II

Menetysperusteet

t. Suomen kansalaisoikeus.

Ulkomaan kansalainen voi asuinpaikan, maanomistuksen tai elinkeinon harjoittamisen perusteella olla kunnan jäsen. Sellaisena hän on velvollinen mm. suorittamaan kunnallisveroja. Mutta kunnallista äänioikeutta hänellä ei ole, jollei hän samalla ole myös Suomen kansalainen.

HenkikirjL 2 §:n mukaan on Suomessa asuva ulkomaalainen merkittävä henkikirjaan. HenkikirjA 7 §:n mukaan tulee jokaisesta ulkomaalaisesta henkikirjaan merkitä, minkä maan kansalainen hän on. Kunnallishallituksen tulee vaaliluetteloa laatiessaan merkitä äänioikeutta vailla oleviksi henkilöt, jotka ovat yksinomaan ulkomaan kansalaisia. Ks. tarkemmin KVaaliL 6 §.

2. Holhouksenalaisuus.

Kun alle 21-vuotiaat, jotka 19/8 1898 annetun holhouslain mukaan ovat avioliiton solmineita lukuun ottamatta täysivaltaisuutta vailla, eivät ole äänioikeutettuja, tulee tässä kysymykseen täysi-ikäisen holhouksenalaisuus. Holhouslain 17 §:n mukaan oikeus voi määrätä holhousajan pitennettäväksi, ei kuitenkaan yli 25 ikävuoden. Saman lain 19 §:n mukaan oikeus voi mielipuolisuuden, tuhlaavaisuuden, juoppouden, vanhuudenheikkouden tai muun heikontuneen mielentilan, ruumiinvian taikka pitkäaikaisen sairauden tähden julistaa henkilön holhouksen alaiseksi Vihdoin huoltoapulain 52 §:n mukaan holhouksen alainen on sellainen henkilö, joka huoltoapuna saa hoitoa mielisairaanhoitolaitoksessa. Tässä tapauksessa on holhoojana sosiaalilautakunta. Holhoussuhteen on katsottava alkavan siitä, kun sosiaalilautakunta on tehnyt sen sisältöisen päätöksen. Kun huoltoapulain 58 §:n I momentin mukaan valitus ei estä sosiaalilautakunnan päätöksen täytäntöönpanoa, jollei lääninhallitus toisin määrää, merkitsee sosiaalilautakunnan päätös, jolla se on ottanut henkilön holhouksensa alaiseksi, myös sitä, että henkilö on sen nojalla menettänyt äänioikeutensa. Jos lääninhallitus sitten tehdyn valituksen johdosta kieltää päätöksen täytäntöönpanon, lakkaa äänioikeuden menetys ja tulee myöhemmin voimaan vain sikäli kuin sosiaalilautakunnan päätös lainvoimaisesti vahvistetaan.

Kun holhouslain 75 §:n mukaan oikeuden päätöstä, jolla joku henkilö on julistettu holhouksen alaiseksi, on noudatettava valituksesta huolimatta, kunnallishallitus on velvollinen poistamaan äänioikeuden henkilöltä, joka oikeuden päätöksellä on julistettu holhouksen alaiseksi, vaikka päätöksestä olisi valitettukin, ellei tätä päätöstä ole lainvoimaisesti kumottu. Sama on asianlaita, jos holhouksenalaisuus on oikeuden päätöksellä kumottu.

Konkurssitilassa oleva henkilö ei ole holhouksenalainen, vaikka hän ei hallitsekaan omaisuuttaan. Häntä ei siis tämän kohdan nojalla voida katsoa äänioikeutta vailla olevaksi.

Huom.!

Ennen KunL:n säätämistä oli äänioikeuden menetysperusteena myös se, että henkilö oli täyden köyhäinhoidon varassa ja tätä hoitoa oli hänelle annettu kunnalliskodissa, muussa kunnallisessa köyhäinhoitolaitoksessa tai vuosihoidokkina. Ennen huoltoapulain säätämistä oli köyhäinhoitolain perusteella holhouksenalainen sellainen henkilö, joka oli otettu kunnan täyteen huolenpitoon, jonka voitiin otaksua kestävän hänen koko loppuikänsä. Nämä menetysperusteet eivät enää ole voimassa.

3. Kansalaisluottamuksen puute.

I

Kansalaisluottamuksen menettäminen seuraa rikoslaissa erikseen säädetyistä rikoksista, joko elinkaudeksi tai 1_15 vuodeksi. Jälkimmäisessä tapauksessa kansalaisluottamuksen menettäminen kestää vapausrangaistusajan jälkeen niin monta vuotta kuin tuomiossa on määrätty. Jos se, joka on tuomittu ehdollisella tuomiolla menettämään kansalaisluottamuksensa, ei ole menettänyt oikeuttansa rangaistuksen lykkäytymiseen, kansalaisluottamuksen menettäminen raukeaa samalla kun lykkäytynyt rangaistus.

