Radiopuhe 10.7.1953

Ne erimielisyydet, jotka kevään kuluessa suuresti huonontuneen taloudellisen tilanteemme parantamiseksi välttämättömistä toimenpiteistä syntyivät hallituksen piirissä, ovat osoittautuneet ylipääsemättömiksi, jonka vuoksi 20/9 1951 muodostettu maalaisliiton, sosialidemokraattien ja ruotsalaisen kansanpuolueen yhteinen hallitus joutui hajaantumaan. Valitan tätä vilpittömästi. Vaikka tähänastisten hallituspuolueiden välillä onkin olemassa suuria erimielisyyksiä ohjelmallisten peruskäsitysten ja taloudellisten päämäärien vastakkaisuuden vuoksi, on tammikuussa 1951 aikaansaatu hallitusyhteistoiminta kuitenkin ollut hedelmällistä, mistä parhaana osoituksena voidaan mainita rahamme arvon vakaalle pohjalle saaminen ja elintason kiistämätön parantuminen viime vuoden loppuun saakka. Käsitykseni on, että se taloudellinen laskukausi, jonka vientisuhdanteiden jyrkkä huononeminen on aiheuttanut, olisi ollut parhaiten voitettavissa maan kahta suurinta väestön ryhmää, maatalousväestöä ja työväestöä, edustavien puolueiden jatkuvan yhteistyön merkeissä. Kun paljon puhuttua porvarillista yhteistyötä ei tunnetuista syistä hallitusneuvottelujen aikana kyetty saamaan aikaan ja kun vielä viime hetkessä ehdottamani sovitteluratkaisu ei saavuttanut sosialidemokraattisen puolueen hyväksymistä, oli ajauduttu porvarilliseen vähemmistöhallitukseen. Tasavallan Presidentti ei katsonut suotavaksi virkamieshallituksen muodostamista, jolla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia tuotantoelämän kannattavuuden palauttamiseksi välttämättömien toimenpiteiden läpiviemiseen.

Jokainen kansalainen tietää, että sen käänteen vuoksi, joka maailmankaupassa on tapahtunut ja joka valitettavasti ei näytä tilapäiseltä, teollisuutemme ei nykyisillä kustannuksilla kykene myymään suomalaisia tuotteita ulkomaille. Suomi on enemmän riippuvainen ulkomaankaupasta kuin moni muu maa. Kun otetaan huomioon markkinoille joutuva osa kansantuotoksestamme, on vientimme osuus noin kolmannes siitä. Sitä suuremman osuuden muodostaa vienti vain Skandinavian maissa ja muutamassa harvassa Länsi-Euroopan maassa. Jos vientimme pysähtyy kannattamattomuuden vuoksi, on edessämme talouspula, joka ei sivuuta yhtäkään kansalaistamme, mutta joka ankarimmin kohtaa sekä vienti- että kotimarkkinateollisuudesta toimeentulonsa saavia ynnä metsätyöläisiä.

