Erikoisliittoasian käsittelytavasta Suomen Urheilulehdessä 2.4.1930

Kun SVUL:n liittohallinto on nyt viime kokouksessaan asettanut komitean erikoisliittokysymyksen kaikenpuolista tutkimista varten, on se työlle eduksi, että kysymyksen käsittely sa-nomalehdistössä lopetetaan. Sen takia lienee tarpeetonta M[artti] J[ukola]n t.l. viime perjantain numerossa julkaiseman "nopean luotauksen" tarkastelu, vaikka se kyllä hymyilyttävine, todistamattomine väitteineen urheilujaoston satojentuhansien tappioista sen hyvin sietäisikin.

Sensijaan on rauhan säilyttämisen takia urheilujaostossa välttämätöntä, että vaitiololla ei sivuuteta eräitä väitteitä, joita M.J. lehdessään tämän kysymyksen yhteydessä on tehnyt, niin vastenmielistä kuin allekirjoittaneesta onkin ollut tästä enää kynään tarttua ja kun lisäksi tiedän, ettei toimittajalle aina jää näissä viimeinen sana. Urheilujaoston rauhalliselle toiminnalle saattaisi näet koitua vahingolliseksi, jos hyväksyttäisiin SVUL:n äänenkannattajan tapa esittää erikoisliittokysymys urheilujaostossa. Kuinka sitä siellä ajavat "suurseurat" ties mistä, mutta varmasti itsekkäistä pyyteistä, ja kuinka sitä vastustavat "pienseurat" oikeuksiensa puolustamiseksi. On todella valitettavaa, että Suomen Urheilulehti on halunnut keinotekoisesti luoda tähän saakka kiitettävän yksimieliseen urheilujaostoon vissit etuvastakohdat ja ryhmitykset niiden perusteella. Mitään todellista aihetta ei siihen ole ollut. Eihän toki se seikka, että jaoston viime jaostopäiville värvätyt voimistelulaitoksen pojat esittivät eräiden Varsinais-Suomen pienseurojen puolesta valtakirjat, voi antaa oikeutta moiseen rintaman asetteluun. (M.J:n pitäisi tämä tietää, hänhän oli valittu, kuten kokouksessa esitetyt valtakirjat osoittivat, erään pienseuran, taisi olla Naantalin Löyly, edustajaksi kokoukseen, vaikka hän ei ollut saapuvilla). Mitään etujen ristiriitaa senjälkeen kun suurseurat ovat asettuneet erikoisliittoajatuksen puolelle, ei tosiasiassa ole olemassa. Omasta puolestani olin hieman huolissani, ennenkuin suurseurat olivat kantansa määränneet, niiden suhtautumisesta erikoisliittoihin, sillä siirtyminen erikoisliittoihin tietää ehdottomalla varmuudella sitä, että mestaruus- y.m. arvokilpailut siirretään liiton järjestettäväksi, kun ne sensijaan nykyisen järjestelmän aikana ovat muuttuneet eräiden suurseurojen yksinoikeudeksi. Järjestömuodon muutoksesta koituu täten suurseuroille erään taloudellisesti tärkeän tulolähteen häviäminen kokonaisuuden hyväksi. Olen iloinen, että suurseurat eivät ole tätä asiaa arvostelleet "ahtaasta näkökulmasta", vaan puhtaitten urheilullisten vaatimusten mukaan. Jos M.J. voi kuitenkin näyttää pätevästi toteen, että pienseuroille koituu erikoisliittoajatuksen toteuttamisesta niin huomattavaa vahinkoa, että niillä sen pelosta on syytä tätä suunnitelmaa vastustaa, olen valmis heti tunnustamaan olleeni väärässä ja arvioineeni tilanteen huonosti. Mutta ellei M.J. tähän pysty, on SVUL:n äänenkannattaja tehnyt huonon palveluksen urheilujaostolle, koettaessaan keinotekoisesti synnyttää sinne kaavailemiensa eturyhmien taistelua.

