Suomen Urheiluliiton valmennustyön rahoittaminen

Olympialaiset kisat ovat taas vasta kahden vuoden perästä, mutta jo nyt ne hallitsevat toimivan urheiluväen mielenkiinnon ja huomion maailman eri kulmilla. Kaikkialta saapuu tietoja siitä kuinka tehokkaasti Berliinin olympialaisiin kisoihin valmistaudutaan. Italian suuremmoiset toimenpiteet ovat meillä tunnetut senkin vuoksi, että olemme lähettäneet sinne neljä yleisurheiluvalmentajaamme. Saksassa on kiinnitetty kuluvan vuoden alusta lähtien ennennäkemättömän runsaasti varoja ja työtä olympialaisvalmennukseen. Ranskassa on valtiovalta myöntänyt runsaasti varoja samaan tarkoitukseen ja Ruotsissa on anottu 4,5 milj. kruunun valtionavustusta olympialaisosanottoa varten. Kaikkialla tehdään kuumeisella innolla työtä olympialaisedustuksen tehostamiseksi.

Meillä käy kaikki hitaampaan, sanoisinko, harkitumpaan tahtiin. Liiallinen teoretisointi ja voimien ennenaikainen ylijännitys, ne eivät vie oikeisiin tuloksiin, se on meillä saatu havaita. Meillä on myös kokemuksia siitä, ettei hosuminenkaan ole suositeltavaa. Olympialaisvalmennus on alotettava kohta entisten olympialaisten päätyttyä yleisen neuvonta- ja valmennustoiminnan muodossa ja sitten kasvatettava se urheilijajoukko, jonka parista kehityskykyisimmät voidaan täydennys- ja tarkistuskursseilla sekä erikoisneuvonnalla kasvattaa olympialaisedustuksen täytemiehistöksi, vanhan kaartin avuksi. Tämä on meillä yleisurheilun alalla pantu jo hyvälle alulle ja tänä kesänä sitä jatketaan, nyt jo täydennyskurssien ja erikoisneuvonnankin muodossa. Ensi kesänä vihdoin suoritetaan varsinaista olympialaisvalmennusta jo täydeltä terältä.

Kun olympialaisvalmennus tähän tapaan kytketään erottamattomaan yhteyteen vuodesta toiseen katkeamatta harjoitettavan varsinaisen koulutus- ja neuvontatyön kanssa, silloin olympialaisvalmennus säilyy siltä hermostuneelta yrittämiseltä, jonkalaiselta nytkin monen maan kiihkolla ja voimalla alullepanema olympialaisvalmennus tahtoo vaikuttaa. Luonnollisesti valmentautuminen olympialaisiin kisoihin vaatii moninkertaistettua tehoa tavallisiin oloihin verrattuna, mutta kun se suoritetaan jo rauhan vuosina, jos niin saa sanoa, tarkoituksenmukaiseksi havaituissa puitteissa, säästyy se monelta vahingolliselta liiallisuudelta.

Mutta näin suoritettu valmennustoiminta vaatii lujan, kestävän ja vakavan taloudellisen pohjan. Yksinomaan välittömästi olympialaisten alla harjoitettu valmennustoiminta voidaan rahoittaa olympialaisrahastoista saaduilla avustuksilla, mutta ne eivät riitä, mikäli valmennustoimintaa harjoitetaan tässä kuvatussa laajuudessa, mikäli olympialaisvalmennus on vain osa yleisestä valmennustoiminnasta. Se vaatii pysyvää taloudellista pohjaa.

Valmennus maksaa rahaa. Suomen Urheiluliiton omat varat ovat rajoitetut ja SVUL:n rahastoista ei ilmeisestikään liikene avustusta siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Valtionavustus taas annetaan vasta juuri olympialaisten alla ja sekin menee suureksi osaksi Suomen olympialaiselle komitealle.

Urheiluliiton täytyy näin ollen ryhtyä itsensä toimenpiteisiin valmennusvarojen hankkimiseksi. Tässä tarkoituksessa Urheiluliiton johtokunta on päättänyt perustaa erityisen valmennusrahaston, jonka sääntöehdotus tulee kohdakkoin pidettävässä Urheiluliiton vuosikokouksessa esille. Rahaston varoilla on tarkoitus rahoittaa valmennustoiminta tulevina vuosina.

