KAJAANIN MENNEISYYS JA TERVE TULEVAISUUS.

    Esitelmä Kajaanin kaupungin 300-vuotisjuhlassa 8. 7. 1951.

    Kustaa Vaasan itsekäs kaukonäköisyys oli saanut aikaan, että 1500-luvun puolivälissä ryhdyttiin hallituksen taholta tukemaan savolaiskansan omatoimisesti aloittamaa laajasuuntaista sisä-Suomen erämaiden asuttamista. Yhtenä vaikuttimena tähän oli kuninkaan pyrkimys kruunun verotulojen lisäämiseen, mutta toisena tekijänä olivat ulkopoliittiset syyt. Pähkinäsaaren raja vuodelta 1323 oli kulkenut Suomenlahden pohjukasta lähtien läpi sisä-Suomen tavaten Pohjanlahden Raahen tienoilla, mutta jo varhain 1400-luvulla suomalainen asutus oli tunkeutunut tämän epämääräisen rajan yli. Rajaolojen epävarmuus kohotti kysymyksen rajan uudesta vahvistamisesta Kustaa Vaasan aikana päiväjärjestykseen, mutta ratkaisua odotettaessa suomalaiset viranomaiset saivat aikaan aluksi Savon ja myöhemmin Oulujärven tienoitten asuttamisen. Tarkoituksena oli levittää suomalainen asutus niille alueille, jotka solmittavan uuden rajasopimuksen yhteydessä haluttiin saada tunnustetuksi Ruotsin valtakuntaan kuuluvaksi. Kustaa Vaasa omalta osaltaan edisti tätä asutustoimintaa. V. 1552 hän mm. kirjoitti Henrik Hornille: "kehoitan pohjalaisia ja savolaisia muuttamaan Venäjän rajaa vastassa olevaan erämaahan ja erikoisesti erään kauniin järven rannalle, jota nimitetään Oulujärveksi. Siellä on erittäin hyviä seutuja sekä kauniiden kotien rakentamista varten että kalastuksen harjoittamiseksi."

    Oulujärven tienoitten asuttaminen tapahtui ajan olosuhteisiin katsoen varsin ripeästi niin että kolme vuotta sen aloittamisen jälkeen Oulujärven alueella oli jo toistasataa perhettä. 1550-luvulla perustettiin Kajaanin joen varrelle kuninkaankartano hallinnolliseksi keskuspaikaksi.

    Niin kauan kuin Ruotsin ja Suomen rajakysymys oli avoinna oli uudisasukkaiden elämä turvatonta Oulujärven alueella. Vienankarjalaisten hävitysretket eteentyönnetylle asutusalueelle liittyivät v. 1570 alkaneeseen viisikolmattavuotiseen Venäjän sotaan. Sen aikana suoritettiin monia tuhoisia sissiretkiä Oulujärven alueelle Vienan-Karjalasta ja päinvastoin. V. 1578 raja-asukkaat molemminpuolisesta hävityksestä väsyneinä tekivät viranomaisten luvalla rajarauhan, minkä Juhana III kuitenkin määräsi lopetettavaksi. Nämä vuosikymmenet, jotka tunnetaan "vanhan vihan" nimellä, olivat kovaa aikaa Oulujärven uudisasukkaille.

    Kun Venäjä v. 1595 Täyssinän rauhassa tunnusti Savon ja Pohjanmaan alueet Ruotsille, alkoi rauhallisempi vaihe Oulujärven alueen historiassa. Kuningas Kaarle IX:n kaupallisista ja ulkopoliittisista syistä aiheutuva kiinnostus Ruotsin vaikutusvallan laajentamiseen Jäämeren rannalle johti valtiovallan huomion myös Oulujärven alueeseen. V. 1604 Kaarle IX määräsi rakennettavaksi Kajaanin linnoituksen Vuohenginkosken yläpuolelle Ämmän luo Oulujärven asutuksen suojaksi.

