Rantalassa ensimmäisen joukkueen mukana

Kajaanin Lehti 28/10.3.1919

Muistelmia sissien viimetalvisilta retkiltä.

Jatk.

Mieliala oli yleensä reipas kaikista koettelemuksista huolimatta. Kuitenkin alkoi tehdä mieli lomalle Kajaaniin, sillä olihan sieltä pois oltu jo yli puolen kuukautta. Oli ihmeellistä tämä lomahalu, sillä moni tahtoi päästä kotonansa käymään jo viikon verran rintamalla oltuaan. Ja sitten kun kotipaikoilleen pääsi, ei tahtonut monikaan jaksaa siellä loma-aikaansa loppuun viettää, vaan ennen sen loppua jo kiirehti takaisin rintamalle. Kerran kyhäsimme mekin Rantalassa majailevat anomuksen päästä käymään kotosalla, sillä kurjat asunto-olot ja syöpäläisten paljous tekivät muka haittaa terveydelle. Pyyntöön ei suostuttu, eikä ollut liioin väliäkään.

Elämä ei kuitenkaan ollut aivan rauhallista. Joka päiväiset vaarallisilla ja yksinäisillä vahtipaikoilla olot muistuttivat alati sodasta ja tiedusteluretkillä ollessa ei rauhantoimia muistettukaan. Heti Rantalaan majotuttua tehtiin nimittäin tiedusteluretki Mouhulle käsin. Mukana oli johtajana joukkuepäällikkömme Strömbergin Erkki ja miehistönä I ryhmä. Kuljettiin etumaisen vahtipaikan luo, jossa olevat miehet olivat aivan äsken nähneet lammen toisella puolen pari punaisten ratsumiestä. Lähdettiin kiertämään lampea, hiihdettiin pitkin äsken ajettua tietä ja poikettiin siltä vasemmalle. Mukana ei ollut opasta minkäänlaista, sillä seudulla ei ollut yhtään nuorta miestä, joka olisi mukaan lähtenyt, eikä siellä juuri nähnytkään monta parhaassa ijässä olevaa miehenpuolta, vain aivan pojannulikoita tahikka harmaapartoja.

Saavuttiin vihdoin korkealle kukkulalle, josta oli hyvä näköala kun kiipesi puuhun katsomaan. Pysähdyttiin tähän hetkeksi ja tuumittiin kuljetaanko eteenpäin. Koska varmaa tietoa ei ollut, minnepäin Mouhu tulisi, päätettiin odottaa tässä hetkinen. Kukkulan vieritse kulki tie ja koska jo aikaisemmin oli kuultu ääniä päätettiin vartoa kulkisiko joku sitä pitkin. Pian kyllästyttiin tähän ja palattiin takaisin Rantalaan.

Samana päivänä oli ollut myös liikkeellä vihollisia kai tiedustelumatkoilla, sillä kauimmaisessa vahtipaikassa olivat vartijat tovin sen jälkeen kun meidän tiedustelujoukko siitä kulki ohi nähneet useita miehiä käsittävän vihollisjoukon tulevan kohti Rantalaa. Ihmeellistä oli, etteivät he yhdyttäneet meikäläisiä tiedustelijoita.

Rantala näytti olevan erityisesti punaisten silmätikkuna, sillä seuraavana yönä aikoivat he sen toden teolla vallottaa. Näet yön ollessa pimeimmillään olivat he ajaneet kahdella hevosella, suksimiehet erittäin pitkin Kaijanjärveä ja kohonneet siitä maalle saapuen sille tielle, joka johti Rantalasta Kinnin kylälle. He asettivat miehensä pitkin tienviertä metsään ketjuun ja saapuivat aivan Rantalan talon luo, saman riihen ääreen, jossa rakuuna Ruonala oli ammuttu. Riihi oli metsän reunassa, noin 100 metrin päässä talosta Kinnille käsin ja sen luona oli korkea kynnäs, jonka he miehittivät ja laittoivat siihen ampumahautansa kuntoon. Sen tehtyään alkoivat he lähetä taloa, joka oli aivan pimeä, sillä ikkunat olivat peitteillä visusti peitetyt, ettei valo pääsisi ulos vilkkumaan. Mutta pihavahti, jona sattui olemaan tarkka-ampuja Näsäsen Eino, äkkäsikin tulijat, saattoi sanan pirttiin, jossa syntyi sanomaton hälinä. Pian olivat pojat saaneet vaatteet päälleen ja kiiruhtaneet pihalle. Useat olivat tulleet aivan paitasillaankin kivääri kourassa ja patruunalaukku olalla. Tällävälin olivat punaiset vetäneet riihen luo ja sieltä kuului hiljaista puhelua. Heti kun tummia haamuja alkoi näkyä ammuttiin joku laukaus niitä kohti, mutta yleensä vältettiin turhaa hälyytystä. Pian oli kaikki aivan rauhallista. Hiivimme hiljaa riihen luo eikä siellä näkynyt enää ketään. Tutkimme myös läheisen metsän, mutta ei mitään enää näkynyt. Heti varhain aamulla tutkimme seudut tarkalleen ja jäljistä saimme selville mitä aikaisemmin kerroimme ja että punaisia oli ainakin toista kymmentä miestä uhkarohkealla reissullaan. Mikä tarkotus heillä lienee ollut, siitä emme päässeet selville, vaikkakin koetimme talonväeltä udella ovatko he niitä kutsuneet. He kielsivät kivenkovaan sellaiseen ryhtyneensä eikä meillä ollut käsillä mitään, joka olisi tuonut selvyyttä tähän eriskummalliseen hyökkäykseen.

Yöt olivatkin yleensä rauhattomia. Kolmena yönä peräkkäin ennen Mouhun valtausta hälyytettiin Rantala hereille, mutta vain kerran oli hälyytys oikeutettu.

(Jatk.)

Känä