KUNNALLINEN VAALIOIKEUS

Kunnallista äänioikeutta koskevat säännökset sisältyvät KunL 15 §:ään.

Kunnallisen äänioikeuden  y l e i s e t e d e l l y t y k s e t  ovat:

1111) kunnan jäsenyys;

2) luonnollinen henkilö;

3) ennen vaalivuoden alkua täytetty 21 vuoden ikä;

4) kunnassa viimeksi toimitetussa henkikirjoituksessa henkikirjoitetuksi tuleminen tai että olisi siinä pitänyt tulla henkikirjoitetuksi .

Jokaisen äänioikeutetun tulee, jäljempänä mainituin poikkeuksin, täyttää kaikki tässä luetellut edellytykset.

Paitsi näitä yleisiä edellytyksiä on äänioikeutta määrättäessä otettava huomioon myös ns.  d i s k v a l i f i k a a t i o-  eli  m e n e t y s p e r u s t e e t, jotka poistavat äänioikeuden, kukin erikseen, edellä luetellut yleiset edellytyksetkin täyttävältä henkilöltä. Näiden menetysperusteiden mukaan on äänioikeutta vailla

a) se, joka ei ole Suomen kansalainen;

b) se, joka on holhouksen alaisena;

c) se, joka oikeuden lainvoimaisen päätöksen mukaan on kansalaisluottamusta vailla taikka kelvoton maan palvelukseen tai toisen asiaa ajamaan; ja

d) se, joka on todistettu syypääksi siihen, että hän kunnallisissa vaaleissa on ostanut tai myynyt ääniä tai sitä yrittänyt tahi äänestänyt useammassa kuin yhdessä paikassa taikka väkivallalla tai uhkauksella häirinnyt vaalivapautta, aina kuudennen kalenterivuoden loppuun siitä lukien, kun lopullinen tuomio asiasta annettiin.

1

Yleiset edellytykset

1. Kunnan jäsenyys.

KunL 6 §:ssä säädetään, että kunnan jäsen on jokainen, jolla siinä kunnassa on laillinen kotipaikka, joka siellä omistaa tai hallitsee kiinteätä omaisuutta; taikka joka siellä harjoittaa liikettä tahi ammattia.

Laillinen kotipaikka katsotaan henkilöllä olevan siellä, missä hän on oleva henkikirjoitettuna.

HenkikirjL:n mukaan on jokainen henkikirjoitettava vuosittain siinä kunnassa, jossa hänellä 1 päivänä tammikuuta on varsinainen asuntonsa ja kotinsa. Jos henkilöllä ei ole maassa varsinaista asuntoa ja kotia, henkikirjoitetaan hänet siinä kunnassa, missä hän pääasiallisesti oleskelee, tahi, jollei siitä ole selvitystä, missä hänellä toimensa, ansionsa tai muiden olosuhteiden perusteella voidaan katsoa olevan asunto ja koti. Ulkomailla tilapäisesti oleskeleva Suomen kansalainen on täällä edelleen henkikirjoitettava siinä kunnassa, jossa hän maasta lähtiessään oli ollut tai jossa hänen olisi pitänyt olla henkikirjoitettuna.

Satunnainen poissaolo kotipaikkakunnalta työansion tai laadultaan ohimenevän toimen tai oleskelun vuoksi ei aiheuta muutosta henkikirjoituspaikkaan. Poissaoloa ei ole katsottava satunnaiseksi, jos se samassa kunnassa on kestänyt tai on tarkoitettu kestämään yhtämittaisesti vuotta kauemmin, ellei siihen ole ollut syynä opiskelu, sairaus, palvelus puolustuslaitoksessa tai sen työssä sodan aikana taikka sodan tai sodanvaaran johdosta toimitettu väestönsiirto.

Henkilö, joka suorittaa asevelvollisuuttaan tai on otettu sairaalaan, parantolaan, työ- tai kasvatuslaitokseen taikka vastaavissa olosuhteissa muuten hoidettavaksi, säilyttää entisen henkikirjoituspaikkansa.

Nämä säännökset määräävät henkilön  l a i l l i s e n  henkikirjoituspaikan. Näiden säännösten mukaan myös määräytyy henkilön asuinpaikkaan perustuva kunnan jäsenyys. Asunnon ja kodin perusteella on henkilö sen kunnan jäsen, jossa hänet on ollut laillisesti henkikirjoitettava. On huomattava, että tosiasiallinen henkikirjoituspaikka, milloin se poikkeaa laillisesta henkikirjoituspaikasta, ei kunnan jäsenyyden suhteen ole määräävä. Sen vuoksi henkilö, joka virheellisesti on kirjoitettu hengille jossakin kunnassa, ei ole sen kunnan jäsen, vaan hän on tästä tosiasiallisesta henkikirjoituksesta huolimatta sen kunnan jäsen, jossa hänet voimassa olevien säännösten mukaan olisi ollut henkikirjoitettava.

Kunnan jäsenyys asunnon ja kodin perusteella voi säännönmukaisesti muuttua ainoastaan kalenterivuoden vaihteessa. Henkilö, joka kesken vuotta muuttaa kuntaan, säilyttää entisen kunnan jäsenyyden asunnon ja kodin perusteella muuttovuoden loppuun ja saavuttaa uuden kunnan jäsenyyden vasta seuraavan kalenterivuoden alusta lukien.

