Ruotsinmaalaiset lehdet ja me

Ruotsinmaalaiset sanomalehdet ovat taas kiinnittäneet valistuneen huomionsa Suomen tapauksiin ja olleet valmiit, nyt niinkuin monesti ennenkin, vetämään rajaviivan idän ja lännen, Aasian ja Euroopan, välille Tornionjokeen Rajajoen asemasta. Tämähän ei ole ihmeteltävää, sillä onhan tullut jo tavaksi, että ruotsalainen lehdistö ikäänkuin vanhemman veljen, tai sopivampaa vertausta käyttääksemme, ikäänkuin kunnioitettavaan ikään ehtineen tädin oikeudella on laajasti pohtinut kotoisia asioitamme ja lausunut niistä "anateemansa", täydellisesti unohtaen meillä Ruotsinkin asioiden suhteen noudatetun periaatteen: kahden kauppa, kolmannen korvapuusti.

Valitettavasti meidän oma lehdistömme on tähän asti antanut Ruotsin "yleiselle mielipiteelle" tukea tällaisessa asioihimme puuttumisessa meillähän on ei yksin sanomalehdistössä, vaan lehdistömme vaikutuksesta suurelta osalta valtiollisessa ja sivistyselämässämmekin tullut tunnuslauseeksi: totuus Ruotsista. Ei mikään meillä ole hyvää ja hienoa oman arviointimme perusteella, vasta sitten, kun se on saanut Ruotsissa tunnustusta, vasta sitten se meillä on havaittu hyväksi. Ja jos joku asia on haluttu saada tuomituksi, sille on haettu hylkäyspäätös Ruotsista. Esimerkkejä voisi luetella kymmeniä. Erikoisesti Suomen kielikysymys on ollut ruotsalaisten lehtien suosittu käsittelyaihe. Ja mitkä ovat suuremmalla ilolla ottaneet vastaan ruotsinmaalaisten lehtien ankaran tuomion viime vuosien suomalaisuusliikkeestä kuin kokoomuslaiset ja ruotsalaiset lehtemme, jotka ovat meren takaa hankituilla "todistuskappaleilla" koettaneet kukistaa suomalaisuuspyrkimyksemme.

Tuntuu senvuoksi sekä teennäiseltä että toiselta puolen huvittavaltakin se kiivaus, millä kokoomuslehdistömme on käynyt Ruotsin lehtien kimppuun niiden arvostellessa Lapuan liikettä ja maamme rauhatonta tilaa. Miksikä nyt kielletään ruotsalaisten lehtien arvostelu, kun sitä suomalaisuusasiasta kyseen tullen on ylistetty ja varteenotettavana suositeltu? Miksikä nyt vihastutaan asioittemme rääpimisestä, kun siitä tähän asti on iloittu?

Lisäksi eräs huomautus: miksi kokoomuslehdistö on niin julmana käynyt tuomitsemaan ne suomalaiset lehdet, jotka ovat antaneet ruotsinmaalaisille lehdille aiheen asioittemme pöyhimiseen ja väärin selittelemisiin. Nehän on julistettu oman pesänsä likaajiksi. Emme halua puolustaa siinä suhteessa tahdittomuuksia tehneitä, mutta totuuden nimessä on sanottava, että olisi toivonut kokoomuslehdistön siinäkin yhteydessä ilmoittavan, mikä toisessa yhteydessä ei niinkään vaikuta, että oman pesänsä likaajia täällä etupäässä ovat valleniukset, jaskarit & consortes, jotka mielettömillä kyydityksillään ja vallankaappauspuuhillaan a la Costa Negro ovat todellakin oman pesänsä lianneet.

Sopivissa rajoissa tapahtuva naapurimaan asioiden selostelu ja arvostelukin on paikallaan. Se on valppaan sanomalehdistön tehtäväkin. Ruotsinmaalainen lehdistö ei tässä ole sopivaisuuden rajaa säilyttänyt. Se on sanottava sen niin nykyisten tapahtumien arvostelusta kuin erikoisesti kielikysymyksemme arvostelusta aikaisemmin. Eikä toisen hyväksyen ja toista laittaen, kuten kokoomuslehdistö on tehnyt.