Kun tarkastellaan niitä toimenpiteitä, joilla talouselämämme jatkuva käynti ja väestön työnsaanti turvataan, on valittavanamme ainoastaan kaksi tietä: toinen on kustannusten alentaminen ja toinen on devaalvatio, markkamme arvon huonontaminen. Sodanjälkeisinä vuosina on vastaavanlaiset vaikeudet, joihin taloutemme on nyt joutunut, selvitetty devalvoinneilla, ja seurauksena on ollut, että markkamme on vaajaata 1/10 siitä, mitä se ennen sotaa oli. Säästäjät, vakuutuksenottajat, kansaneläkkeen saajat ja muut tähän ryhmään kuuluvat yleensä vähävaraiset ihmiset ovat saaneet omaisuudellaan, joka on kerätty hiellä ja vaivalla ja kieltäytymisillä, maksaa sen, että taloudellinen toimintamme on pysynyt käynnissä ja merkittävästi laajentunutkin. Maassa on nytkin vaikutusvaltaisia piirejä, jotka vaativat viipymättä devalvaatiota, mutta eivätköhän uskolliset säästäjät ole jo tähän mennessä tehneet riittäviä uhrauksia. Devalvaatiota ei kuitenkaan torjuta puhumalla sitä vastaan vaan se on estettävissä ainoastaan kustannustasoamme alentavilla toimenpiteillä. Tällaisia ovat mm. välittömien ja välillisten verojen alentaminen ja tuotantoa rasittavien kustannusten pienentäminen. Hallitus on valinnut kustannusten alentamisen tien ja hylännyt devalvaation tien. Valitettavasti voimakkaat yhteiskuntaryhmät ovat asettuneet vastustamaan niitä toimenpiteitä, joilla rahamme arvoa huonontamatta voitaisiin tuotannon kustannusten alentamisen avulla saavuttaa tuotannon kannattavuus. Hallitus on tietoinen, että maa ajautuu devalvaatioon ja sellaiseen rahan arvon alenemiseen, jolla ei ole päätä näkyvissä, jollei tuotannon kannattavuutta voida palauttaa järkevien kustannustasoon kohdistuvien toimenpiteiden avulla. Mitä hyötyä on markkamääräisen palkan säilyttämisestä tai korottamisesta, jos devalvaation armoton nyrkki on kolhinut Suomen markan ottelukyvyttömäksi lattiaan.

Uusi hallitus on antanut seuraavan ohjelmajulistuksen:

Hallitus seuraa ulkopolitiikassaan perinteellistä rauhan politiikkaa noudattamalla tinkimättä maamme solmimia kansainvälisiä sopimuksia ja pyrkien kehittämään luottamuksellisia ja ystävällisiä suhteita kaikkiin kansoihin, ennen muuta naapurimaahamme Neuvostoliittoon.

Poikkeuksellisen edullisten vientisuhdanteiden päättyminen on saattamassa maamme talouselämän suuriin vaikeuksiin, koska kustannustasomme on noussut niin korkeaksi, että tuotanto muodostuu kannattamattomaksi. Tuotantotoiminta uhkaa sen vuoksi pysähtyä, ellei viipymättä ryhdytä tehokkaisiin toimenpiteisiin. Jos tuotantotoimintaa ei kyetä jatkamaan, on seurauksena suuri työttömyys ensi talvikautena. Tämän torjumiseksi ja laajojen kansalaispiirien toimeentulon turvaamiseksi hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin tuotantomme kilpailukyvyn palauttamiseksi. Teollisuustuotannon kannattavuuden yleisiä edellytyksiä on parannettava. Maa- ja metsätalouden mahdollisuuksia työllisyyden turvaajana on käytettävä tehokkaasti hyväksi. Sen vuoksi maataloudelle on taattava edellytykset kannattavaan tuotantoon. Jokaiselle kansalaiselle on pyrittävä tarjoamaan hänen ammattitaitoaan ja työkykyään vastaavaa työtä vapailla työmarkkinoilla, jolloin epäterveistä työttömyystöistä voidaan lupua. - Mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi on niin tuotantolaitosten kuin yksityisten kansalaisten verotaakkaa alennettava. Julkisten menojen supistamista edellyttävien verohelpotusten lisäksi on tuotantoelämän edellytyksiä parannettava muilla käytettävissä olevilla toimenpiteillä. Sodan ajalta peräisin olevat talouselämän kahlitsevat säännöstelymääräykset on pyrittävä kumoamaan ja kansalaisten oma-aloitteista sekä omavastuista toimintaa on rohkaistava ja tuettava.

Hallitus tulee kaikin sen käytettävissä olevin keinoin työskentelemään rahamme arvon vakavuuden ja valtion talouden tasapainoon saattamisen puolesta, koska vain näin menetellen voidaan jakaa vaikeuksien voittamiseksi tavittavat uhraukset tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti eri kansalaispiirien kesken.

Hallitus antaa lähiaikoina eduskunnalle ohjelmansa toteuttamiseksi tarpeellisia esityksiä ja toivoo, että kaikki vastuuntuntoiset kansalaiset asettuisivat tukemaan hallituksen pyrkimyksiä edessä olevien taloudellisten vaikeuksien voittamiseksi.