Eidemarkilaisuus ja Suomi.

Ruotsin hallituksen pää-äänenekannattajassa Morgon Tidningenissä syyskuun 13. ja 14. päivän numeroissa lehden urheiluosaston päätoimittaja, herra Eidemark selostaessaan Ruotsin ja Suomen välistä yleisurheilumaaottelua syytti suomalaisia urheilujohtajia ja palkintotuomareita väärinpeluusta ja haukkui suomalaisen urheiluyleisön väittäen sen käyttäytyvän huligaanimaisesti. Aivan samoin menetteli sama toimittaja Helsingin olympialaisten aikana. Mikäli tietoomme on tullut, oli hän ainoa urheilujournalisti koko maailmassa (sanoo koko maailmassa), joka haukkui olympialaisten järjestelyn pataluhaksi ja suomalaisen yleisön jo silloinkin huligaaneiksi. Mikäli huomasimme oli hän myöskin ainoa, joka olisi tahtonut diskvalifioida tänä syksynä Euroopan mestaruuden maratonilla voittaneen meikäläisen Karvosen.

On huomattava, että vaikka kysymyksessä onkin `vain` urheilu, on siinäkin kyseessä kansallinen kunnia ja urheiluasiat ovat suurelle osalle Suomen niin kuin Ruotsinkin kansaa vakavia asioita. Ne kiinnostavat ihmisiä ja ne myöskin kiihottavat ihmisiä. Siksi ihmettelemmekin, kuinka jonkun lehden päätoimittaja sallii jatkuvasti lehdessään tuollaista tekstiä ja edelleen sitä, miksi Ruotsin muu lehdistö, niin omantunnon tarkaksi kuin se eräissä muissa asioissa onkin osoittautunut, ei nosta tuollaista kirjoittelua vastaan oikeata suuttumuksen myrskyä. On turha kieltää sitä tosiasiaa, että Ruotsissakin on kansalliskiihkoista nuorisoa ja vanhempaakin väkeä, jota tuollaiset eidemarkit kiihoittavat vihaan ja raivoon ei vain meikäläistä urheiluväkeä vastaan vaan suomalaisia vastaan yleensä. Meidän kohdaltamme tekee asian vielä vakavammaksi se, että Ruotsin lehdistön välityksellä Suomea koskevat asiat suurelta osaltaan kulkeutuvat kauemmaksi länteen - niin hyvät kuin pahatkin.

Yksi tällainen ylikiihottunut eidemarkilaisen hengen läpitunkema saattoi olla boråsilainen lääkäri Gunnar Boström, joka kesällä lavasti valtavan jutun, kuinka Boråsissa työskentelevät suomalaiset naiset vallan kauhistuttavassa määrässä levittävät sukupuolitauteja ja kuinka tässä kaupungissa on bordelleja, joissa suomalaiset tytöt ovat huomatuimpia asukkaita. Kun asiaa sitten tutkittiin, niin samaisen lääkärin oli tunnustettava, että hän tiesi Boråsissa olevan yhden paikan, missä asuu kolme tyttöä, jotka harjoittivat ammattia bordellin malliin, mutta että nämä kaikki kolme ovat ruotsalaisia eikä suomalaisia. Suurin osa lääkärin `raportista` sisälsi muutenkin muunnettua totuutta ja oli todistettavasti kirjoitettu lähinnä suomalaisten naisten häpäisemiseksi.

Melkein vielä hämmästyttävämpää kuin boråsilaisen lääkärin `runoilu` oli se, että sanomalehdet, jotka olivat suurin otsakkein julkaisseet tuon jutun, eivät julkaisseet oikaisua, että `bordellin` asukkaat olivatkin ruotsalaisia eikä suomalaisia. Pari oikeamielistä lehtimiestä olisi kuulemma suostunut oikaisuun, etteivät tytöt olleet suomalaisia, mutta eivät hekään missään tapauksessa suostuneet sanomaan heidän olleen ruotsalaisia. Todellisia gentlemanneja, jotka halusivat suojella ruotsalaisten naisten kunniaa, mutta eivät välitä vähääkään suomalaisten naisten kunniasta.

