Totuus Nurmen jutusta

ja sen ajamisesta Amerikassa.

Urheiluliittomme puheenjoht., varatuom. Urho Kekkosen seikkaperäinen selonteko.

Olin aloittanut yksityiskohtaisen selostuksen Nurmi-jutun vaiheista jo paluumatkalla Amerikasta, sillä epätäydelliset ja väärätkin sanomalehtiselostukset, joita olin lukenut, eivät anna oikeaa kokonaiskuvaa asian kehityksestä ja vaiheista. Kun saavuin kotimaahan ja luin hra Mikkolan tässä lehdessä julkaistun kirjoituksen Nurmi-asian hoitamisesta, päätin, etten tuota selostustani lopeta, enkä saata julkisuuteen, koska voisi näyttää siltä, että haluan puolustaa menettelyämme, joka ei kuitenkaan sellaista kaipaa. Nyt on H.S:n urheilutoimitus, jolle selostuksestani ennen Mikkolan kirjoituksen lukemista olin maininnut, kuitenkin pyytänyt sen julkaisemista ja - vaikkakin ylläolevasta syystä haluttomasti - tämän pyynnön täten täytän.

Nurmen juttu on nyt eräältä osaltaan poistunut päiväjärjestyksestä. Se ruotsalainen urheilujohtaja, joka jo viime talvena ehätti vakuuttamaan, että Nurmen ei sallita ottaa osaa olympialaisiin kisoihin, on saanut tahtonsa läpi. Mutta tähän ylevään päämäärään pääseminen on vaatinut tältä kunnianmieheltä sellaista häikäilemättömyyttä, johon vain pitkäaikainen häiritsemätön vallantäydellisyys voi ihmisen viekoitella. Se on samalla tuottanut hänelle ja sille kansalle, jota hän edustaa, kuuluisuuden, jota me emme heiltä kadehdi. Kaikesta, mitä tässä näytelmässä on esiintynyt, on voinut helposti päätellä, että tässä ei suinkaan ole tärkeintä osaa näytellyt amatööriurheilun etu, jonka nimeen Los Angelesin kongressissa moneen kertaan vannottiin, vaan kansainvälisen urheiluliiton kaikkivoivan presidentin, ruotsalaisen johtajan Edströmin ambitsioni, jonka säilyttämiseksi ja kirkastamiseksi ei - herra paratkoon - keinoja valittu.

Nurmen jutun synty.

Suomalaisen urheilijan Paavo Nurmen ammattilaiseksi julistamisprosessin alkuvaiheet ovat jokaiselle urheilua seuranneelle suomalaiselle sikäli tutut, että niihin ei ole tässä yhteydessä syytä laajemmin kajota. Lienee kuitenkin paikallaan esittää eräitä tietoja jutun syntyhistoriasta, sikäli kuin niistä on saatu selvää.

Kun allekirjoittanut viime keväänä herra Edströmin kutsumana oli neuvottelemassa Nurmi-asiasta Tukholmassa, syntyi siellä keskustelua siitä, minkätakia Nurmi on joutunut kansainvälisen liiton toimenpiteitten kohteeksi ja miksei vastaavanlaisia toimenpiteitä ole sovellettu laajemmassa mittakaavassa. Herra Edström ilmoitti, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin ilman ilmiantoa, minkä hän esitti tässä tapauksessa olevan olemassa, nimittäin Amerikan urheiluliiton puheenjohtajan Avery Brundagen tekemän viime vuoden lokakuulta. Tällainen kirjelmä on todellakin olemassa (siinä käsitellään paitsi Nurmea myöskin kanadalaista pikajuoksijasuuruutta Williamsia), mutta asian juuri ei liene sittenkään tässä. Sitä vastaan puhuvat eräät seikat. Takuuna niistä on se, että Saksan urheiluliitto on jo viime vuoden heinäkuussa ryhtynyt hankkimaan todisteita Nurmen kilpailumatkoista, siis hyvissä ajoin ennen herra Brundagen ilmiantokirjelmää. Kun kuitenkaan Saksan urheiluliitolla itsellään ei liene ollut - kuten sen puheenjohtaja v. Halt useaan otteeseen on koettanut vakuuttaa - mitään erikoista aihetta tällaiseen ryhtyä, ei liene liiaksi rohkeaa otaksua, että Saksan urheiluliitto olisi toiminut eräitten korkeampien voimien viittauksesta. Samat voimat lienevät myöskin aiheuttaneet sen, että Amerikassa on viime syksyn ja talven aikana toimitettu tiedusteluja Nurmen Amerikan kilpailuista, kuten Worcesterissa kertoi sikäläisen Unionin sihteeri.

