Suurlähettiläs R.R. Seppälä^29          20/1 1962

Washington

Hyvä Veli,

  Kirjeesi johdosta Karjalaiselle 4/12-61 olen halunnut lähettää Sinulle tosin myöhästyneenä muutaman rivin.

  Gufler kävi 21/11, siis ennen lähtöäni Novosibirskiin luonani ja tarjosi USA:n apua. Vastasin, että ulkomailla on dramatisoitu tilannettamme sekä muistutin hänen mieleensä, kuinka olin puhunut Los Angelesissa 1/11-61, että meidän on itsemme kyettävä hoitamaan suhteemme Neuvostoliittoon. Tietenkin kiitin osoitetusta ystävällisyydestä ja lupasin pitää keskustelun mielessäni.

  Mutta kummalliseen valoon joutuu asia sen vuoksi, että Ruotsille osoitettiin USA:n hallituksen taholta ilmoitus, että se tarjoutuisi antamaan meille apua - kaiketi julkisesti - ja tämä tapahtui 24/11, siis Guflerin ja minun keskusteluni jälkeen. Ruotsi varoitti vakavasti ja kehotti luopumaan sekä ilmoitti täysin luottavansa Suomen presidentin kykyyn selviytyä. Kennedy sitten 29/11 esitti erittäin varovaisen ja viisaan lausunnon Suomen asiasta. Olen saanut jo usean vuoden ajan sen kuvan, että USA:n ulkoministeriössä oikea käsi ei aina tiedä, mitä vasen tekee, ja se on hankala asia, kun ei aina tiedä, mikä kanta tulee lopulliseksi päätökseksi.

  Johnsonin ja Kohlerin kanssa käymäsi keskustelut Suomen asiasta vahvistavat sitä käsitystä, minkä olen saanut täällä esim. Englannin suurlähettiläältä O`Neilliltä. Lännen hallitukset pitävät Suomen asiaa, jollei menetettynä niin kuitenkin äärimmäisen vaaranalaisena. O`Neill esim. koetti minua saada vakuuttuneeksi, kuinka hengenvaarallinen asemamme on, niin että minun ei auttanut muu kuin lyödä leikiksi ja sanoa hänelle, että "älkää toki pelotelko minua, vanhaa sairasta miestä".

  Vastasit Johnsonille aivan oikein, että noottiasia on tällä erää loppuunkäsitelty. Jos Berliinin kriisi uhkaa johtaa aseelliseen selkkaukseen, on selvää, että v. 1948 sopimuksen art. 2 tulee automaattisesti esille, mutta kausaalisuhdetta 30/10 nootin ja asian esilletulon välillä ei ole. Tämä kuva asiaintilasta ei ole vain minun olettamukseni, vaan minä tiedän sen.

  Kohlerin ja O`Neillin tarjoama apu on sellaisenaan kaunis osoitus lännen sympatiasta ja -etulaskelmista. Mutta kuinka Suomen asemassa oleva maa sitä voi - ellei ole kuolemanvaaraa - ottaa vakavasti. Kennedy myönsi minulle, että toisten sotilaallisten voimasuhteiden vallitessa USA on antanut lupauksia, joita se nyt ei enää voi pitää, ja ulottanut puolustusliitot niin syvälle idän vaikutuspiiriin, että tilanne näyttää kestämättömältä. Pitäisi päästä irrottautumaan toivottomimmista paikoista, mutta ei voi, koska koko systeemi romahtaisi. Kuinka me voimme tällaisten näköalojen vallitessa katkaista suhteemme Neuvostoliittoon ja ryhtyä elämään Amerikan tuen turvin. Sitäpaitsi, ja sen voit sanoa Kohlerille, meillä ei ole mitään hätää, jollei Berliinin kriisi saavuta aseellisen välienselvittelyn astetta. En minä ole lapsellisen sinisilmäinen, mutta olen vuosikausia seurannut maailmanpolitiikkaa ja erityisesti sitä, miten se kuvasteleikse Pohjois-Euroopassa. Tunnen jonkin verran myös Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. Jos Neuvostoliitto voi luottaa siihen, että sen sotilaalliset edut tällä ilmansuunnalla ovat turvatut ja jos Suomen politiikka säilyy "Paasikiven linjalla", Neuvostoliitto ei ota harteilleen sitä painolastia, minkä välirikko Suomen kanssa tai Suomeen kohdistettu jatkuva poliittinen painostus, jonka koko maailma huomaisi ja tuomitsisi, sille tuottaisi. Neuvostoliitolle ei ole mitään hyötyä tasapainon muuttamisesta Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Siksi olen levollinen. Vaikka vakuutuksiin ei politiikassa voi aina uskoa, niin sekä Hrushtshevin ja Mikojanin että Brezhnevin ja Koslovin kanssa käymäni keskustelut Novosibirskissä ja Moskovassa olivat hyvin suorat ja vakuuttavat: Neuvostoliitolla ei ole mitään salaisia aikomuksia Suomen suhteen, mutta se lähtee siitä, että Suomi ei liioin muuta politiikkaansa Neuvostoliittoon nähden. Näin on asia nykyisten kansainvälisten suhteiden vallitessa. Jos suuria muutoksia tulee, silloin eivät muutkaan todennäköisyysarviot pidä paikkaansa.

