Käyttäytymissaaste

LIIMATAINEN

5/11 1971

Otsikoksi pantu yhdyssana juolahti äsken mieleen seuratessamme linja-autossa jokapäiväistä tapahtumaa. Vaunuun nousi kankein jaloin kookas vanhahko nainen ja sai istumapaikan käytävän reunalta. Ikkunan puolella istui jo sievä, hyvin ja modernisti pukeutunut teini-ikäinen neitonen. Pysäkin lähestyessä hän nousi olkalaukkuineen seisaalleen ja nojollaan odotti, että vanha daami päästäisi hänet ohitseen. Vanhus nousi ja antoi kohteliaasti tietä. Odotimme, avautuuko neidon vaalein värein maalattu suppusuu niin paljon, että vanhus kuulisi sanan: Kiitos. - Ei auennut. Takapuoli vain heilahti, kun tyttö työntyi käytävälle ja ulos. Mitäpä tässä kiittämään, arveli kai tyttö. Hänellähän oli demokraattinen oikeus päästä mukavasti käytävälle ja mitä varten tuokin tulee paksuilla polvillaan sulkemaan vapaata liikkumista.

  Tällainen välinpitämätön epäkohteliaisuus on käyttäytymissaastetta, tosin viattominta laatua siinä saastevirrassa, joka imaisee myös ihmisiä mukaansa. Ilmiöt useinkaan eivät ole yksinäisiä. Luonnon saastumisen "luonnollinen" rinnakkaisilmiö on esimerkiksi käyttäytymistapojen saastuminen.

   hminen on sikäli ainoalaatuinen luontokappale, että hänen on opittava käyttäytyminen. Jokaisella eläimellä on nahkansa sisällä jo valmiiksi ohjelmoituna käyttäytymistapa jokaisessa solussa. Se ei voi toimia kuin yhdellä tavalla. Ihmisen edessä villieläin pakenee suurempaansa ahdistettuna, samanvertainen hyökkää kimppuun, pieni kyy puraisee, muurahainen pissii, ampiainen pistää, vaikka kuollakseen; hautova pyy luottaa suojaväriinsä ja painautuu yhä matalammaksi pesäänsä, jne. Eläimet eivät arvele eivätkä ratkaise käytöstapojaan, koska ne ovat myötäsyntyisiä, perittyjä ominaisuuksia.

  Toisin on ihmisen laita. Tieto ei periydy eivätkä käyttäytymistavat ole myötäsyntyisiä. Molemmat on opittava. Tuntuu kuin ihminen syntyisi epäkelpona sikiönä maailmaan, siis keskosena. Jos ajattelemme muita imettäväisiä, niin ihminen syntyy todella keskosena. Lapsella on tyypilliset sikiöominaisuudet: paljas iho, suuri pää, lyhyet raajat ja mitä suurin avuttomuus. Omin voimin se ei löydä pitkään aikaan emonsa tissiä, mikä karitsan, porsaan tai varsan elämän ensimmäisenä päivänä käy niiltä itseltään erittäin luontevasti. Miljoonan vuoden takainen alkuihminen on tässä suhteessa todennäköisesti ollut paljon täydellisempi. Mutta se merkillinen tapaus, että "ihminen" ryhtyi syötävää kurkistellessaan kävelemään pystyssä takajaloillaan, on mullistanut koko synnytysprosessin, tehnyt sen varhaiseksi ja samalla kivulloiseksi, kuten Raamatun alkulehdillä kerrotaan. Ehkä käyttäytymistä ohjaavien aivosolujen ohjelmointi on tuossa vaiheessa jäänyt myös keskeneräiseksi. Silmäripset kyllä räpsäytämme vaaran uhatessa vastakkain vaistomaisesti ilman päätöksen tekoa, mutta kiitos ei nouse huulille ilman oman tahdon ponnistusta.

  Tämä pitkä maallikon biologinen selvitys on näin pohjusteluna sille, että käyttäytymistä, hyvää käytöstä, on opeteltava sekä kotona - erityisesti kotona - että koulussa. Aivan pienestä alkaen. Se kuuluu luonnonjärjestykseen, koska luonto on jättänyt tässä kohti systeemiinsä aukon, joka ihmisen on itse kasvuaikanaan täytettävä. Ja milloin luonnonjärjestelmästä poiketaan, syntyy saastetta.