Nousee esille kysymys, miten varat valmennusrahastoon on kerättävä. Aatteellisesti onnistunein olisi varojen hankkimistapa, jossa voidaan samalla harjoittaa yleistä urheilupropagandaa. Hedelmälliseksi saattaisi koitua puulaakiottelujen, olympialaisrintamerkin sekä urheilumerkin pohjana olevien näkökohtien sovellettu yhteenliittäminen. Olisi luotava keräysmuoto, joka yhdistäisi puulaakiottelujen persoonallisen urheilun harjoittamisen, urheilumerkkijärjestelmän minimituloksen sekä olympialaismerkin antaman rahallisen tuoton ja propagandamerkityksen. Tämä kaikki voitaisiin toteuttaa esim. siten, että keväällä ja kevätkesällä 1936, juuri olympialaisten kynnyksellä, järjestettäisiin ympäri maan, kaikissa kaupungeissa ja kunnissa, määräpäivinä yleisiä olympialaismerkkikokeita, joihin jokainen kansalainen, nainen ja mies, täys- ja alaikäinen, saisi ottaa osaa. Määrätyn, verrattain vaatimattoman minimituloksen saavuttanut henkilö saisi todistukseksi tästä urheilusuorituksesta rinnassa pidettävän olympialaismerkin, josta hänen tulisi suorittaa pieni lunastusmaksu, esim. 10 markkaa. Eri paikkakunnalla saisivat urheiluseurat toimia pääsymaksuttomien suoritustilaisuuksien järjestäjinä ja ne saisivat lunastusmaksuista vissin osuuden, lopun joutuessa Urheiluliiton valmennusrahastoon. Kun tehokkaan propagandan avulla saataisiin yleinen innostus kohdistumaan näihin olympialaismerkkisuorituksiin, ei olisi mikään mahdottomuus saada useampia kymmeniä tuhansia henkilöitä urheilukentille, ja toimenpiteen propagandamerkitys olisi näin ollen aivan poikkeuksellisen suuri. Kun ottaa huomioon, kuinka tavaton on se innostus, mikä laajoihin kansanjoukkoihin voidaan saada olympialaisten merkeissä, on helposti kuviteltavissa, että niin vanhojen kuin nuorienkin kunnia-asiaksi tulisi olympialaismerkin saavuttaminen - ei siis vain sen maksaminen, vaan myös vaatimuksena olevan urheilusuorituksen täyttäminen. Parempaa yleisurheilupropagandaa emme voisi uneksiakaan harjoitettavaksi.

Viime olympialaiskeräyksen yhtenä työmuotona oli rintalippujen myyminen. Sen nettotulo lienee noussut yli 300,000 markan, mutta kustannukset lähes yhtä suuriksi. Kokonaistulosta kustannukset huomioonottaen ei sittenkään voi pitää kehuttavana. Kun olympialaiskeräyksessä on kysymys suurista summista, voitaisiin rintalippujen myynti varsinaisessa keräystoiminnassa lopettaa. Siitä ei aiheutuisi sanottavaa menetystä varsinaiselle keräystoiminnalle. Sitä paitsi edellä esitetyn suunnitelman mukaan suoritettu merkkien levittäminen ei aiheuttaisi kohtuuttomia myyntikustannuksia. Jos seurat saisivat esim. 20-25 % niiden järjestämissä suoritustilaisuuksissa levitetyistä merkeistä, jäisi Urheiluliitolle sentään hyvä osuus yli valmistus- ja levityskustannusten, ja seurojen taloutta voitaisiin tällä tavoin myöskin tukea. Lisäksi on otettava huomioon, että kaikki puulaaki- y.m. propagandaottelut, joita tähän asti on olympialaiskeräyksen merkeissä suoritettu, ovat olleet pesäpalloa tai jalkapalloa, köydenvetoa tms. mutta harvemmin yleisurheilua. Nyt esitetyllä tavalla saataisiin yleisurheilu sille kuuluvaan asemaan.

Kuten huomataan tällä toimenpiteellä ei suinkaan ole tarkoitus astua varsinaisen olympialaiskeräyksen varpaille, sillä tämän tarkoitus on ehkä ensi sijassa yleisen urheilupropagandan harjoittaminen meillä ennen kokeilemattomassa muodossa ja laajuudessa ja toisessa sijassa valmennusrahaston perustaminen, jonka olemassaolo kyllä helpottaisi olympialaisvalmennustakin. Olympialaiskeräys olisi suoritettava kaikkien liittojen yhteisesti, kenties parhaiten Olympialaisen Komitean kanssa kuten tähänkin asti.

Seurat ja seurojen toimihenkilöt! Lausukaa käsityksenne edellä esitetystä suunnitelmasta. Se on luonnos, luusto, jonka ympärille on luotava liha ja veri. Mutta siinä pitäisi olla pohjaa jatkuvalle kehittämiselle. Urheiluliitto ottaa vastaan ehdotuksia ja ajatuksia.