Johtaja Erik Simons            lokakuussa 1966

Vasa, Västervik

Kiitän ystävällisestä kirjeestänne 20.10.1966.

  Luin kansanedustaja Ehrnroothin eduskuntapuheen, jossa ei ollut mitään uutta, sillä hänen  r a b i a a t t i  vihansa on ollut minulle tunnettua jo vuosikausia. En ole uskonut, että hänellä on valtuuksia puhua muun kuin oman äärioikeistolaisen ryhmänsä puolesta. Minulla on monesti ollut ajatuksissa, että nyt kun olen saanut ulkopoliittisen linjamme jatkuvuuden turvatuksi, voisin vetäytyä viisaan lepoon. Mutta hra Ehrnroothin vimmattu halu päästä minusta pakottanee minut "pysymään pelissä mukana".

  Olette aivan oikeassa siinä, että vahva enemmistöhallitus on helpottanut minun työtäni ja vastuutani. Ei ole ollut helppoa purjehtia monia vuosia vähemmistöhallitusten merkeissä, mutta muita ulkopoliittisesti turvallisia vaihtoehtoja ei ole ollut. Minun huoleni ovat aina olleet ulkopoliittisella alueella, joka nyt on rauhoittunut. Talouspolitiikkaan olen omaksunut sen kannan, että se on hallituksen asia, vaikka tietenkin joskus esitän mielipiteitäni hallituksen jäsenille. He sitten tekevät sen mukaan, jonka oikeaksi havaitsevat.

  Vaasan läänin maaherra-asiasta ei minun kanssani ole keskusteltu ja otaksun, että asiasta ei hallituksen omassakaan keskuudessa ole ollut puhetta.