Neuvosto-Venäjän rinta on röyhistynyt.

Päästyään Puolan sodassa voittopuolelle ja murrettuaan kokonaan Puolan armeijan vastustamiskyvyn, on bolshevikien Venäjä vaihtanut sävyään keskusteluissaan ulkovaltojen kera. Aseellisen voimakkuutensa tunto ja tietoisuus siitä, että ovat antaneet pahan iskun liittolaisten politiikalle mahtavan, kansallisen Puolan valtakunnan luomiseksi lännen suojamuuriksi vahingollisia bolshevikiaatteita vastaan, on saattanut Neuvosto Venäjän proletariaatin johtomiehet sellaisiin tekoihin ja sanoihin, jotka paljon paremmin sopivat jollekin entisajan imperialistiselle hallitukselle kuin tasa-arvoisuutta kunnioittavalle neuvostojärjestelmän korkeimmalle johdolle.

Bolshevikien ulkoasiainkomisaarion, Tshitserinin nootti Englannin hallitukselle oli sanamuodoltaan niin räikeä, että se oli täydelleen vastakohta hänen edellisille liittolaisille annetuille kirjelmille. Selvästi huokuu siitä tuon oman arvon ja voiman tunnon ohella ilkkumisen liittolaisten puuhien myttyyn menolle ja kansainliitto-yhtymän halveksuminen, sillä eihän siinä ole neuvostohallitus jäsenenä.

Teko, joka osoitti Venäjän ryhtyvän käyttämään voimaa siellä missä ei agitatsiooni auta, oli sen Vienan-Karjalan miehittäminen. Kun tämä maa oli ryhtynyt itse järjestelemään olojaan, itse määräämään kansallisesta vapaudestaan ja riippuvaisuudestaan muihin valtoihin, eikä nämä suinkaan suuntautuneet neuvostoherroille sen enempää kuin yleisestikään ryssille suotuisaan suuntaan, silloin hyljäten aina suuresti toitottamaansa kansallisen itsemääräämisoikeuden, tarttui Neuvosto-Venäjä keinoihin, jotka hyvin suuressa määrin muistuttavat vanhan tsaristisen hallituksen tekoja. Heistä itsensä eroon julistaneen kansakunnan niskaan lähettää Neuvosto-Venäjä sotilasjoukkojaan, jotka ryöstäen ja hävittäen pakottavat ensiksi kansan itsensä valitseman hallituksen poistumaan maan rajojen sisältä ja sen mukana hallituksen sotaväen sekä toiseksi väkipakolla alistuttavat kansan neuvostojärjestelmään. Turhaan tällöin vedotaan maakuntapäivien päätöksiin erota ryssästä, turhaan puhutaan kansojen itsemääräämisoikeudesta. Ne ovat korusanoja, joita bolshevikien valtiomiehet käyttävät kansaa lumotakseen ja ulkonaisia kylttejä, joiden alle neuvostohallitus kätkee imperialistiset pyyteensä.

Ja lisäksi, aivan kuin vanhan riitatoverin härnäämiseksi, asettivat bolshevikit Karjalan diktaattoriksi suomalaisen punakapinoitsijan, suomalaisen valtiopetokseen syypään henkilön, tohtori Edvart Gyllingin ja hänen avukseen toisen "kansanvaltuuskunnan" jäsenen Jaakko Mäen. Nämä nyt johtavat Karjalan kansan kohtaloita. - Sotaväki, minkä Venäjä Karjalaan lähetti oli suomalaista, 6:s suomalainen punainen rykmentti, jonka ydinaineksena ovat vanhat kapinarikollisemme. Tällaisella väelläkö Neuvosto-Venäjä aikoo rauhottaa monien sotien tallaamaa Karjalaa.

Näiden voitonilmausten ja omanarvontunnon ylimpänä ilmauksena voidaan pitää sitä Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä käytävien rauhanneuvottelujen puheenjohtaja Kershentsevin lausuntoa, jossa tämä ilmoitti, ettei heidän hallituksensa tee enää yhtään myönnytystä Suomelle, se katsoo tarpeeksi myöntyneensä tunnustaessaan Suomelle itsenäisyyden. Petsamon kysymyksessä ei neuvostohallitus anna perään, ja Karjalan kysymys on heidän sisäpoliittinen asiansa.

Tuo röyhkeä ilmotus, että he tunnustaessaan Suomen itsenäisyyden, ovat tehneet muka kylliksi suuren myönnytyksen Suomelle, johtuu juuri tuosta Puolan sodan heille niin voitokkaasta lopusta. Sitten viimeisten rauhanneuvottelujen on ääni kellossa ryssien puolella koko lailla muuttunut. Sen sijaan, että he tätä ennen Suomen itsenäisyydestä puhuttaessa siitä keskustelivat kuin kaikkein oikeudenmukaisimmasta tapauksesta, näkevät bolshevikit nyt tässä suuren myönnytyksen puoleltaan.

Tästä päättäen tulevat bolshevikit asettamaan entistään enemmän vaatimuksia, ennenkun rauhaan Suomen kanssa suostuvat. Mutta siitä huolimatta, vaikka Neuvosto-Venäjän rinta on viime tapahtumista röyhistynyt, ei ole neuvottelijaimme tingittävää pääkohdista, vaan niissä tiukasti pysyttävä sillä kannalla minkä isänmaan etu ja oikeudenmukaisuuden periaate heille sanelevat.