  Käyttäytymistavat ovat maailman sivu näytelleet inhimillisessä yhteiskunnassa keskeistä osaa. Useimmat maailman uskonnot ovat tai ovat olleet pelkkää ulkonaista käyttäytymistä, millä on hankittu turvallisuutta tuntemattomien voimien maailmassa. Jokapäiväisessä elämässä on ikiajoista lähtien ollut tiettyjä normeja, joita jokaisen on ollut pakko noudattaa, muuten yksityisen elämä on käynyt hankalaksi. Ihminen on näet yhteiskunnallinen eläin, Zoon politikon, kuten Aristoteles hänet jo runsaasti yli 2000 vuotta sitten määritteli. Ihminen ei voi elää yksikseen oman päänsä mukaan. Vaadittujen käyttäytymistapojen tueksi on jo vuosituhansia sitten säädetty lakeja ja kiteytetty puheenparsia ohjelauselmiksi, joiden perusteella yksilöt on voitu sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle rangaistusta kärsimään jopa hengenheittoon saakka.

  Nykyisen hetken ajatussuunnalle on kuvaavaa, että eräät nuoremmat piirit tuntevat suurempaa huolta vankien elämän mukavuuksien puutteesta kuin hiljaisena hyvien tapojen mukaan elävän kansalaisen turvallisuudesta. "Pahantekijäin oikeuksista huolehditaan tavallisten ihmisten kustannuksella", otsikoi Helsingin Sanomat neljällä palstalla Nurmijärven nimismiehen reippaan haastattelun 17.10.71. "Ennen oli tapana eristää pahantekijät muusta yhteiskunnasta. Pian joudumme tekemään päinvastoin: laittamaan turvattomille ihmisille aidattuja ja vartioituja suoja-alueita. Amerikassa on jo tämäntapaisia vanhuksille tarkoitettuja asuntoalueita", mainitsi nimismies Ahdeoja.

  Luulisi että oppivelvollisuuden alainen ja koulusivistystä pitkälle nauttinut ihminen olisi jo niin jalostunut, että yhteiskunnan kunniassa pitämät käyttäytymisnormit imeytyisivät lapsiin ilman muuta jo äidinmaidosta tai tuttipullosta. Mutta niin ei ole. Homo homini lupus, ihminen ihmistä kohtaan susi, on vanha pysyvä totuus. Raadollisuus eli perisynti, kuten kirkkoisät sanoivat, on pysynyt samana sukupolvesta toiseen. Sen vastamyrkky on kunnollisten käytöstapojen opettaminen sekä neuvoin että omalla esimerkillä. Nuori ihminen on erittäin altis apinoimaan, jäljittelemään hitusen isompaa ja voimakkaampaa toveriaan, jengin johtajaa; lapsi uskoo vielä vanhempiensa neuvoja ja ennen jengiin joutumistaan hän on voinut saada hyvän otteen kunnollisesta käyttäytymisestä, mikä tekee hänestä myöhemmin velvollisuudentuntoisen elinkelpoisen kansalaisen.

  Luonnossa saaste valuu notkopaikkoihin ja uhkaa pilata pohjaveden. Myös käyttäytymissaasteella on sama ominaisuus. Parhain suomalainen esimerkki siitä lienee Helsingin asematunneli. Satamissa ja alimman kerroksen ravintoloissa ollaan myös lähellä pohjaveden rajaa.

  Luonto kykenee tiettyyn pisteeseen saakka puhdistamaan saasteen ja pitämään elämän yllä. Mutta jonain päivänä Reinvirta kuolee. Koti, koulu ja järjestysvalta vastaavat luontoa käyttäytymissaasteen torjunnassa. Mutta siinäkin on rajansa yhteiskunnan elinkelpoisuutta ja valtasuhteita ajateltaessa

  On mielenkiintoista panna merkille, mikä on se poliittinen ryhmä, joka määrätietoisimmin ja julkisimmin vaatii nousevalta nuorisoltaan hyviä käytöstapoja, raittiutta ja siveellistä ryhtiä. Samalla ryhmällä on myös selväpiirteisimmät yhteiskunnalliset tavoitteet. Se ryhmä näkyy todella tietävän, miten yhteiskunnan luja ja terve ydin rakennetaan, tietävän kuka tosipaikassa on lujin ja luotettavin, kuka pystyy pitämään valtaa hallussaan. Vain Suomen Kommunistisen Puolueen vähemmistöryhmän edustajat ovat rohjenneet nuorisolleen julkisesti asettaa nämä vaatimukset. - Kykenevätkö muut poliittiset tai epäpoliittiset nuorisojärjestöt samalla tavoin kilpailuun käyttäytymissaastetta vastaan? Vai saavatko köyhän ja oppimattoman mutta käytöskelpoisen nuorison rakentamat seurantalot ja urheilukentät rappeutua rennossa diskoteekkimenossa keskikaljan, tupakan ja käyttäytymissaastan säestyksellä.