SAAVUTETUN KANSALAISSOVINNON MERKITYS JA VELVOITUS.

Puhe marraskuussa 1939 yh-vaiheen aikana kansalaisjuhlassa Messuhallissa.

    Jokainen kansa, jonka edessä on suurin kysymys, mikä kansalle voidaan asettaa, kysymys olemassaolosta, joutuu osoittamaan valmeutensa kahdessa suhteessa. Sen tulee ensiksikin olla kykenevä tarpeen vaatiessa aseellisesti puolustamaan vapauttaan. Ja toiseksi: sillä tulee olla eheä kansalaisrintama vapaustahtonsa takana.

    Kun tarkastelemme meidän valmeuttamme tällä hetkellä, voidaan todeta, että Suomi on muutaman viime vuoden aikana toteuttanut kaksi perushankintaohjelmaa: toinen, rahalliselta arvoltaan miljardeissa laskettava, on merkinnyt armeijamme aseistuksen saattamista asemamme tarpeita vastaavaksi, toinen, rahalliselta arvoltaan määrittelemätön ja määrittelemättömäksi jäävä, on tiennyt edellytysten luomista eri kansalaispiirien väliselle luottamukselliselle yhteistyölle valtiossa valtion hyväksi. Ne päivät, jotka nyt olemme eläneet ahdistavan epätietoisuuden vallassa, ovat varmaankin meille kaikille kyenneet valaisemaan, kuinka arvaamattoman tärkeä merkitys henkisen perushankintaohjelman toteuttamisella on ollut sen yhtenäisen kansalaistahdon luomisessa, jonka tiivis voima on hämmästyttänyt ulkomaita, ehkäpä meitä itseämmekin.

    Kun tutkimme innostuneen yksimielisyytemme perustekijöitä ja kestävyyttä, on tärkeätä panna merkille, että se ei ole ylhäältä käsin tarkoituksellisesti johdetun mielipiteen muokkauksen tulos. Se ei ole osoitus propagandaministeriön toimekkuudesta ja taidosta, vaan se on syntynyt vapaasti vapaassa yhteiskunnassa, se on syntynyt sisäisen selkeytymisen ja kasvamisen tietä. Täydellä syyllä voidaan sanoa, että nykypäivien suomalainen mieliala ei ole ainoastaan Suomen kansan kypsyydennäyte vaan myöskin kansanvaltaisen valtiojärjestyksemme kypsyydennäyte. Pakoton, yhtenäinen kannanotto valtakunnan suureen kysymykseen on syntynyt ilman määräsuuntaisesti johdettua propagandaa, syntynyt sen ansiosta, että kansa on kasvatettu vapaaseen mielipiteen muodostukseen ja vapaaseen mielipiteen ilmaukseen.

    Luonteenomaista mielialamme laadulle on rauhallisuus. Ulkomaalaiset sitä ihmettelevät, he saattavat sitä pitää naiviutena, ehkäpä sokeutenakin. Mutta he unohtavat silloin, että meidän rauhallisuutemme ja meidän sisäinen varmuutemme johtuu meidän oikeasta asiastamme. Me varjelemme oikeaa asiaamme siten, että vahingollista pintakuohua ei pääse muodostumaan, ei turhia ylisanoja, ei mautonta kerskailua, sillä ne ovat useinkin merkki epäuskosta ja parhaassakin tapauksessa osoitus tasapainon puutteesta. Me tiedämme kaikki, että tällaisena ajankohtana vaaditaan jokaiselta kansalaiselta harkintaa ja tasapainoa.

    Kun kansalaiset kokoontuvat, niinkuin nyt, yhteisesti tunnustamaan kansallisen yhteenkuuluvaisuutensa, on aivan erikoinen syy muistaa, että tämä yksimielisyytemme on meitä kaikkia velvoittava kansallinen saavutus. Se velvoittaa meitä jokaista tulevaisuudessa toimimaan niin, että edellytykset nykypäivien mielialan jatkumiselle säilyisivät. Ja me voimmekin nämä edellytykset säilyttää, jos emme hyvinä päivinä unohda sitä vilpitöntä kiitollisuutta, mikä nyt, itsenäisen valtiomme vaikeimpina päivinä, on mielemme täyttänyt, kun olemme kokeneet, kuinka koko kansa on yhdistynyt ajatuksin ja teoin torjumaan kansallista olemassaoloamme uhkaavaa vaaraa. Mutta me olemme varmaan samalla tunteneet, että Suomen työväki on näinä päivinä ollut antavana puolena. Me muut olemme velvolliset vastaisuudessa olemaan antavana puolena, kun on kysymys tämän maan työväestön tarpeista ja elämänehdoista. Sillä varmaa on, että jos me tämän velvollisuutemme jaksamme ja rohkenemme muistaa tulevien aikojen ristiriitaisuuksissa ja etuvastakohdissa, niin me voimme säilyttää yhteenkuuluvaisuudentunnon tällä rakkaalla niemellämme. Rohkenen sanoa vieläkin enemmän: vain tämän yhteenkuuluvaisuudentunnon turvin me saatamme luottavaisin mielin vannoa:  Tämä on meidän maamme, me tahdomme säilyttää sen itsellämme ja jättää sen lapsillemme niin että se meidän jälkeemmekin pysyy suomalaisena, kuten se on pysynyt isiemmekin aikana.