Helsinki 10/7 1941.

Rakas Sylvi ja pojat.

Eilen soitti Kukkonen ja ilmoitti saaneensa kuulla, että Jussi on lievästi haavoittunut ja että häntä on lähdetty hakemaan Kuhmoon. Tiedän ne "lievästi haavoittumiset" ja soitin oitis Ida Mehtoselle, joka tiesikin, että Jussi on vaikeasti haavoittunut, näkö mennyt. Kun häneltä kuulin, että Jussi on yöllä tuotu Kuhmoon, soitin tri Nurmiselle sinne. Hän kertoi, että Jussi on haavoittunut n. 30 km. rajalta ryssän puolella. Kuula mennyt sivusta pään läpi silmien kohdalta, molemmat silmämunat vuotaneet ulos. Aivoja ei ole vikuuttanut eikä vertakaan ole paljon vuotanut. Tämä tapahtui maanantaina 7/7. Kun ei ollut mitään teitä, ei poikaa voitu tuoda pois, vaan hän jäi sinne. Vasta keskiviikkoa vasten yöllä oli voitu lähettää lentokone häntä hakemaan ja se oli tuonut yöllä Jussin Kuhmoon. Muuten voi Jussi koko hyvin, ei ole kuumetta, on tajuissaan, syö ja puheleekin. Kysyin, onko hänelle sanottu, että näkö on auttamattomasti mennyttä, johon tri N. vastasi, että ei ole suoraan sanottu, mutta oletti Jussin ymmärtävän asian niin. Sanoi tekevänsä, mitä voi, minkä hyvin uskon, hehän olivat hyviä tovereita. Arveli, että Jussi saa olla muutaman päivän Kuhmossa vahvistumista varten, sitten lähetetään Helsinkiin Invalidisairaalaan. Tänään oli Kukkonen soittanut, että Jussilla ei ole kuumetta ja että hänelle ei ole sanottu mitään silmien tilasta.

Kirjotin illalla kirjeen Jussille ja Sirkalle. Siiri kirjoitti äidille Kangasniemelle.

Järki ei oikein tottele uskomaan, mitä on tapahtunut. Tuntuu kohtalon ivalta, että juuri Jussi, ulkoilmaihminen, mestariampuja yms. menettää näkönsä. Se on niin sydäntä riipaisevaa, julmaa ja järkyttävää. Kysyy itseltään, eikö poismeno olisi armeliaampaa. Mutta mitä me kysymyksillämme mahdamme. Sota on sotaa. Se vaatii uhrinsa. Paljon on niiden vastuulla, jotka tämän ovat alullepanneet.

Sain tänään kirjeesi, parhaat kiitokseni. Älä, rakas Ihminen, väsytä itseäsi kirjeiden tekemisellä, olen hyvin mielissäni, kun saan pari kertaa viikossa vaikka lyhyen, muutaman rivin käsittävän kirjeen, josta näen, miten voitte. Tiedän, että Sinä hoidat asialliset asiat niin hyvin kuin ne hoitaa voidaan, joten niistä ei minulta neuvoa tarvitse kysyä. Kyllä Sinä ne osaat. Puolestani pidän esim. sitä aikaista niittoa hyvänä tekona, siihenhän alkaa kasvaa uutta heinää ja siihen voi päästää sitten lehmät liekaan ja Mustille se on mainio syöttöpaikka. Kirjoitat metsävakuutuksesta. Sain vakuutuskirjan, sitä kirjeeni maininta merkitsi. En ole maksanut uudelleen. - Siemenkauraa en ole Hemmille maksanut, jos Sinä tapaat hänen ennen, maksa Sinä.

Honkaneva on parasta myydä pystyyn nyt, kun ei ole työväkeä. Heinää tarvitaan ensi talvena, joten paras on ottaa sieltäkin. Vai oli Leinonen myynyt sen viime kesänä: eihän mikään tahdo enää pitää paikkaansa!

Se uutisviljelys saa nyt jäädä. Miehistä on puutetta ja jos asiat kääntyvät, kuten niiden kääntyä pitää, niin uutisraivausta ei enää niin tarkkaan tarvita kuin tähän asti. Katsastetaan. Paarmakalliokin mahtaa tulla hoidettavaksi, velkoineen päivineen.

Sain tätä kirjoittaessani puhelun Maijalaan. Emäntä oli käynyt siellä teillä, kertoi teidän hyvin voivan ja kertoi viime yönä saadun sadettakin. Ehkäpä ohrat ja kaurat alkavat kasvaa ja heinän juurikasvi enenee. Kuulin juuri samalla, että meidän pojat aikovat ryhtyä niittokoneen ajoon. Kyllä kai se käy, kun on niin rauhallinen hevonen, mutta tarkkana siinä saa olla, ettei vain joudu toinen koneen terään. Mutta harvalla sen ikäisellä kaupunkilaiskoulupojalla on työkirja niin komea kuin meidän pojilla. - Kirjoitit, ettei Pisara kelpaa. Sen on kelvattava, sonnia ei anneta eikä mullikkaa. Näyttää, että siellä on pakko ruveta pitämään puoliaan - Summan juttu oli liian karkeaa leikkiä. Sonnia ei tietenkään siis anneta, se on Pisara, joka lähtee tai ei mitään.

Olen eniten huolissani teidän terveydestänne. Sinä sen ymmärrät, muttet mahda, pojat eivät ymmärrä eivätkä mahda, nimittäin huolehtia terveydestään. Vaikka jokin asia jää tekemättä, jääköön, kun työvoimaa ei saa, mutta ette saa repiä itseänne. Pojat on tuotava hyvässä kunnossa tänne. Lujasti ruokaa, sitähän toki on, riittävä uni ja saa siinä sitten paiskia töitäkin, mutta ei repiä itseään. Mielen tasapaino on tärkeä, tiedän, että Sinä sen ymmärrät oman terveytesi kannalta. Saattaa olla vaikeata joskus, mutta tällaisena aikana, kuten kirjeessäsi sanot, kaikilla ei ole niin rauhallista ja työntäyteistä elämää.

Sain eräältä tuttavaltamme lahjaksi 10 kg jauhesokeria. Se on tänään lähetetty Kajaaniin pakaasitavarana. Toimitan pakaasilipun Jussi Kukkoselle ja pyydän, että hän hoitaa paketin Hinan autoon. Saathan siellä laittaa riittävästi mehuja ja marjoja. Pitäisikö Sinulle lähettää tyhjiä pulloja? Tai eivät taida ajoissa tulla perille. Saahan niitä ostaa Kajaanista.

Rakas Sylvi ja pojat. Voikaa oikein hyvin ja muistakaa hyvin huolehtia itsestänne. Muistakaa, että edessä on vaikea talvi, nyt varastoon voimaa ja iloa ja terveyttä.

Teidän

vanha isä.