    Näin oli syntynyt valtakunnan äärimmäisille alueille elinvoimainen vaikkakin alkukantaisissa oloissa elävä asutus ja sen suojaksi linnoitus, jonka antaman turvallisuuden tunteen mukana asutus tiheni ja laajeni.

    Stolbovan rauhan jälkeen v. 1617 Ruotsi suoritti sotilaspolitiikassaan täydellisen rintamanmuutoksen idästä etelään. Sen tuloksena oli kolmikymmenvuotinen sota ja Suomen osalta seurauksena valtakunnan huomion siirtyminen pois Suomen asioista. Merkittävän, joskin lyhytaikaisen muutoksen tässä suhteessa aiheutti kreivi Pietari Brahen toimikausi Suomen kenraalikuvernöörinä vv. 1637-40 ja 1648-51.

    Brahen maahamme tullessa Suomi oli rappiolla kuin "huonosti hoidettu ulkokartano". Laajoilla matkoillaan Brahe perehtyi maan oloihin ja tarmokkaasti suoritti toimenpiteitä olosuhteiden kohentamiseksi. Taloudellisen elämän nousuun hän kiinnitti erityistä huomiota, hänen aikanaan saivat alkunsa mm. maan vuoriteollisuus, sahalaitokset ja suolakeittämöt. Turun yliopiston perustaminen ja koulutoimen edistäminen olivat osoituksena Pietari Brahen sivistysharrastuksesta. Maan hallintoa järjestettiin, tie- ja kyyditysoloja kehitettiin, postilaitos pantiin alulle, maanmittarit aloittivat työnsä jne. Mutta eniten huomiota Brahe kiinnitti kaupan kehittämiseen. Siinä tarkoituksessa hänen toimestaan perustettiin useita kaupunkeja, sillä - kuten hän sanoi - "kaupungit toivat rahaa". Pohjoisin Brahen perustamista kaupungeista oli Kajaani, jonka privilegiokirjan Pietari Brahe allekirjoitti Kajaanin linnan kansliassa 6 päivänä maaliskuuta 1651.

    On ilmeistä, että Brahen tarkoitus oli tehdä Kajaanista elinkelpoinen kauppa- ja hallintokaupunki, olihan se hänelle luovutetun vapaaherrakunnan keskus. Sitä todistaa mm., että Brahe teki ehdotuksen vapaan suolakaupan myöntämisestä Pohjois-Suomen asukkaille Vienasta, mikä ehdotus toteutettuna olisi yhdellä iskulla kohottanut Kajaanin merkittäväksi kauppakaupungiksi. Ruotsin hallitus ehdotuksen kuitenkin hylkäsi. Mutta Brahe joutui jättämään Suomen kohta Kajaanin perustamisen jälkeen ja valtakunnan johto menetti samalla kiinnostuksensa Suomeen ja nimenomaan Pohjois-Suomen asioihin. Siksi oli Kajaanin kaupunginkin kehitys hyvin hidasta. Neljä vuotta kaupungin perustamisen jälkeen oli sen asukasluku vajaata sata täysi-ikäistä. V. 1712 oli asukasluku enää 70. Kituvaa oli kaupungin elämä pitkälti sen perustamisesta lukien, ja nälkä vieraili kaupungin asukkaiden keskuudessa yhtä usein kuin sitä ympäröivällä köyhällä maaseudullakin. Suorastaan käsittämätöntä on, kuinka kaupunki kykeni toipumaan isonvihan aikana suoritetusta täydellisestä hävityksestä, joka ei jättänyt kiveä kiven päälle. Todella sitkeä ja vähään tyytyvä on ollut se sukukunta, joka on säilyttänyt elämän tässä kaupungissa ja turvannut sille tulevaisuuden edellytykset.

