Päätoimittaja L.O. Johanson            3/5 1967

Suomen Kunnallislehti

Herra Toimittaja,

  Suomen Kunnallislehden tämän vuoden numerossa 3-4 on laamanni Edvard Muren kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin "kunnallisen itsehallinnon perustuslain suojaa koskeva tasavallan presidentin henkilökohtainen käsitys aikaisemmin ja nykyään". Puuttumatta kirjoituksen sisältöön muulta osin, pyydän vastata minulle esitettyyn kysymykseen, joka koskee maalaiskuntien kunnallishallinnon 100-vuotisjuhlassa pitämääni puhetta. Minun on lainattava puhettani hieman pitemmälti, jotta sen tarkoitus tulisi selväksi. Lausuin seuraavaa:

  "Sosiaalisen mielen vallallepääsy yhteiskunnassamme on ollut erittäin ilahduttava ilmiö. Kunnalliseen itsehallintoon se on sovitettu siten, että kunnat on velvoitettu esim. koulutusasioissa, sosiaalihuollossa, terveydenhoidossa jne. järjestämään asiat samalla tavalla koko maassa niin, että eriarvoisuutta ei saa syntyä esim. kunnan varattomuudesta tai epäedullisesta maantieteellisestä asemasta johtuen. Mutta yhteiskunnan omatunto ei ole vielä niin herkkä, että se reagoisi, kun köyhän kunnan varattomat asukkaat joutuvat maksamaan huomattavasti enemmän niistä palveluksista, joita hyvää tarkoittava valtio on yksityiskohtaisin ohjein määrännyt kunnan antamaan asukkailleen.

  En luule liioittelevani kun sanon, että edellä kuvatun arveluttavan kehityskulun oikaiseminen on kiireellinen kansallista suuruusluokkaa oleva tehtävä. Se ei kylläkään ole helppo. Yksistään lainsäädäntöteknillisesti on kuntien valtioapusysteemin ja siihen liittyvien säädösten uusiminen valtava ja monisäikeinen tehtävä. Ja vanha kokemus on, että kun rikkaiden olisi luovuttava jostain köyhien hyväksi, joutuvat sellaisen uudistuksen vetäjät alati tuntemaan olkapäissään näkymättömän kivireen painon. Enkä ihmettelisi, jos yksi ja toinen on päätynyt ajattelemaan, ettei edellä kuvaamastani noidankehästä ole ollenkaan ulospääsyä. Se, joka kokemusperäisesti on tullut tällaiseen käsitykseen, saattaa joutua - kunnallisen itsehallinnon ystävänäkin - asettamaan itselleen äärimmäisen kysymyksen: eikö näin epätasaisesti toteutuvasta kunnallisverojärjestelmästä olisi oikeudenmukaisuuden nimessä luovuttava ja varat kuntien tehtävien täyttämistä varten koottava tulo- ja omaisuusveron yhteydessä? Tällainen ajatus kuulostaa epäilemättä varsin yllättävältä. Mutta tasa-arvoisuuden aikaansaaminen kunnallisen itsehallinnon piirissä on myös siinä määrin vakava kysymys, ettei sen ratkaisemisessa pidä kaihtaa radikaalejakaan ajatuksia. Se on käsitykseni."

  Kuten havaitaan, en ole esittänyt mitään kannanottoa enkä tehnyt ehdotusta. Mutta sille epäkohdalle, että köyhän kunnan asukas saa korkeamman kunnallisveron muodossa maksaa yhteiskunnan palveluksista huomattavasti enemmän kuin rikkaan kunnan asukas, on mielestäni löydettävä oikeudenmukainen ratkaisu. Tällöin en näe muuta kuin kaksi tietä: oikeudenmukainen valtioapusysteemi tai kunnallismenojen suorittaminen valtion tulo- ja omaisuusverotuksella koottavin varoin. Periaatteessa olen ensimmäisen vaihtoehdon kannalla. Mutta jos sitä ei voida toteuttaa, ei jää jäljelle muuta kuin toinen vaihtoehto. Se intressi, jonka puolesta puhun, nimittäin kansalaisten tasa-arvoisuus, on niin tärkeä, että hyväksyn epäoikeudenmukaisesti toteutuvan kunnallisverotuksen lakkauttamisen.