VI Tasavallan Presidentin vierailu Englannissa 8.5.-13.5.1961

32. Tasavallan Presidentin The Timesille antama haastattelulausunto 8.5.1961

Suomen Presidentti Urho Kekkonen, joka huomenna aloittaa virallisen vierailunsa Englantiin, sanoi täällä antamassaan haastattelussa, että hän katsoi Englannin hallituksen hänen vaimollensa ja hänelle osoittaman vierailukutsun olevan "ystävyyden osoitus hänen maataan kohtaan. Tässä mielessä sille on annettu arvoa kaikissa piireissä Suomessa."

Presidentti jatkoi: "Suomen ja Englannin hyvillä suhteilla on vanhat perinteet. Suomen kansan pyrkimys elää rauhassa itsenäistä elämää on aina kohdannut Englannissa sekä viralliselta että julkisen sanan taholta myötämielistä ja realistista ymmärtämystä. Tämä koskee myös viime aikoja, jolloin Suomi on noudattanut puolueetonta politiikkaa pyrkien ylläpitämään hyviä suhteita kaikkiin maihin. Tulevan vierailun katson ennen kaikkea ilmentävän Englannin ja Suomen välistä ystävyyttä ja toivon sen sitä lujittavan ja syventävän."

Kysymykseen 1.7. voimaantulevan Suomen ja EFTA:n välisen sopimuksen merkityksestä tri Kekkonen vastasi: "Suomelle se merkitsee ensisijaisesti elintärkeiden kaupallisten intressiemme turvaamista. Suunnilleen kolmasosa koko viennistämme suuntautuu EFTA-maihin; yksinomaan Englanti, joka on perinteellisesti Suomen puunjalostusteollisuuden suurin asiakas, osti viime vuonna 25 % viennistämme. Suomella ei siten olisi ollut varaa jäädä osattomaksi vapaakaupaliiton tarjoamista tulli- ja muista eduista."

"EFTA:n kanssa tehty sopimus varmistaa jatkuvan kilpailukykymme Englannin markkinoilla olematta ristiriidassa muiden kaupallisten intressiemme ja sopimusvelvoitustemme kanssa. Tämän tuloksen saavuttamiseksi Hänen Majesteettinsa hallitus samoinkuin muiden EFTA-maiden hallitukset osoittivat pitkälle menevää valmiutta ottaa huomioon Suomen erikoisaseman. Neuvostoliiton hallitus puolestaan osoitti ymmärtävänsä Suomen pyrkimyksen säilyttää kilpailukykynsä lännessä."

"Pitäisin omasta puolestani rohkaisevana ilmiönä kansainvälisen kaupan kehityksen kannalta, että Suomen kaltainen puolueeton valtio on tällä tavoin voinut säilyttää kaupalliset suhteensa yli kauppablokkien rajojen."

Tri Kekkonen suhtautui myös optimistisesti Saimaan kanavan kysymykseen. Hän totesi, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuoden 1947 rauhansopimuksessa vahvistettu raja katkaisi Saimaan kanavan, joka yhdisti Saimaan vesistön ja Suomenlahden, ja tämän perinteellisen kuljetusväylän sulkeutumisesta on ollut seurauksena, että Itä-Suomen laajoja metsävaroja ei ole voitu täysin mitoin käyttää hyväksi.

"Vuonna 1958", hän jatkoi, "Neuvostoliiton hallitus suostui myöntämään Suomelle vapaan kauttakulun Saimaan kanavassa ja kun viime vuoden marraskuussa vierailin Moskovassa, saatiin Neuvostoliiton suostumus siihen, että Suomi voisi vuokrata kanavan neuvostoliittolaisen osan siihen liittyvine ranta-alueineen. Sen jälkeen ovat suomalaiset asiantuntijat käyneet tutkimassa tätä kanavan osaa ja he laativat par`aikaa arviota sen kunnostamisesta. Sen valmistuttua on tarkoitus aloittaa neuvottelut Neuvostoliiton kanssa vuokrasopimuksesta."

Tämän lehden kirjeenvaihtaja viittasi Suomen Presidentin pääministeri Hrushtshevin Suomen vierailun eräällä lounaalla syyskuun 5 päivänä 1960 esittämään lausuntoon, että "Minä puolestani olen vakuuttunut siitä, että vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi Suomi jää perinteellisen pohjoismaisen kansanvallan pohjalle, jos Suomen kansan enemmistö niin tahtoo; niinkuin uskon..." ja pyysi tri Kekkosta lähemmin kommentoimaan sen sisältämää ajatusta.

Presidentti sanoi: "Lainaamanne sanat ilmaisevat uskoni Suomen kansan tahtoon ja kykyyn säilyttää itsenäisyytensä perinteellisen valtiollisen järjestelmänsä pohjalla. Puhe, josta ne on lainattu, kuvastaa myös käsitystäni Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden luonteesta. Sanoin siinä lainaamienne sanojen jälkeen mm.: "Ei Neuvostoliitto ole pakottanut eikä pakota meille omaa järjestelmäänsä... Neuvostoliiton johto tietää, että me kaikissa oloissa puolustamme omaa järjestelmäämme, koska näemme sen paremmin soveltuvan meille. Ja kun Neuvostoliiton johto harjoittaa ystävällistä ja ymmärtävää politiikkaa Suomen kansaa kohtaan, ei se tietysti tällä pakota kansaamme mihinkään, mikä olisi kansamme luonteen vastaista. Toinen asia on se, etteikö Neuvostoliitto tietysti odota meidän vastaavan ystävyyteen ystävyydellä ja ymmärtämykseen ymmärtämyksellä. Miksi emme tekisi sitä, koska se vastaa Suomen kansan elinetuja."

"Toisen maailmansodan aikaisten raskaiden kokemustensa jälkeen Suomi on nähnyt turvallisuutensa edellyttävän luottamuksellisia suhteita suurvaltanaapuriinsa. Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyvä naapuruus onkin nyt käsitykseni mukaan kestävällä pohjalla. Se ei ole vaatinut meiltä ideologisia myönnytyksiä, niin kuin puheessani totesin, eikä luopumista muistakaan kansallisista intresseistämme. Olemme voineet noudattaa puolueetonta ulkopolitiikkaa, mikä vastaa Suomen perinteellistä pyrkimystä pysytellä suurvaltain eturistiriitojen ulkopuolella, sekä kehittää kanssakäymistämme kaikkiin suuntiin. Pohjoismaiden läheisessä yhteistoiminnassa olemme kiinteästi mukana. Ja suhteemme länsivaltoihin ovat hyvät ja ystävälliset, mistä mm. tuleva vierailuni Englantiin on yhtenä todistuksena."