Millä mitalla teille mitattiin...

Kun Amasja oli Juudan kuninkaana, hän kokosi kolmesataatuhatta sotakelpoista, keihästä ja kilpeä käyttävää valiomiestä, vei väkensä Suolalaaksoon ja surmasi kymmenen tuhatta seiriläistä. "Ja toiset kymmenen tuhatta Juudan miehet ottivat elävinä vangeiksi. Nämä he veivät kallion laelle ja syöksivät heidät kallion laelta alas, niin että he kaikki ruhjoutuivat." Näin on kirjoitettu Toisen Aikakirjan 25. luvussa. Eikä tämä ole suinkaan ainoa, eikä kauhistuttavinkaan, niistä veriteoista, joista Vanhassa Testamentissa on kerrottu. Tulella ja miekalla hävittivät juutalaiset kaikki luvatussa maassa olevat vieraat kansat, kuten Mooses, puhuessaan israelilaisille tuolla puolen Jordanin, Mooabin maassa, oli määrännyt. "Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jubussilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt". (Viides Mooseksen kirja, 20. luku.)

Nämä juutalaisten historiaan liittyvät tapahtumat nousevat vastustamattomasti mieleen, kun lukee niistä syytöksistä, joita juutalaisia vastaan on kohdistettu Israelin itsenäisyystaistelun aikana. Erityisen voimakkaasti on Vatikaani, viime aikoina moneen otteeseen, hyökännyt Israelin valtiota vastaan sen suvaitsemattomuuden ja julmuuden vuoksi, jota juutalaiset ovat osoittaneet myös kristittyjä arabialaisia kohtaan. Kuten tunnettua, arviolta 800 000 Palestiinassa asunutta arabialaista on taistelujen johdosta ollut pakotettu jättämään asuinpaikkansa ja siirtymään arabialaisvaltioiden alueelle. Tämän paenneen siirtoväen asuinkorttelit, niin Vatikaanin taholta väitetään, on juutalaisten toimesta systemaattisesti tuhottu, jotta arabialaisten paluu tehtäisiin mahdottomaksi. Niiden arabialaisten joukossa, jotka jäivät juutalaisten hallussa oleville alueille, on suoritettu säälimättömiä verilöylyjä. Kristittyjen kirkot on häväisty tai hävitetty jne. Jos nämä tiedot pitävät paikkansa, ja olettaisi, että Paavi ei pääsiäisensyklikassaan lähde esittämään vääriä tietoja, harjoittavat juutalaiset omassa maassaan samanlaista uskonvainoa, jonka kohteeksi he itse niin hirvittävällä tavalla joutuivat natsilaisen terrorin vallitessa eräissä Euroopan maissa.

Emme esitä kaikkea tätä siinä tarkoituksessa, että haluaisimme nostattaa vihamielisyyttä juutalaisia vastaan. Tuo onneton rotu on juuri viime vuosikymmeninä saanut niin sanomattomasti kärsiä, että ei ole mitään syytä panna kiveä kuormaan. Meidän maassamme ei juutalaiskysymystä ole ollut, eikä sitä ole syytä meille kaukaisten tapahtumien varjolla virittää. Olemme kertonut sen, mitä asiasta olemme lukenut, ainoastaan siksi, että näiden tietojen valaistuksessa voisimme pohtia erästä inhimillisen luonnon ihmeellistä ja surkeaa taipumusta: tehdä itsensä syypääksi samaan julmuuteen, mistä toisten taholta on saanut kärsiä. Historian kulku on varmaankin satoja kertoja osoittanut tämän todeksi. Kun se, joka on kerran joutunut suvaitsemattomuuden uhriksi, pääsee sellaiseen määräävään asemaan, jossa hän surullisten elämänkokemustensa opastamana voisi osoittaa suvaitsevaisuutta lähimmäisilleen, tapahtuukin päinvastoin, että hän ylittää entisen kiusaajansa suvaitsemattomuudessa. Ja kun se, jolta on ollut riistettynä vapaus, pääsee määräämään toisten vapaudesta, silloin hän on useinkin suurempi vapauden vihollinen kuin hänen vanha vastustajansa. Viime vuosienkin valtiollisessa historiassa tämä on ollut monessa maassa suorastaan kehitystä hallitsevana ilmiönä. On selvää, että tuo vapauden riistäminen verhotaan kauniiden korulauseiden alle "todellisesta" vapaudesta, joka voidaan kansan laajoille kerroksille antaa ainoastaan silloin, kun niiltä "yleisen edun" nimessä ehkäistään mahdollisuus langeta esim. kapitalististen viettelysten pauloihin. Mutta tosiasia on, että nykypäivinäkin on uudistunut se usein nähty ilmiö, että mahdollisimman laajojen kansalaisvapauksien puolesta taistelleet ja näiden vapauksien turvin enemmistöön päässeet turvaavat itselleen valtiovallan hallussapitämisen luomiensa kansalaisvapauksien lopettamisella. Roberspierre sanoi julkean avomielisesti, että vallankumouksen hallitus on vapauden hirmuvaltaa tyranniutta vastaan. Nykypäivien valtiomiehet eivät ole vastaavanlaisella peittelemättömyydellä määritelleet politiikkaansa, mutta olosuhteet eräissä ns. kansandemokratioissa itse antavat määritelmän niissä noudatetusta hallitustavasta.

