Ikuiseen rauhaan.

Kansainvälisen sanomalehtimiesliiton kokouksessa viime kesänä pitämässään puheessa englantilainen Nobel-palkinnon saaja professori Thompson selosti atomitutkimuksen alalla saavutettuja tuloksia ja esitti käsityksenään, että uusimallisen vetypommin hävitysvaikutuksen hirvittävä teho ehkäisee sen käyttämisen. Thompson oli myös sitä mieltä, että atomiaseen kansainvälisellä valvonnalla ei ole mahdollisuuksia onnistua. Äskettäin on toinen englantilainen Nobel-palkinnon saaja professori Blackett kirjoittanut "New Statesman" -nimisessä lehdessä kolme artikkelia atomitutkimuksen alalla tapahtuneesta kehityksestä. Blackett selvitti niissä erityisesti Neuvostoliitossa suoritettuja atomiräjäytyksiä - mihin tietoihin nojaten, sen hän jätti sanomatta. Hän mainitsi, että venäläiset ovat valmistaneet lithium 6-deuterium-pommin, joka on kevyempi, pienempi ja halvempi kuin amerikkalaiset vetypommit, mutta hävitysvaikutukseltaan 1000 kertaa voimakkaampi kuin vuoden 1945 atomipommit. Blackett esitti seuraavan lopputoteamuksen: "lithium 6-deuterium-prosessin keksimisen avulla ovat vetypommit tulleet suhteellisen halvoiksi ja ne ovat helposti jokaisen kansan käytettävissä, jotka kykenevät valmistamaan plutoniumia tai uran 235."

Kun englantilaiset yllättäen luopuivat vuosikymmenet itsepintaisesti hallussaan pitämästään Suezin kanava-alueesta, se herätti kaikkialla maailmassa suurta ihmettelyä. Olihan totuttu Suezin kanava-aluetta pitämään Britannian sotilaallisen mahdin korvaamattomana keskustukikohtana. Pääministeri Churchill perusteli parlamenttikeskustelussa Englannin päätöstä seuraavalla tavalla: strategisessa maailmantilanteessa on tapahtunut niin valtavia muutoksia, että ne ideat, `jotka vielä muutama vuosi sitten näyttivät hyvin perustelluilta, ovat nyt täysin vanhentuneita ja ne ovat muuttaneet jokaisen tuntemani kykenevän sotilaan mielipiteen.

Tänä syksynä on Amerikassa ilmestynyt kirja, jonka nimenä on "Vetypommi". Se on kahden sanomalehtimiehen, James Shepleyn ja Clay Blairin työtä. Kirjassa sanotaan, että USA:lla on jo tätä nykyä riittävästi atomipommeja ynnä lisäksi valmis suunnitelma jokaisen Neuvostoliiton kaupungin tuhoamiseksi. Vuoden kuluttua tämä kaikki voidaan jo tehdä sellaisilla vetypommeilla, joilla on 30 kertaa suurempi hävitysvaikutus kuin nyt käytössä olevilla. Neuvostoliiton lentoase on muutaman vuoden perästä siinä kunnossa, että Neuvostoliitto voi samalla tavalla tuhota jokaisen USA:n kaupungin.

Nämä kaikessa kiireessä kokoonkyhätyt tiedot antavat kuvan siitä kehityksestä, mikä ydinfysiikan alalla on tapahtunut tai tapahtumassa. Me voimme suhtautua jonkin sanomalehtimiehen maalailuihin miten haluamme, mutta kun arvossapidetyt atomifysiikan tutkijat esittävät mielipiteitään, on niiden takana vakavaa asiaa. Ja jos esimerkiksi se, mitä Blackett on kirjoittanut, on totta eikä pelkkää hölynpölyä, niin atomipommi on saanut sellaisen hävitysvaikutuksen, että sitä ei mikään valtakunta uskalla käyttää, koska tuho ei kohtaisi yksin sitä maata, jota vastaan hyökkäys tehdään, vaan koko maailmaa. Miksi Blackett taas ei olisi oikeassa, sillä olihan amerikkalaisten keväällä 1954 Tyynellä valtamerellä räjäyttämä vetypommi voimakkaampi kuin kukaan oli saattanut kuvitella ja se ulotti tuhoamisvaikutuksensa niin laajalle alalle, että pommin valmistajatkin pelästyivät saavutuksensa johdosta.

Niissä maissa ja niissä piireissä, joissa tällaisista suurista tulevaisuuden asioista vaihdetaan mielipiteitä, näyttää olevan vallalla kaksi vastakkaista mielipidettä. Toinen niistä katsoo, että vetypommin hävitysvaikutus on niin pelottava, että sodat tästä lähtien ovat mahdottomia. Mikään maa ei näet uskalla sille tielle lähteä ja sen vuoksi kaikkien on pakko alistua erimielisyyksien rauhanomaiseen ratkaisuun. Toinen käsityskanta hyväksyy saman lähtökohdan kuin edellinen, mutta päättelee näin: vetypommi on liian hirvittävä ase, siihen ei mikään valtio voi turvautua, mutta sodat eivät lopu tähän, vaan niitä käydään vastaisuudessa kaikilla muilla aseilla mutta ei vetypommeilla. Erityisesti maa-armeijat pääsevät tulevaisuuden sodassa tämän takia jälleen näyttelemään ratkaisevaa osaa, minkä atomiaseen kuviteltiin siltä väliltä riistäneen.

Nykypäivinä ei varmaankaan vielä kyetä ratkaisemaan sotien mahdottomuutta tai mahdollisuutta. Teknillinen kehitys ei ole saavuttanut sitä astetta, että ehdottomat johtopäätökset vielä olisivat tehtävissä. Mutta aikana, jolloin atomitykistö pitää Länsi-Saksassa manöövereitään, on vielä kovin aikaista uskoa, että tulevaisuuden sodassa voitaisiin rajoittua kaikkiin muihin aseisiin kuin atomiaseisiin. Sillä jos atomitykistö alkaa jymistä, niin pian putoo atomipommejakin, jollei se jo aikaisemmin ole tapahtunut.

Immanuel Kant, saksalainen filosofi (1724-1804) kirjoitti 1796 kirjan "Ikuiseen rauhaan". Siinä Kant ennusti hävitysaseiden saavan sellaisen tehon, että ihmiskunnan on pakko itsesuojeluvaistonsa vuoksi luopua sodista. Silloin on ihmiskunnalla vain kaksi vaihtoehtoa: joko muutetaan koko maailma yhdeksi ainoaksi hautuumaaksi tai muodostetaan kansainvälinen oikeusjärjestys, jota noudatetaan ja joka johtaa maailman ikuiseen rauhaan.

Toivomme, että Kantin ennustama ikuinen rauha olisi pian todellisuus.

Muuten toteutuu se, mitä Konsta Pylkkänen, Havukka-ahon ajattelija, tuumaili: "Isomman kuopan se atomipommi kaivaa kuin nämä tavalliset, eikä kaupunkia tarvihe kuukausikaupalla pommittaa ja ryskyttää. Siinä silloin lentovoimat ennättää mehtäämään puolta laajemmalla alalla, kun ei tarvihe yhen kylän aitovieriä vähän väliä kytätä. Yleisesti tuo atomi on suuripiirteisempi ja käytännöllisempi."