Urheiluelämäämme on saatava keskinäinen sopu ja rauhallisen työn mahdollisuudet

Voimistelu ja Urheilu 11/23.5.1935

Voimistelu ja Urheilu on kääntynyt tänä yleisurheiluelämämme kriitillisenä ajankohtana Suomen Urheiluliiton puheenjohtajan, hallitussihteeri Urho Kekkosen puoleen, pyytäen häneltä vastausta muutamiin tämän hetken kysymyksiin. Julkaisemme tässä suurliittomme puheenjohtajalle tekemämme kysymykset ja niihin saamamme vastaukset, jotka varmasti ovat omiaan selventämään sotkuiseksi tehtyä tilannetta:

1) Mitä mieltä olette liiton viime kokouksesta?

2) Mielipiteenne sen seurauksista?

3) Mitä arvelette nykytilanteesta ja liiton tulevasta yleisestä kokouksesta?

- Mitäkö mieltä? - Sitä, että se, mikä tapahtui, oli välttämätöntä. Ja vielä sitäkin mieltä, että oli onnellista, kun tuo kaikki pelattiin nyt jo. Sen kiihoituksen ja kiihkoutumisen SUL:n johtoa vastaan nimenomaan Ruotsi-asiassa, joka keinotekoisuudestaan huolimatta piti mielialaa yleisurheiluväen keskuudessa rauhattomana, oli välttämättä päästävä purkautumaan jonakin "voimannäytteenä". Liittojohtokunnalla puolestaan ei voi olla mitään sitä vastaan, että se tapahtui viime kokouksessa. Nk. opposition menettely tuomitsi itse itsensä perusteellisemmin kuin olisi voitu toivoa. Negatiivista tuossa kokouksessa oli ulkomaille annettu käsitys rikkinäisyydestämme omassa keskuudessa; positiivista siinä oli vakavan ja tahdoltaan horjumattoman suomalaisen mielipiteen esilleloihtiminen yleisurheiluelämämme häiriintymättömän kehityksen turvaksi. Tilapäinen hämminki, joka kotimaassa aiheutui, kyllä tasoittuu, ja tilapäinen vastoinkäyminen tulee siemeneksi Suomen yleisurheiluväen kokoomiseksi tiivistetyin rivein taisteluun maan urheilumaineen säilyttämiseksi. Kun tämä puoli otetaan huomioon, on 5/5 kokous koituva Suomen urheilulle suureksi voitoksi.

2) Seuraukset! Niistä jo edellä muutama sana. Entäs suhteissa Ruotsiin? - Tietenkin kokous on vaikeuttanut turvatun yhteistoiminnan aikaansaantimahdollisuuksia, mutta luotan ruotsalaisen yleisurheiluväen asialliseen kannanottoon yhteistoimintakysymyksen selvittämiseksi molempia puolia tyydyttävällä tavalla.

3) Tulevasta kokouksesta toivon yksimielisyyden lujittajaa ja terästäjää. Tiedän, että sen kokouksen enemmistö ei käytä enemmistöasemaansa väärin niinkuin 5/5 kokouksen enemmistö teki. Vaikka näyttääkin, että nk. oppositio olisi saanut tarpeekseen "voitostaan", ei ole syytä jättää mitään sattuman varaan, vaan tultava mieslukuisesti kokoukseen. Ulkomaillekin on tarpeen näyttää, että suomalainen urheiluväki tulee yksimielisenä puolustamaan asemaansa yleisurheiluelämässä. Harras toivomukseni on, että kokoukseen ei vedetä sellaisia käytännöllisen urheiluelämän ulkopuolella olevia henkilöitä, joilla ei voi nyt eikä vastaisuudessa olla mitään edesvastuuta Suomen urheiluelämästä ja jotka sen tietäen voivat tällaisissa kokouksissa puheenvuoroillaan aikaansaada korvaattomia vaurioita urheilutyön jatkuvalle suorittamiselle.

Haluaisin lausua vielä muutaman sanan kipeästi tuntemastani välttämättömyydestä saada urheiluelämäämme keskinäinen sopu ja rauhallisen työn mahdollisuudet.

Yleisurheilumme on joutunut niin ankaroiden ulkomaisten hyökkäysten kohteeksi (mainitakseni vain Amerikan tulostason jatkuvan nousun, Saksan, Italian ja Ranskan työn yleisurheilunsa hyväksi j.n.e), että yhdelläkään urheiluamme rakastavalla suomalaisella ei ole moraalista oikeutta vaikeuttaa työtä Suomen urheilun hyväksi. Autettakoon sitä neuvoilla ja rohkaisulla, mutta älköön revittäkö sitä alas juonitteluilla ja parjauksilla. Jos katsotaan, että ne miehet, jotka ovat tähän asti kantaneet työn ja vastuun taakan, eivät ole tehtävässään onnistuneet, tai eivät ole siinä muuten paikallaan, vaihdettakoon heidät häikäilemättä ja ilman hentomielisyyttä. Rohkenen suorastaan korostaa, että häikäilemätön toiminta esim. johdon uusimisessa on välttämätön, jos sisäisen urheilutyön rauha ja maan urheilumaine sitä vaatii, mutta pelin tulee olla avointa ja reilua eikä sellaista salakyttäilyä kuin 5/5. Ja tehdäkseni uuden johdon valitsemisen vielä helpommaksi sanon tietäväni, että kukaan ei voi olla iloisempi miesten vaihdoksesta kuin nyt vapautuva johto, jos seurauksena on yksimielisyyden aikaansaanti yleisurheiluelämään ja maan urheilun iskuvoiman kasvaminen. Mutta lähtevä johto on oikeutettu vaatimaan sen tunnuksen, että senkin työn ainoana johtotähtenä on ollut Suomen urheilun menestys.

Urho Kekkonen