Mutta palatkaamme juutalaisiin. Säälimättömyydellä, joka on länsimaissa ollut tuntematonta, tuhosi kansallissosialismi kaikkialla, minne se ulotti valtansa, juutalaiset ikään ja sukupuoleen katsomatta. Miljoonissa on näin surmattujen juutalaisten lukumäärä laskettava. Juutalaisten osakseen saama kohtelu oli suvaitsemattomuuden ja julmuuden kammottava huipentuma. Koko sivistyneen maailman myötätunto oli juutalaisten ja nimenomaan natsilaisuuden kuolemanleireistä pelastuneiden juutalaisten puolella. Mutta ei kestänyt kauan, ennen kuin Palestiinaan, Pyhään maahan, siirtyneiden juutalaisten terroriteot alkoivat kuohuttaa maailman mielipidettä. Ei voitu ymmärtää, kuinka tuo liike, joka kautta vuosisatojen oli saanut kärsiä väkivallasta, heti omalle maaperälle päästyään itse turvautui väkivaltaan poliittisia päämääriä toteuttaakseen. Ja kun juutalaiset terroristit vihdoin surmasivat kreivi Bernadotten, valtasi tyrmistys myös ne juutalaisten ystävät, jotka olivat olleet valmiit siihen saakka ymmärtämään heidän väkivaltapolitiikkaansa.

Palestiinan kysymys on ollut visainen pala niille, joiden vastuulle tuon maailmankolkan rauha on annettu. Olisi kuvitellut, että kun juutalaisten uhkarohkean mutta sittenkin hyvin lasketun sodan heille suotuisa tulos on vakiinnuttanut Israelin valtion olemassaolon, Palestiinan asia olisi voitu siirtää selvitettyjen riitakysymysten joukkoon. Tiedot arabialaisiin kohdistetuista tihutöistä eivät kuitenkaan oikeuta uskomaan tuollaiseen kuvitelmaan. Näyttää siltä, että Israelin valtiosta määräävä juutalainen enemmistö mittaa valtion alueella asuville arabialaisille samalla ankaralla mitalla kuin heille, juutalaisille, on historian aikana eri maissa mitattu. Se suvaitsevaisuus, jota he ovat vainojensa aikana oikeutetusti vaatineet, on nyt heille yhtä vieras kuin se oli heidän vainoojilleen. Näyttää siltä, että he Vanhan Testamentin israelilaisten tavoin haluavat tuhota vieraat heimot valtionsa alueelta. Sen vuoksi he myös tekevät kaikkensa estääkseen arabialaisten pakolaisten palaamisen Israelin kamaralle. Kuta kauemmin he voivat tätä palaamista viivyttää, sitä vähemmän siirtoväkeä on palaamassa: lasketaan, että siirtoväkeä kuolee yksin kulkutauteihin yli 200 päivittäin, se on vuodessa yli kymmenesosa koko pakolaismäärästä. Vielä siis muutama vuosi, niin arabialaisten palaamisen probleemi on menettänyt suurimman merkityksensä. Mikä kohtalo taas on sillä arabialaisella vähemmistöllä, joka on jäänyt Israelin alueelle, sen aika näyttänee. Mutta ehkäpä juutalaiset jättävät tämän vähemmistön rauhaan, saivathan jubussilaisetkin Vanhan Testamentin todistuksen mukaan, poikkeuksena muista, säilyttää henkensä Juudaanmaassa.

*

Masentuneeksi tahtoo tulla sen mieli, joka haluaa uskoa inhimillisyyden ja hyvän voittoon jo tämän katoavaisuuden aikana, kun hänen on pakko nähdä häväistyjen muuttuvan häpäisijöiksi, sorrettujen sortajiksi. Mikä lohdutus on hänelle annettavissa?

Jeppe Niilonpojasta, tuhmasta paronin alustalaistalonpojasta, tehtiin kahden humalan väliseksi ajaksi paroni. Ja tämä valeparoni oli pöyhkeämpi, ylpeämpi ja häijympi palveluskuntaansa kohtaan kuin todellinen paroni olisi konsanaan saattanut olla. Niin että Ludvig Holberg saattoi näytelmänsä moraalina sanoa:

"Jos raaka rahvas taikka sällit

pääsee mahtiin,

niin pian valtikkakin heiluu

piiskan tahtiin

- - -

voi nousukkaan niin valta

juovuttaa,

hän että vapautta sortaa tai

sen kumoaa."

Antaisiko tämä näköala kenties lohdutusta neuvottomalle kyselijälle? Johtuuko vääryyttä kärsineen taipumus itse harjoittaa vääryyttä vain tyhmyydestä ja sivistymättömyydestä? Jos näin olisi, silloinhan ihmiskunnan sivistyminen, "raa`an rahvaan" ja "sällien" häviäminen, poistaisi tuon ruman, vastenmielisen ja vahingollisen taipumuksen.

Valitettavasti näin ei asianlaita näytä olevan. Juutalaisten sivistystasossa ei suinkaan ole mitään moittimisen aihetta. Ei ole varmaan heidän uskonsakaan syy, että he vaativat silmän silmästä ja hampaan hampaasta, sillä myös kristityt, valitettavan usein, vääryyttä kärsittyään mittaavat toisille samalla mitalla, millä heille on mitattu. Syy on syvemmällä, se on itse ihmisluonnossa. Ja ennen kuin se on taltutettu, monta auringonpimennystä on ehtinyt tapahtua.

Veljenpoika