Asunnon ja kodin perusteella voi henkilö olla vain yhden kunnan jäsen. Sen sijaan kiinteistön omistamisen tai hallitsemisen ja itsenäisen elinkeinotoiminnan harjoittamisen perusteella voi henkilö olla useammankin kuin yhden kunnan jäsen. Kunnan jäsenyys kiinteistön omistamisen tai liikkeen harjoittamisen nojalla tulee henkilölle siitä ajankohdasta lukien, jolloin hän tuli kunnan alueella olevan kiinteistön omistajaksi tai haltijaksi taikka alkoi kunnassa harjoittaa elinkeinotoimintaa.

Ne edut ja oikeudet sekä ne velvollisuudet, jotka kunnan jäsenyys tuottaa, eivät ole yhtäläiset jäsenyyden perusteeseen katsomatta. Niinpä esim. verovelvollisuus kohdistuu periaatteellisesti jokaiseen kunnan jäseneen, perustuipa jäsenyys sitten kunnassa asumiseen, kiinteän omaisuuden omistamiseen tai elinkeinon harjoittamiseen, kun taas esim. kunnallinen äänioikeus on annettu ainoastaan niille, jotka ovat kunnan jäseniä asunnon ja kodin perusteella.

P o i k k e u s: Kunnan jäsenyyttä äänioikeuden edellytyksenä ei vaadita, milloin kunnallisen jaoituksen muuttuessa on toimitettava kunnalliset vaalit. KJaoitusL 22 §:n mukaan valtuutetut uudessa kunnassa on valittava ensi kerran lokakuussa ennen sitä vuotta, jolloin jaoituksen muutos tulee voimaan. Nämä vaalit suoritetaan uutta jaoitusta noudattaen, mutta äänioikeutetut eivät vielä ole uuden kunnan jäseniä, vaan vasta seuraavan vuoden alusta lähtien. Tällaisessa tapauksessa henkilön äänioikeus on tutkittava sen mukaan, onko hän sen kunnan jäsen, jonka alue seuraavan vuoden alusta siirtyy joko uuteen taikka laajennettuun kuntaan.

2. Luonnollinen henkilö.

Kunnan jäseniä ovat paitsi luonnolliset myös juridiset henkilöt: osakeyhtiöt, yhdistykset, osuuskunnat, säätiöt jne. Valtio, toinen kunta ja seurakunta voivat samoin olla kunnan jäseniä. Kunnallinen äänioikeus on ainoastaan luonnollisilla henkilöillä. Se olisi kyllä selvä myös niiden yleisten edellytysten nojalla, jotka kunnalliselle äänioikeudelle on KunL 15 §:ssä säädetty ja jotka on edellä lueteltu, mutta sanotussa lainkohdassa on lisäksi nimenomaan lausuttu, että äänioikeus on ainoastaan miehillä ja naisilla, siis vain luonnollisilla, fyysisillä henkilöillä.

3. Ennen vaalivuoden alkua täytetty 21 vuoden ikä.

Toisin kuin monissa ulkomaisissa laeissa meillä vaalipäivinä täytetty ikä ei ole ratkaiseva, vaan ennen vaalivuoden alkua täytetty määrä ikä. Esim. v. 1964 toimitettavissa kunnallisvaaleissa ovat äänioikeutettuja 1942 tai sitä aikaisemmin syntyneet.

Vuoden 1917 kunnallislakien mukaan äänioikeuden ikäraja oli 20 vuotta. 27/3 1919 muutettiin ikäraja 24 vuodeksi, mutta jo 15/8 1919 alennettiin raja 21 vuoteen.

Kunnallisen äänioikeuden yleisiin edellytyksiin kuuluu, että henkilö on tullut tai että hänen olisi pitänyt tulla viimeksi toimitetussa henkikirjoituksessa kunnassa henkikirjoitetuksi. HenkikirjA:n mukaan henkikirjoitus toimitetaan kunakin vuonna tammikuun 1 ja toukokuun 31 päivän välillä. Viimeksi toimitettu henkikirjoitus tarkoittaa siis vaalivuonna suoritettua henkikirjoitusta.

Aikaisemmin oli tosiasiallinen henkikirjoitus ratkaiseva kunnalliselle äänioikeudelle, s.o. henkilö, jota ei ollut kunnassa henkikirjoitettu, oli kunnallista äänioikeutta vailla, vaikka olisi voitu osoittaa, että hänen olisi pitänyt lainmukaisesti tulla kunnassa henkikirjoitetuksi. Uuden kunnallislain voimaantulon yhteydessä on tässä tapahtunut merkittävä muutos: kunnallisen äänioikeuden saa henkilö laillisen henkikirjoituspaikan nojalla ja siten sellainenkin henkilö, jonka laillisesti olisi pitänyt tulla kunnassa henkikirjoitetuksi, mutta virheellisesti on jäänyt henkikirjasta pois, on kunnassa äänioikeutettu. Täten on kunnalliselle ja valtiolliselle äänioikeudelle luotu tässä suhteessa yhtenäinen perusta.