Radiopuhe Pohjolan päivänä 28.9.1951

Vaikka kohtalo on ulkonaisesti kuljettanut pohjoismaita usein eri teitä, sisäisesti näiden maiden kehitys on monessa suhteessa ollut yllättävän yhtäläinen. Se ei tietenkään johdu sattumasta, vaan on johdonmukainen tulos historiallisista, maantieteellisistä ja sivistyksellisistä tapahtumista. Erityisesti kiinnittää huomiota se seikka, että perinnäinen pohjoismainen kansanvalta, joka tietenkin on saanut uusia muotoja aikojen vaihtuessa, on kaikissa pohjoismaissa monesti samanaikaisesti edennyt yhä uusille aloille yhteiskunnassa. Yhteisenä piirteenä tässä kehityksessä on ollut se, että samalla kun yhteiskunnan toimesta on yhä enemmän koetettu parantaa ja tasoittaa eri kansalaisryhmien elämänolosuhteita, samanaikaisesti on visusti koetettu varjella yksityisten kansalaisten toimintavapautta.

Pohjoismaiset kansat ovat voineet monilla elämänaloilla ottaa oppia toisistaan, ja keskinäisen kanssakäymisen vilkkaus maittemme kesken osoittaa, kuinka alttiisti omat edistysaskeleet on tällä maailmankolkalla saatettu naapurin tietoon ja hyväksi. Ja kun sisäiset olosuhteet, kuten jo mainitsin, ovat näissä maissa joistakin vähäisistä eroavuuksista huolimatta olleet kovin samankaltaiset, naapurin edistysaskeleita on ollut helppo omassa maassa soveltaa ja edelleen kehittää.

Ei ole harvinaista, että kun kuulemme jostakin pohjoismaasta kotoisin olevan henkilön, toimipa hän yhteiskunnassa millä alalla tai missä asemassa tahansa, kertovan oman maansa sisäisistä tapahtumista ja ongelmista, tämä kajahtaa korvissamme kovin tutulle. Tältä pohjalta on käsitettävissä sen helppous, jolla kansamme pystyvät ymmärtämään toisiaan silloinkin kun tiemme ulkonaisesti poikkeavat toisistaan.

Voimme verrata pohjoismaita kylään, jossa asuu joukko tasaveroisia naapureita. Olisi luonnotonta ja jokaisen oman edunkin vastaista, elleivät nämä naapurit seurustelisi keskenään ja ellei heillä olisi ainakin monissa käytännöllisissä asioissa yhteisiä etuja ja pyrkimyksiä. Pohjoismaitten kesken vallitseekin naapuruuden ansiosta vilkas vuorovaikutus. Mainittakoon vain kulttuurielämä, sosiaalinen toiminta ja oikeuslaitos, joita keskinäisin neuvotteluin kehitetään ja jopa eräissä suhteissa yhdenmukaistetaankin, mikä tietysti edelleen helpottaa kansojemme ja kansalaistemme kanssakäymistä.

Pohjoismaat ovat pitkäaikaisella rauhanomaisella suhteittensa hoidolla osoittaneet maailmalle, että kansat kyllä voivat, kun ne vain vilpittömästi sitä haluavat ja riittävästi tuntevat toisiaan, elää keskenään sovussa ja rauhassa. Ehkäpä osittain tästä johtuu, että kansojemme asuma maailmankolkka on tällä hetkellä rauhallisimpia seutuja maailmassa. Toimisimme oman etumme vastaisesti, ellemme edelleenkin edistäisi tällaista kehitystä. Uskonkin, että kansamme sydämestään toivovat saada elää rauhassa, koska nämä pienet pohjoiset kansat kokemuksesta tietävät, että vain rauhan vallitessa niillä on edellytykset kehittää niille ominaista elinvoimaista kulttuuria ja siten rikastuttaa ihmiskunnan yhteistä tiedon ja taidon määrää.