Monet Ruotsiin työnhakuun menneistä suomalaisista tytöistä tulevat yleensä maaseudun hiljaisista oloista. Ruotsissa he joutuvat tekemisiin paljon väljemmän sukupuolimoraalin kanssa ja joutuvat vaikeuksiin, mutta tuskin on oikea tapa ohjata heitä oikealle tielle häpäisemällä heitä ja heidän kauttaan koko Suomen kansaa julkisessa sanassa. Syvästi valitettavaa on, että niin monet suomalaiset joko syystä tai syyttä ovat joutuneet hakemaan työmahdollisuuksia Ruotsista.

Ehkäpä jossain määrin eidemarkilaisen vaikutuksen alainen oli se Tukholman kaupungin viskaalikin, joka muutama viikko sitten raastuvanoikeudessa suomalaista rikollista vastaan ajamansa kanteen yhteydessä antoi lausunnon Ruotsissa olevien suomalaisten keskuudessa vallitsevasta rikollisuudesta yleensä. Tuskinpa tuo lausunto oli tarkoitettu syytetylle puolustukseksi sen paremmin kuin raskauttavaksikaan asianhaaraksi, ja tuskinpa sellaiseen velvoitti mikään rikoslain pykäläkään. Se oli osoitettu lehdistölle ja kylläpä se tarttuikin syöttiin valtavien otsikoiden muodossa.

On kiistaton tosiasia, että suomalaisia rikollisia varsinkin sen jälkeen kun passipakko poistettiin, on suorastaan tulvimalla tulvinut Ruotsiin. Tämä on surullinen asia ja sen täytyy huolestuttaa jokaista kunniallista suomalaista, sillä jokaisen suomalaisen tekemä rikos sekä kotimaassa että eritoten ulkomailla nakertaa palan kansallisesta kunniastamme. Meidän hallitus- ja poliisiviranomaistemme on myöskin tehtävä entistä tarmokkaampaa työtä löytääkseen mitä pikimmin sellaisia keinoja, joilla voitaisiin estää rikollisten joukkosiirtyminen Ruotsiin.

Mutta me emme voi vapautua epäilyksestä, että se tapa, jolla suuri osa Ruotsin lehdistöstä tätäkin asiaa hoitaa, olisi paras mahdollinen auttaa sen paremmin suomalaisia kuin ruotsalaisiakaan viranomaisia taistelussa Ruotsiin siirtyneitä suomalaisia rikollisia vastaan. Meistä tuntuu, että useiden ruotsalaisten lehtien toimittajilla on jokin alitajunnallinen kiusaus suurentaa otsikoita ja värittää juttua aina, kun on kysymyksessä suomalaisten tekemän rikoksen selostaminen. Eiköpähän sekin ole vain jotakin itsetiedotonta eidemarkilaisuutta.

Tämä pakinamme ei missään tapauksessa pyri sortamaan ruotsalaisten lehtien sananvapautta. Me olemme ensimmäisiä ihailemassa ruotsalaisten lehtien valppautta, sananvalmiutta ja päällekäypää suorasukaisuutta. Me toivomme vain sitä, että tätä päällekäypää suorasukaisuutta meihin suomalaisiinkin nähden noudatettaisiin, ei vain silloin kun me teemme jonkin moitittavan teon, vaan myöskin silloin, kun joku ruotsalainen tekee meihin nähden moitittavan teon.

Hyvät kollegat siellä lahden toisella puolella. Kuinka moni teistä tunsi siveellistä suuttumusta, kun Eidemark häpäisi suomalaisia urheilujohtajia ja suomalaista urheiluyleisöä, tai silloin kun boråsilainen lääkäri häpäisi suomalaisia naisia, tai kun Tukholman kaupunginviskaali antoi tunnetun lausuntonsa? Ja kuinka moni teistä ja kuinka suurin otsikoin lehdessään paheksui näitä tekoja? Kuinka moni teistä oli moraalisesti närkästynyt lukiessaan pari vuotta sitten Ruotsissakin ilmestyneestä Mannerheimin muistelmista, kuinka teidän silloinen meriministerinne Palmstierna v. 1918 nuuski Suomen armeijan ylipäällikön Suomen Tukholman ministerille ja tätä tietä Ahvenanmaalla taistelevan suojeluskunnan päällikölle lähettämät sähkösanomat, eikä vain nuuskinut niitä, vaan omavaltaisesti muutti niiden sisältöä, ei Suomen hyväksi, vaan oman etunsa mukaiseksi.

Kysymme vain, vaikka vastausta ei tule.