Ei niin pientä pilaa...

Minun pintaani on aina karminut, kun olen tästä lehdestä tai kansan käsissä kuluvista urheiluoppaista lukenut harjotusohjeita, joiden sisällyksenä tavallisesti on, että olipa kysymyksessä mikä urheilulaji tahansa, on siihen valmennuttava etupäässä uutteralla harjotuskävelyllä. Aivan kylmäverisesti suositellaan kolme neljä kertaa viikossa suoritettavaa 5-10 kilometrin pikakävelyä. Ja julistetaan, ettei kukaan pikakävelemätön koskaan pääse suururheilijaksi.

Jaa, ei se olekaan ihme, jos repiikin pintaa, kun kuulee tuollaista puhetta. Varsinkin meikäläisen mallisen miehen, joka on ottanut päämääräkseen "kevyen urheilun" harrastamisen, jos niin saa sanoa. Tuollaisen tuskattoman, joutohetkien lomassa ruumiin terveyden kontrolloimiseksi ja kilpailuhimon tyydyttämiseksi toimeenpanna otteluksen, olipa laji sitten mikä tahansa. Sellainen urheilu on ehdottomasti parasta ja nautittavinta. Ja käytännöllistä, sillä kun koko kansa ryhtyisi sitä harrastamaan, niin ei tarvitsisi suunnitella käytännössä mahdottoman vaikeita rajoja ammattilaisen ja amatöörin välillä, mihin kai lopulta Suomessakin mennään, jos tosiaankin "urheiluhulluus" saa porhaltaa samaa vauhtia eteenpäin, kuin tähän asti. Tahtoisin nimittää kevyttä urheiluani extempore-urheiluksi tai kylmiltään-urheiluksi. Ja siihen ainakin tässä maassa pitäisi päästä, että vältyttäisiin L.P.:n ennustelemista putoomisen päättyessä seuraavista äkkipyräyksistä.

Niin, ja mitä tämä kylmiltään-urheilu oikeastaan sitten on?

Siihen päästään siten, että urheilijoilta kiellettäisiin harjottelu ja valmentautuminen, kaikki nuo keinot, joiden avulla luonnostaan aivan kykenemätön mies kauhistuttavan rääkkäyksen perästä pystyy saavuttamaan kohtalaisen hyviä urheilutuloksia. Harjottelu on kiellettävä samoin valmentautuminen ja sitten pantava miehet kylmiltään toisiaan vasten. Sitten sitä nähdään, kenessä tosiaan on sitä oikeata urheilija-ainesta, jonka avulla mies ilman ennakkorehkimistä pystyy päittämään lähimmäisiään. Sillä tavalla olisi palattu kansallisen väkikapula-urheilun ajoille, jolloin kukaan ei viikon varrella tuntikausia päivässä vetänyt väkikapulaa harjotellakseen itseään sunnuntaiotteluihin. Sillä tavalla saataisiin urheiluumme renessanssin aika, eikä urheilun kiivain vastustajakaan voisi sitä moittia ammattilaisuuden suosimisesta y.m.s. raskaista asioista, kuten nykyään - sen pahempi - niin usein kuullaan ja nähdään tehtävän, eikä aina aivan suottakaan. Tanskanmaassa näet on jotakin mätää, se on totta.

Voimistelua ja muuta järkiperäiseen ruumiinhoitoon kuuluvaa harrastusta ei luonnollisestikaan olisi kiellettävä, sillä niitähän eivät nykyajan valmennusurheilijat - vai mitä sanaa voisi käyttää noista rauhallisia jalankulkijoita säikyttelevistä treenaajista - enää hyväksy eivätkä harrasta. Harjotuksen pitää olla hevoskuuria. Tavallinen voimistelusalihikoileminen ei herra paratkoon riitä, se on perin köykäistä ja lapsellista. Senpävuoksi voimistelu niin voimistelusalissa kuin kotonakin olisi sallittava, mutta valmennuskävely, varsinainen urheilulajin harjoittelu y.m.s. niihin verrattava olisi kiellettävä. Tietenkin nuoremmalla iällä olisi sallittava eri urheilulajienkin harjoittelu, nimenomaan kouluissa, joissa urheilulle olisi myönnettävä viikkotunteja, mutta myöhemmällä iällä, kun urheilulajin suoritus olisi kutakuinkin selvillä, olisi tekniikan kehitys jätettävä julkisten kilpailujen varaan.

