Onko maallamme malttia?

Jokaisen, joka haluaa tutkia kysymystä Pohjois-Suomen elinkeinoelämän kehittämisestä, on suhteellisen vaivatonta saada luotettavia tietoja Pohjois-Suomen talouselämän suurista käyttämättömistä mahdollisuuksista. Myöskin on olemassa riittävästi selvitystä käytännöllisistä toimenpiteistä, joihin olisi ryhdyttävä maatalouden ja teollisuuden alalla Pohjois-Suomessa. Mutta kun käydään käsiksi siihen pulmakysymykseen, miten on hankittavissa varat näiden toimenpiteiden toteuttamiseen, niin siinä joutuu se sormi suuhun, joka on lähinnä.

Viime syksynä pääsin viikon lomalle ja matkustin uudenuutukaiseen Heinolan Reumaparantolaan, jossa minulle - silloin terveelle miehelle - oli luvattu katto pään päälle ja ylläpito. Mukaani otin joukon kirjallisuutta, jonka johdatuksella aioin paremminkin kotitarvetta varten laatia lyhyen selvityksen Pohjois-Suomen teollistamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Mutta ennen kuin sain mitään paperille, jouduin ajatuksissani törmäämään juuri tuohon vaikeimpaan kysymykseen: miten Pohjois-Suomen elinkeinoelämän laajentaminen voidaan saada rahoitetuksi. On helppo suorittaa kalunkirjoitus luonnonvaroiltaan niin rikkaan alueen kuin Pohjois-Suomen taloudellisista mahdollisuuksista, mutta sitä vaikeampi on osoittaa, mistä otetaan varat näiden valtavien luonnonrikkauksien esille saamiseksi ja jalostamiseksi.

Tutkimukseni saikin pian aivan uuden suunnan: jouduin perehtymään investointi- eli sijoitustoiminnan yleisiin edellytyksiin sekä teollisuutemme syntyyn ja laajenemiseen viime vuosisadan loppupuolella ja kuluvan vuosisadan aikana. Edelleen kävi välttämättömäksi tutkia säästämisen ja kulutuksen välisiä suhteita ynnä käytettävissä olevien säästöpääomien avulla suoritettavan Pohjois-Suomen teollistamisen mahdollisuuksia ja laajuutta. Kaikki tämä johti lopulta siihen, että varsinainen aiheeni: Pohjois-Suomen elinkeinoelämän kohottaminen laajeni käsittämään investointitoiminnan edellytysten ja mahdollisuuksien tutkimisen. Tämä tuli välttämättömäksi, jotta Pohjois-Suomea koskeva esitys olisi saanut mahdollisimman tukevan ja luotettavan pohjan. Niin syntyi sittemmin julkisuuteen tullut kirjanen: "Onko maallamme malttia vaurastua"? Kirjasen nimi vielä latomoon mennessä oli "Investointitarpeemme ja Pohjois-Suomen rakentaminen", mutta aivan viime vaiheessa oli sille kustantajan toivomuksesta keksittävä "vetävämpi" nimi. Kirjanen on kirjoitettu suurimmalta osaltaan Heinolassa, mutta lopulliseen asuunsa se valmistui Forssassa, jossa olin toipumislomalla leikkauksen jälkeen.

Kirjasen tarkoituksena on herättää yhteiskunta oivaltamaan Pohjois-Suomen nopean rakentamisen välttämättömyys kansalliselle hyvinvoinnillemme. Tästä teemasta on tähän mennessä paljon puhuttu, mutta saavutukset ovat jääneet liian vähäisiksi. Sen vuoksi olen pitänyt välttämättömänä samalla pyrkiä esittämään keinoja, miten tämä tehtävä olisi käytännössä toteutettava, nimenomaan mistä on saatava varat niihin suuriin sijoituksiin, joita Pohjois-Suomessa tarvitaan. Tulen esityksessäni siihen lopputulokseen, että kulutuksen nousu on pysäytettävä ja näin säästyneet varat käytettävä Pohjois-Suomen rakentamiseen. Kun yksityinen yritteliäisyys ei uskalla lähteä outoihin oloihin tai sillä ei ole riittäviä varoja niiden suurten tehtävien toteuttamiseksi, joista Pohjois-Suomen rakentamisessa on kysymys, ei ole muuta keinoa kuin se, että valtio joko vero- tai lainavaroilla tai molemmilla suorittaa Pohjois-Suomen elinkeinoelämän nopean elvyttämisen. Tämä on ohjelma lyhyesti ja epätäydellisesti sanottuna.