    Olen näin laajasti tehnyt selkoa siitä taustasta, jota vasten maakuntamme pääkaupungin perustamisen edellytykset ja tarkoitus näkyvät. Asutus ohjattiin Kainuuseen valtiovallan toimesta ensi sijassa poliittisen päämäärän vuoksi. Kajaanin kaupungin perustamisen lähin tarkoitus sitä vastoin oli kaupallista laatua, mutta kun tiedetään, että Pietari Brahe valtakunnan yleispolitiikassa 30-vuotisen sodan jälkeen kannatti ns. Valkeanmeren linjaa, aktiivisempaa politiikkaa Jäämeren suuntaan, on kaupungin perustamisella ollut ilmeisesti myös poliittinen päämäärä.

    Kun luemme kertomuksia Kajaanin alkukantaisista oloista sen alkuaikoina tai kun seuraamme kaupungin uneliasta ja puutteenalaista elämää kahden ja puolen vuosisadan ajalla, ja vertaamme kaikkea tätä siihen näkymään, minkä Kajaani antaa tänä päivänä, on muutos, mikä vajaan puolen vuosisadan aikana on tapahtunut, todellakin mullistava. Luonteenomaista Kajaanille oli aina viime vuosisadan loppupuolelle saakka, että sen asukkaat elivät enemmänkin maataloudesta eivätkä kaupunkiyhdyskunnalle normaaleista ammateista. Vielä tämän vuosisadan alkukymmenien aikana maanviljelys ja karjatalous antoivat toimeentulon suurelle osalle kaupungin vanhoista talonomistajasuvuista.

    Rautatien rakentaminen Kajaaniin ja sen mukana tapahtunut teollisuuden sijoittuminen kaupunkiin ovat vasta aiheuttaneet valtavan muutoksen kaupungin oloissa. Kajaanin kehitys vastaa sitä kuvaa, minkä koko suomalaisen yhteiskunnan viimeaikainen eteenpäinmeno tarjoaa. Teollinen nousu on luonnon- ja liikennesuhteiltaan edullisemmissa oloissa elävillä alueilla ollut varhaisempi ja ehkä nopeampikin, mutta kaukaisen asemansa haitoista huolimatta on Kajaanin kasvu ollut kunnioitusta herättävä.

    Kajaani on laajan maa-alueensa vuoksi ollut suuremmassa määrässä maanviljelyksestä elävä kuin yksikään toinen Suomen kaupungeista. Tämän vuoksi on ollut luonnollista, että Kajaanin ja sitä ympäröivän maaseudun keskinäiset suhteet ovat rakentuneet luottamukselliselle ja kestävälle pohjalle. Nyt on Kajaani muodostunut teollisuus- ja kauppayhdyskunnaksi, josta käsin monet maakunnan hallinnolliset tehtävät johdetaan. Siten se on rakenteeltaan kehittynyt toiseksi kuin mitä maaseutu on. Tästä huolimatta on todettava, että kaupungin ja muun maakunnan keskinäinen vuorovaikutus on hyvällä pohjalla molemminpuoliseksi hyödyksi. Sellainen eristetyssä asemassa oleva yhtenäinen talousalue kuin Kainuu on, vaatii kaikkien sen piirissä vaikuttavien taloudellisten ja henkisten voimien luottamuksellista yhteistyötä maakunnan kaikinpuoliseksi kohottamiseksi. Sillä muistaa tulee, että kaikkien kohtuullinen hyvinvointi on se ainoa pohja, joka luo jatkuvan nousun edellytykset ja että yhden osapuolen menestys toisen osapuolen paikoilleen jäädessä tai - pahimmassa tapauksessa - toisen osapuolen kustannuksella on kokonaisuuden kannalta turmiollista ja koituu ennenpitkää vahingolliseksi myös vahvempaan asemaan päässeelle osapuolelle. Vuosisatainen kokemus todistaa, kuinka hedelmällinen vuorovaikutus järkevästi johdetun kaupunkiyhdyskunnan ja sen talouselämän sekä kaupunkia ympäröivän maaseudun välillä johtaa molemminpuoliseen menestykseen. Vauras kaupunki luo vauraan maaseudun, kun taas köyhtyvä maaseutu vakavaraisen teollisuusyhdyskunnan ympärillä on todistuksena epäviisaasta asioiden hoidosta ja varma ennusmerkki keskuspaikan edessäolevasta taantumisesta.