Niin, ja julkisia kilpailuja olisi luonnollisestikin pantava toimeen, kilpailuja kylmiltään-urheilijoille. Ellei nyt aluksi kylmiltään-urheilussa päästä täydellä rintamalla ja sitä saada yksinomaiseksi kilpailulaaduksi, niin ettei mitään muuta kuin sitä sallita, olisi ainakin järjestettävä tähänastistyylisten urheilukilpailujen ohella kilpailuja kylmiltään-urheilijoille, joita kilpailuista voitaisiin kuuluttaakin vasta urheilukentällä ja kehottaa yleisöstä saapumaan esille ne, jotka haluavat näyttää luontaisen urheilukuntonsa. Heitä varten pitäisi olla varattuna urheiluvehkeitäkin. Vai olisiko parempi, jos näissä, kylmiltään-kilpailuissa ryhdyttäisiin noudattamaan noin 10 vuotta takaperin sanomalehdissä lukemaani nimimerkki "Maalaisen" ohjelmaa, jonka perusajatuksena oli, että urheilijoilta olisi kiellettävä piikkikenkien y.m. teknillisten välineiden (kuulaa ja kiekkoa y.m.s. urheiluvälineitä tietenkään niihin lukematta) käyttäminen ja että olisi juostava ja hypättävä avojaloin taikka kansalliset virsut jalassa sekä että ponnistuslaudat myöskin olisi kiellettävä, pituuttakin olisi hypättävä kalkkiviivan takaa. Tässä ohjelmassa voi olla - ja onkin - hyviäkin puolia, jotka voidaan pitää mielessä, kun kylmiltään-urheilua ryhdytään käytännössä toteuttamaan.

Käytännöllinen järjestely tuottanee kyllä tässäkin asiassa jonkun verran vaikeuksia, mutta ehkäpä viisaat ja pystyvät urheilujohtomiehemme voivat ratkaista siinä ilmenevät pulmakysymykset suotuisaan ja kylmiltään-urheilua edistävään suuntaan.

Valmennuksen kannattajat väittänevät [paremmiksi] luonnollisen kehityksen, tosiaankin, he voisivat käyttää sanaa "luonnollisen", siis heidän mielestään [on] luonnollista, että joku luonnostaan lahjaton vuosikausien "hakkaamisen" perästä pääsee konemaiseen urheilukuntoon. Sellaisia valmentautuneita, paremmin heikoilla luontaisilla lahjoilla varustettuja urheilijoita voisi melkein verrata koulussa useasti esiintyviin puolittain hyviin oppilaisiin, joista sanotaan: "niin, hän on kauhealla hakkaamisella saanut jotakin päähänsä". Ja koulussakin kaikki kunnioittavat enemmän laiskahkoa mutta lahjakasta, vaikkapa todistuksissa heikompaakin kuin "pänttäämisellä" edistynyttä oppilasta. Urheilussa - valitettavasti - vain sentit ja sekunnin osat määräävät kunnioituksen suuruuden. Einsteinin relativiteettiteorian kannattajat eivät voi hyväksyä urheilun absoluuttista kantaa.

Niin, kyllä nurmi- ja tahkoriidat loppuvat, jos kylmiltään-urheilu julistetaan ainoksi autuaaksitekeväksi ja samalla urheilun harjoittelu- ja valmennus ankarasti pannaan.

Ja kun tässä esittämäni reformi hyväksytään, niin siirtyy kylmiltään urheilijaksi, myös käytännössä, tähän asti sitä tunnontarkasti noudattamaton, mutta teoriassa sitä alati kannattanut.