On siis huomattava, että silloinkin kun kansalaisluottamuksen menettäminen yhdistyy rangaistustuomioon, joka on ehdollinen, seurauksena on äänioikeuden menettäminen (1)

1.

K:n kaupungin valtuusto oli 27/1 1930 todennut että sen jäsen A. S. oli kansalaisluottamusta vailla. Sen johdosta oli katsottu hänet eronneeksi valtuuston jäsenen toimesta sekä muistakin kaupungin luottamustoimista sekä valittu toiset henkilöt hänen tilalleen. Tyytymättömänä tähän A. S. oli valittanut maaherralle. Maaherra hylkäsi A. S:n valituksen, koska Turun hovioikeus 25/5 1928 antamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä oli tuominnut A. S:n yhden vuoden kuritushuonerangaistuksen ohella kansalaisluottamuksen menettäneeksi kolmeksi vuodeksi, mikä rangaistus oli oleva ehdollinen viiden vuoden koetusajalla, ja kun A. S., ellei tuomittua rangaistusta määrätty pantavaksi täytäntöön, oli oleva kansalaisluottamusta vailla koko määrätyn koetusajan ja niin ollen kelpaamaton valtuuston jäseneksi ja kunnallisiin luottamustoimiin. Kho: ei muutosta.

Kho 1921 11 176.

Kelvottomaksi maan palvelukseen tuomitaan virkamies erinäisistä virassa tehdyistä rikoksista. Se tuomitaan määräajaksi 1 _ 15 vuodeksi, ja sekin kestää, jos samalla on tuomittu vapausrangaistus, sen päättymisen jälkeen tuomiossa määrätyn ajan.

Kelvottomaksi toisen asiaa ajamaan oikeudessa tai muun julkisen viranomaisen edessä tuomitaan asianajaja rikoslain 38 luvun 2 §:n säätämissä tapauksissa.

Äänioikeuden menettämisen edellytyksenä kaikissa edellä mainituissa tapauksissa on se, että niitä koskeva päätös on saanut lainvoiman. Tämä seikka ansaitsee erityistä korostamista, koska valtiollinen äänioikeus menetetään vastaavanlaisissa tapauksissa heti, kun oikeus on antanut päätöksensä, vaikka siitä olisi valitettukin.

Rangaistusten täytäntöönpanosta 19/12 1889 annetun asetuksen mukaan voidaan määräajaksi vapausrangaistukseen tuomittu, tietyin edellytyksin, päästää ehdonalaiseen vapauteen. Ehdonalaisessa vapaudessa oleva, joka ei ole tuomittu kansalaisluottamustaan menettäneeksi, ei ole äänioikeutta vailla.

Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 1 a §:n mukaan, sellaisena kuin sanottu lainkohta kuuluu laissa 26 päivältä huhtikuuta 1946, voidaan vankeusrangaistus, joka on enintään I vuosi, tietyin edellytyksin määrätä sovitettavaksi vankilan ulkopuolella

työsiirtolassa. Tällaiseen valtion työsiirtolaan määrätty vankeusvanki ei ole äänioikeutta vailla, mikäli hänellä on kansalaisluottamus.

Vielä on syytä mainita, että kelpaamattomuus vanginvartijan tai -kuljettajan toimeen, josta säädetään rikoslain 16 luvun 11 §:ssä, samaten kuin rikoslain 40 luvun 16 §:ssä mainittu kelpaamattomuus palvelukseen rautatie-, kanava-, lennätin-, luotsi- tai majakkalaitoksessa, ei aiheuta äänioikeuden menettämistä

4. Vaalivapauden häirintä.

Rikoslain 15 luvussa säädetään rangaistus äänten ostamisesta tai myymisestä yleisissä asioissa, toisen nimellä äänestämisestä ja siitä, että joku tahallansa saa aikaan, ettei äänestyksen tulos ole oikea taikka että sitä ei saada selville. Milloin henkilö lainvoiman voittaneella päätöksellä on tuomittu rangaistukseen siitä, että hän kunnallisissa vaaleissa on ostanut tai myynyt ääniä tai sitä yrittänyt tahi äänestänyt useammassa kuin yhdessä paikassa taikka väkivallalla tai uhkauksella häirinnyt vaalivapautta, silloin henkilö on äänioikeutta vailla aina kuudennen kalenterivuoden loppuun siitä lukien kun lopullinen tuomio asiasta annettiin

Huom.!

Kunnallisverojen maksamatta jättäminen ei KunL:n mukaan muodosta äänioikeuden menetysperustetta.