On ollut hyvin mielenkiintoista, että siinä julkisessa keskustelussa, joka kirjaseni johdosta on syntynyt, ei yhdessäkään kirjoituksessa ole asetuttu periaatteessa vastustamaan niitä tarkoituksia, joiden merkitystä olen pyrkinyt korostamaan. Arvostelu on kohdistunut esittämiini rahoittamiskeinoihin. Kun juuri varojen hankkiminen on se kulmakivi, jonka varassa koko suunnitelma seisoo taikka kaatuu, on vastustus sitä laatua, että jos se onnistuu, se mitä suurimmalla varmuudella kaataa koko ohjelman.

Vastustus perustuu siihen oikeiston piirissä vallitsevaan käsitykseen, että valtion omistamaa teollisuustoimintaa ei olisi millään muotoa lisättävä, vaan Pohjois-Suomeen olisi houkuteltava yksityistä yritteliäisyyttä. Jos valtio helpottaisi verotusta, voisi syntyä niin paljon säästöpääomia, että valtion mahdollisuuksia ei tarvittaisikaan, vaan Pohjois-Suomi rakennettaisiin yksityisten yrittäjien toimesta, niin selitellään. Jos tämä käsitys voittaa alaa, silloin saamme jättää Pohjois-Suomen teollistamisen ainakin seuraavalle vuosikymmenelle. Mitään sellaista yksityisen pääoman rientämistä Pohjois-Suomeen, josta oikeiston lehdet puhuvat, ei edes verotuksen alentaminen kykenisi aiheuttamaan. Kokemus sitä paitsi on opettanut, että valtion menoja on vaikea saada alenemaan, ellei jokin aivan erikoinen pakottava syy sitä vaadi. Nykyisissä oloissa on se suuri vaara, että sitä mukaa kuin valtion talous helpottuu, mitä moninaisimpien sosiaalisten tehtävien laajentuminen vie kaikki muualla säästyvät varat. Tämä tosiasioihin perustuva käsitys antaa aiheen niille, jotka vakavasti pyrkivät talouselämämme vahvistamiseen siellä missä siihen on kansakunnan kannalta parhaat edellytykset, toimia niin, että Pohjois-Suomen rakentamiseksi tarpeelliset määrärahat saadaan käytettäviksi kaikista vastaväitteistä huolimatta. Jäljennän tähän kirjaseni viimeisen lauseen: "Tällaisten erikoisolosuhteiden vallitessa lienee pakko todeta, että sellaiset henkilöt, jotka ns. periaatesyistä sanovat vastustavansa valtion mukaantuloa Pohjois-Suomen rakentamiseen, teoissaan vastustavat Pohjois-Suomen kohottamista muun Suomen tasolle."

Tähän on vielä lisättävä, että ne tehtävät, joita kannattavan teollisuuden aikaansaamiseksi on suoritettava, ovat niin suurisuuntaisia, että hajanaiset yksityiset hankkeet, vaikka niitä ilmenisikin, eivät kykene niitä aluksikaan ratkaisemaan. Tarvitaan keskitetty, suuria pääomia hallitseva yritys, joka voi pitkällä tähtäimellä toimien ja riittävän laajaa ohjelmaa noudattaen suoriutua siitä jättiläistehtävästä, joka sitä odottaa. Osoitukseksi siitä, että yksityisillä ei ole edellytyksiä toteuttaa esim. Kemijoen vesistön voimalaitossuunnitelmaa, on syytä mainita, että suunnitelmaan sisältyy niin suurien keinotekoisten säännöstelyaltaiden rakentaminen, että niiden kokonaispinta-ala lähenee Oulujärven mittoja. Kun suuri osa tästä veden alle laskettavasta metsä-alueesta on valtion omistuksessa, käynee selville, että valtion on tultava apuun, muutoin Pohjois-Suomen rakentaminen jää hurskaaksi unelmaksi, jonka ylistämiseksi jatkuvasti tuhlataan kauniita sanoja sen sijaan, että vaikkapa tavanomaisesta poiketen, hankittaisiin varat tätä kansallista suurtehtävää varten.