Kniemi 6/9 -24

Oma Pupu-Pupu!

Kiitän kirjeestäsi ja yllättävistä onnentoivotuksistasi valtiollisen kypsyysijän saavuttamiseni johdosta. Toivotukset olivat tosiaan yllättävät, sillä en ollut uskonut Sinun voivan kämmenkuopista ja -kukkuloista nähdä ihmisen syntymäaikaa, joskin luonteenpiirteet ja tulevaisen kohtalon viivat näistä asioista - hyvin ymmärrettävää kylläkin - voivat selvän antaa. Kunnioitan kykyjäsi, Pupu-Pupuni!

Ehkä et arvaakaan, missä tätä nykyä olen. Edelleen Kangasniemessä, Mikkelin lääniä. Aika alkaa kulua aika hyvin, sillä lukutouhua olen harrastellut sikäli mikäli. Ja saunomista. Korvaan täällä Angervonniemen saunattomuudenkin. Olen tällä viikolla kylpenyt täällä jo 3 kertaa ja tänään lauantaina kylven neljännen kerran. Tänään olen lisäksi - kerron sen mielialaasi rauhottaakseni - hierottanut jalkani. Vaikka ei se niin voimallista ollut, ja syynä siihen oli 75 vuoden ikä, minkä arvon hierojatar oli hieromalla saavuttanut. Sen kun hypisteli. Mutta pahkurapaikkoja se mummu vain oli löytävinään.

Ja kyllä minä olen poika nukkunut. Kun rupian tuossa 10 tienoissa tai kymmentä käydessä nukkumaan, heräilen tuossa 8 aikoihin valveille. Tai milloin varemmin herään, niin loikoilen ainakin kahdeksaan. Alkuyöt menivät pitempäänkin, nyt, saatuani unettomat ajat korvatuksi, ei enää tahdo uni juuri 7 yli luiskahtaa. "Mene Sinä ja tee samoin". Muunkin kuin unen puolesta minua pidetään hyvin, aluksi kaikki oli jonkun verran outoa, nyt alan tottua.

Vielä tähän saakka olen lukuintooni melkeinpä tyytyväinen, ellei nyt vain laiskuus ala saada valtaa. Luulenpa viikon luettuani uskaltavani tenttiin. Sieltähän saa saada reputkin.

Parrankasvu on ollut jokseenkin hyvä. Toista viikkoa vanhana on se puolittain sopimattoman näköinen. Käytännöllisesti siitä ei ole haittaa, mutta jos olisin Hgissä, voisit Sinä esittää sitä vastaan hyvin käsitettävistä syistä mitä ankarimman vastalauseen, jonka johdosta minun hetimiten olisi mentävä sen kihloissa olleen mutta pettyneen parturineidon luokse. Samaa kuin parrankasvusta en voi sanoa tukan.

Lihomista olen koettanut välttää vaihtelevalla menestyksellä. Pian saankin asiasta Sinun puolueettoman lausuntosi korvin kuullakseni.

Ilmat ovat olleet ihanat, vahingoksi luvuilleni. Jahti-ilmat mitä parhaat, mutta minulle ei niistä iloa. Talossa 4 hevosta, joiden huutoa en käsitä. Sinun arvosteluusi uskoisin, mutta ethän voi olla sitä antamassa. Ajatella, olla hevosten lähellä, eikä ymmärtää sen lahjan arvoa!

Päivät kuluvat toistensa kaltaisina. Aamuisin paistaa aurinko naapuritalon takaa, päivisin maantieltä käsin ja iltaisin perunapellolta. Joka päivä samaan viisiin. Ja minä koetan elämässäni täällä noudattaa auringon oikealta tieltä poikkeamattomia tapoja.

Saat, Pupuseni, suoda anteeksi, jos kerron omasta elostani ja olostani. Syy siihen on se, että Sinua en usko muunkaan asian, esim. vanhan Topiaksen virsujenteon tai Miinan kerjuullakäynnin tai Alatalon Hugon mystillisten matkojen, niinkään kiinnostavan. Eikä minulle ole täällä lafkaa, jonka vaiheista olisit tietoja janoava. Toistan kodin kirjan laulusta seuraavaa:" Tyydy siihen minkä sait, Riston lumipallot ovat, liian kovat."

Palaan kirjeeseesi: olisi hyvä, jos asiamme olisi niin, ettei kansa ymmärtäisi meidän keskinäisiä sympatiojamme. Ja uskon asian niin olevan, jos rva Ainio ei ole perillä muusta kuin kohteliaisuudestani. Eihän hän tosin käy mistään terävävaistoisesta, mutta asemansa puolesta hänen pitäisi suhteistamme olla ennen selvillä kuin jonkun kauempana olevan terävävaistoisen ihmisen. - Sinä olet existeerannut hra Korhosen suojeluksen alla. Vokottaa siis. Ja Sinä, Pupu, vokotat vastaan.

Mitenkäs se on Ateneumiin menosi. Sinä tekee, kuinka Sinä tykkää, minä en mene neuvomaan. Jos Sinulla on liian paljon työtä ennestään, etkä voi siitä luopua, niin ei Sinä vain rasita itseäsi liikaa. Etkö Sinä arvaa, kuka siitä tykkää huonua. -Tupu. Jos vain saa tykätä. - Muuten, enhän minä vaikka olekaan Väy-väy. Enhän. Hillilä, tuo rivalisoitu sulhasmies, kirjotti minulle kirjeen, joka uhkui hyvinvointia ja periaatetta:"Terve mies ei kaipaa työtä". Jaa, olisihan se niinkin.

Saavun n. viikon perästä. Olen voimistunut. Kaikin puolin. Joko ent. merkit meidän lampaassa hävinneet? Voi hyvin.

Sinun Tupusi

Aikooko Sinä hyvässä järjestyksessä peräytyä lupauksestasi ottaa minut puulaakiksesi, kun Sinä juttelee, ettei minä muka tulisikaan Sinun puulaakiksesi Hillilän takia? Aikooko? Väy, väy!