  Kohler puhui siis tannerilaisista. Sehän tässä on surkeaa, että Suomen kansan suuri enemmistö on Paasikiven politiikan kannalla, mutta katkera Tanner ja eräät ärtyneet nuoret ovat viiden vuoden ajan häirinneet poliittista elämäämme. Kohler ei ymmärrä sitä syvälle ulottuvaa kaunaa ja epäluuloa, joka Neuvostoliitossa vallitsee Tanneria kohtaan. Se voi olla väärää ja perusteetonta, (vaikka Tanner itse ei ole koskaan halunnut osoittaa sitä vääräksi) mutta se on olemassa, se on poliittinen realiteetti. Ja kaikki, mihin Tanner tarttuu, muuttuu hetkessä Neuvostoliiton silmissä epäiltäväksi. Emme me voi sille mitään. En minä perääntynyt kun pyysin häviäviä "häviämään hyvin", ei minulta ollut tällaista lausuntoa edellytetty, se oli vain pelkkä tosiasian esilletuominen mahdollisimman vähän loukkaavassa muodossa. - Kun tätä kirjoitan 20/1, huomaan, että Suomen Sosialidemokraatin pääkirjoituksessa on levyä muutettu. Kuulin - toivon, että se on totta - että 16/1 ja 19/1 on pidetty puolueen johtoelinten kokouksia, joissa on päätetty, että ajojahti minua vastaan lopetetaan. Merkitseekö se samalla, että Tannerin ja hänen "kolmen muskettisoturinsa" ote puolueen johdosta irtaantuu, ei vielä ole tiedossa. Mutta se on tiedossani, että maalaisliitto ei lähde hallitukseen ilman paljon puhuttuja "edellytyksiä", joten vaikea on olla vielä optimisti sisäpoliittisen rauhoittumisen suhteen.

  Kohler sanoo olevansa huolestunut Suomen asemasta. Mistä hänen tietonsa tulevat? USA:n miehet täällä - se tiedetään - hankkivat tietonsa ns. kovan linjan miehiltä, leskisläisiltä, Ehrnroothilta yms., tai ainakin luottavat heidän käsityksiinsä, koska ne parhaiten passaavat heidän maailmankuvaansa. Kun mr. Knaur, josta Karjalaiselle kirjoitit, kävi täällä ja viipyi kaksi yötä ynnä yhden päivän, hänellä oli valmis kuva nootin alkuperästä, sama, jota Leskinen on täällä puheissaan ympäri maan levitellyt. Tiedän myös, mitä aivan äskettäin Klimov on USA:ssa puhunut. Kaikki on täysin perusteetonta kuvittelua, joko poliittisista tai kaupallisista syistä synnytettyä. Knaurin tekemä johtopäätös hypystäni punaisissa uimahousuissa mereen, joka "osoitti sellaista kylmäverisyyttä, joka ei vaikuta luonnolliselta", on todellinen hölmöläisen johtopäätös. Siihen ei voi vastata muuta kuin että hyppäsin punaisissa uimahousuissa, kun ei ollut sinisiä!

  Pyydät, että "arvovaltaisesti selvitettäisiin suurlähettiläs Guflerille tilannetta". Annan jäljennöksen tästä kirjeestä Ulkoministeriöön ja ehkä Hallama tai Jakobson voivat tämän nojalla keskustella Guflerin kanssa. Mutta minulla ei ole korkeaa käsitystä herra Guflerin avuista - toivottavasti olen väärässä - niin että en usko asian tästä tiestä paranevan. Kirjoitan Sinulle, että otat tästä kirjeestä olennaisen esille ja selität käsityksiäni Kohlerille. Olisi valitettavaa, jos siellä syntyisi väärä kuva asemastamme, kun siellä syksyllä saatiin aikaan niin hyvä ymmärtämys asioitamme kohtaan.