    Kajaani on viime vuosikymmenien mittaan kehittynyt merkittäväksi sivistyskeskukseksi. Koululaitos on monipuolistunut ja laajentunut niin että se saattaa tyydyttää kaupungin oman sekä maaseudun kasvavan tarpeen. Eikä se uusien opetuslaitosten perustaminen, jota maakunnassa on tapahtunut ja jota toivottavasti voidaan jatkaa erityisesti ammatillisissa merkeissä, koskaan riistä Kajaanilta sen kiistämätöntä johtoasemaa tässä suhteessa. Olisi vain toivottavaa, että yhteistyötä vapaaehtoisen kansansivistystoiminnan tärkeällä saralla voitaisiin kehittää.

    Kun tarkastelemme kolmisatavuotisen kaupunkimme tulevaisuuden edellytyksiä, on nähtävissä monia tekijöitä, jotka luovat varmuutta yhdyskunnan jatkuvalle nousulle. Kajaani on onnellisella tavalla uudenaikaisen teollisuuden käyttämien voimavarojen keskuksessa. Kainuulla on tarjottavana sekä raaka-ainetta että käyttövoimaa ja suuren väestön lisäkasvun perusteella riittävästi työvoimaa. Kainuun koskivoimaa ei ole vielä läheskään loppuun saakka kahlehdittu sähkövoiman tuottamiseen, Kainuun metsävarat riittävät laajenevaakin jalostusteollisuutta varten. Kainuun mineraalirikkaudet odottavat löytäjäänsä ja hyväksikäyttäjäänsä. Kaikessa tässä toiminnassa tulee Kajaani muodostamaan myös tulevaisuudessa Kainuun keskuksen siitäkin huolimatta, että maakunnan sähköistäminen lisää teollista yritteliäisyyttä maaseudulla. Mutta Kainuun kuten koko Pohjois-Suomen taloudellinen ja sivistyksellinen nousu ei tapahdu ilman uutteraa uurastusta ja uhrautuvaa yhteistyötä. Tuon nousun tiellä on runsaasti ulkopuolisten tuntemaa epäluuloa ja itsekkäistä etulaskelmista johtuvaa vastustusta. Sen voittamiseksi juuri tarvitaan keskitettyä toimintaa maakunnan etujen valvomiseksi. Lieneekö uskallettua, jos rohkenen tässä Kainuun pääkaupungin juhlatilaisuudessa esittää toivomuksen Kainuun maakuntaliiton perustamisesta niiden suurten ja tärkeiden tulevaisuuden tehtävien läpiviemiseksi, mitkä Kainuun maakunnan menestykseksi on välttämätöntä toteuttaa.

    Arvoisat kansalaiset. Sen "valtakunnan koristukseksi" - kuten Pietari Brahe kirjoitti - perustetun yhdyskunnan kehitys, jonka kolmisatavuotisjuhlaa olemme kokoontuneet viettämään, on alkuaikoina ollut toivottoman hidasta ja pientäkin nousua ovat seuranneet kohtalon tuhoisat iskut. Raskasta on ollut menneiden raatajasukupolvien työ täällä, eivätkä vanhemmat ole useinkaan voineet antaa lapsilleen suuria toiveita valoisammasta vastaisuudesta. Tällä kertaa kaupungin kehitys näyttää lupaavalta ja tulevaisuus tarjoaa lisääntyvää hyvinvointia kaupungille ja sen asukkaille. Minulla on kunnia esittää juhlivalle Kajaanin kaupungille ja Kajaanin kaupunkilaisille maan hallituksen parhaat onnittelut sekä menestyksen toivotukset.