Tämän saman kysymyksen yhteydessä on M.J. esittänyt urheilujaoston nykyistä johtokuntaa vastaan sellaisen väitteen ("törkeä solvaus", sanoisi M.J.), että jos se pääsisi itsenäisesti hoitamaan jaoston taloutta, se antaisi määrättyjen seurojen etujen näytellä ratkaisevaa osaa. Tässä siistissä väitteessä on luonnollisesti unohdettu se bagatelli asia, että jaostojohtokunta ei minkään suunnitelman mukaan itsenäisesti hoitaisi talouttaan, vaan sen talousarvion puitteissa, jonka jaostokokous on sille vahvistanut, aivan samaten kuin nytkin, jolloin liittohallinto sille vahvistaa talousarvion. Mutta olisi hauska tietää, mitkä johtokunnan päätökset antavat oikeuden liiton äänenkannattajassa esittää tällaisia syytöksiä.

M.J. varustaa urheilujaoston viime syksynä liittohallinnolle tekemän ehdotuksen erikoisliittoihin siirtymisestä epiteetillä: äkkinäinen ja epäkypsä. Voi, voi. Ja urheilujaosto-parka kun ei ollut tehnyt mitään muuta kuin rohjennut esittää, että liittohallinnon vuonna 1927 kahden vuoden perinpohjaisen valmistelun jälkeen yksimielisesti hyväksymä erikoisliittojärjestelmä pantaisiin toimeen.

"Urheilun tarkoituksena ei ole pyrkiä yksinomaan kilpailutoimintaan siinä laajuudessa, johon urheilujaoston johtokunta tällä hetkellä tähtää", kirjoittaa M.J. Hän ei ole kylläkään aikaisemmin syvämuokkauksen takia hyljeksinyt huippu-urheilua, mutta urheilujaosto ei liioin ole ymmärtääkseni laiminlyönyt mahdollisuuksiensa mukaan tehostaa kotimaista syvämuokkausta. Kun M.J. sanoo tarkastelleensa urheilujaoston tilejä, lienee hän huomannut, miten suuren osan jaosto on varoistaan neuvontatyöhön käyttänyt ja miten paljon tätä työtä varten tänäkin vuonna on varattu.

Olen kyllä ollut jo jonkun aikaa huomaavinani, että erikoisliittoasiassa itse asia eräällä taholla on pyritty, toivotonta kylläkin, polkemaan henkilökysymysten alle. Siihen ketjuun on nyt M.J. antanut arvatenkin puuttuneen renkaan tekemällä lehtensä viime numerossa oikein pääkirjoituksessa arvostelun allekirjoittaneen henkilöstä ja toiminnasta. Tästä en mainitse suinkaan sillä, että se mitenkään minun mielenrauhaani olisi häirinnyt, halusin vain saada sopivan yhteyden ent. hyvälle kilpailutoverilleni osoittamalleni vaatimattomalle tiedustelulle: mitkä kunniakäsitteet ovat hänet oikeuttaneet tekemään valheellisia syytöksiä, että olen asettunut erikoisliittoajatuksen ajajaksi "eräitten suurseurojen" painostuksesta.

Mitä lopuksi tulee Urheilulehden levittämään käsitykseen kiivailusta, rohkenen luottamuksella jättää sanomalehtikiistoja (minä en ole niitä aloittanut) seuranneiden ja varsinkin liittohallinnon viime kokouksessa läsnäolleiden ratkaistavaksi, miltä taholta tässä asiassa kiivastelijat löydetään. On turha puolustella sääntökomitean pahoin kohdeltua ehdotusta minua syyttelemällä, minähän en komiteassa ollut kuin kai kuusi tuntia sen 66 työtunnista, enkä olisi ollut niitäkään, jos tiesin millaisen "vääpelimäisen" kohtelun alaiseksi siellä loppujen lopuksi jouduin.

Ilmoitan vihdoin yhtyväni M.J:n kauniiseen loppurukoukseen S.U:n viime numerossa: "Tehdään jokainen parhaamme mukana työtä Suomen urheilun hyväksi. Koetetaan taas jonkin aikaa kaikki rakentaa eikä repiä j.n.e."

Urho Kekkonen