Ennen olympialaisia kisoja oli Nurmi-asia siinä vaiheessa, että kansainvälisen urheiluliiton neuvosto oli viime huhtikuun 3 päivänä pitämässään kokouksessa julistanut Nurmen kilpakelvottomaksi kansainvälisissä kilpailuissa siksi kunnes Suomen Urheiluliitto käsittelee häntä koskevat syytökset. Tähän toimenpiteeseen oli neuvosto ryhtynyt, vaikka sillä ei ollut sääntöjen suomaa oikeutta tällaiseen suspendeeraamiseen ja vaikka se määräaika, huhtikuun loppuun mennessä, joka Suomen Urheiluliitolle oli annettu asian käsittelemiseksi, ei ollut kulunut loppuun. Saatuaan puheenaolevan todistusaineiston ja käsiteltyään asian, Suomen Urheiluliitto katsoi, ettei se esitetyn aineiston perusteella, joka aineisto sisälsi vain huhuja ja toisen käden kertomuksia, voinut pitää syytettä toteennäytettynä ja julisti Nurmen olevan edelleen amatööri. Tämän jälkeen piti olla selvää, että asia on lopussa. Neuvoston sääntöjenvastaisenkin päätöksen mukaan Nurmen suspendeeraus kesti ainoastaan siihen saakka kunnes Suomen Urheiluliitto oli asian käsitellyt, joten asia oli jätetty kokonaan riippumaan Suomen urheiluliitosta. Mutta kun sen päätös ei ollutkaan johtaja Edströmin toiveiden mukainen, päätti tämä ryhtyä hänelle ominaiseen mielivaltaiseen tekoon: hän lähetti kiertokirjeen eri maiden liitoille, jossa kirjeessä hän lyhyesti ilmoitti, että suomalainen urheilija Nurmi on toistaiseksi suspendeerattu, s.o. kielletty kilpailemasta. Kun Tukholman neuvottelussa huomautin hänelle tästä omavaltaisuudesta, hän myönsi toimineensa neuvoston päätöksen muodollista sisältöä vastaan, mutta lisäsi kyynillisesti, että hän myöskin vastaa tästä menettelystään neuvostolle. Helppo vastata, kuten myöhemmin huomattiin.

Tukholmassa herra Edström varsin päättäväisesti ilmoitti, että Nurmen ei tulla sallimaan ottaa osaa olympialaisiin ja vaati, että Suomen puolesta ei ilmoitettaisi häntä kisoihin. Kun vastasin, että se tullaan kuitenkin tekemään, koska Nurmi Suomen Urheiluliiton mielestä ei ole ammattilainen, selitti Edström, että Nurmi ei missään tapauksessa saa ottaa osaa kisoihin, sillä sääntöjen mukaan jokaisen kilpailijan osanoton hyväksyy taikka hylkää kisojen toimeenpaneva komitea, jonka jäseninä ovat neuvoston saapuvilla olevat jäsenet. Se menettely, johon sitten turvauduttiinkin, oli jo hyvissä ajoin suunniteltu.

Suomi ilmoitti sitten Nurmen olympialaisiin kisoihin ja Nurmi matkusti joukkueen mukana Los Angelesiin.

Urheiluliitolla oli perusteltua syytä olettaa, että Nurmen osanotto kaikesta huolimatta kävisi mahdolliseksi, koska oli kiistattomasti selvää, että neuvoston tekemä ja herra Edströmin "tulkitsema" suspensatiopäätös oli vailla kaikkea oikeudellista perustetta.

Tämä kävi sitäkin selvemmin esille siitä, että neuvosto itse teki Los Angelesissa kokoutuvalle kansainväliselle urheiluliiton yleiskokoukselle esityksen oikeuksien myöntämisestä neuvostolle yksityisen urheilijan suspendeeraamista taikka diskvalifisoimista varten. Toisin sanoen neuvosto pyysi itselleen sellaista toimivaltaa, jota se jo oli Nurmen asiassa käyttänyt. Ellei tämä ollut tunnustus siitä, että se oli laittomasti menetellyt, niin ei mikään.

Nurmi-jutun hoitaminen Los Angelesissa jäi urheiluliiton valitsemalle delegatiolle, jonka muodostivat maisterit Lauri Pihkala ja Lauri Miettinen, insinööri Urho Peltonen sekä allekirjoittanut delegation puheenjohtajana. Ensimmäisenä tehtävänä luonnollisesti oli yhteyden hankkiminen erikoisesti Amerikan urheiluliiton edustajien, mutta myöskin muiden maiden edustajien kanssa. Heti ensimmäisissä neuvotteluissa, joita Amerikan urheiluliiton edustajien kanssa oli, he tunnustivat, että Suomen Urheiluliiton kanta Nurmi-asiassa on oikea ja muodollisesti erikoisen vahva. Kun näytti tarpeelliselta, että tämä kanta tulisi kaikkien kongressiedustajien keskuudessa tunnetuksi, päätettiin julkaista se kirjeenvaihto, joka oli tässä asiassa käyty kansainvälisen urheiluliiton ja Suomen urheiluliiton välillä ja jossa kirjeenvaihdossa pätevästi osoitetaan neuvoston menettelyn laittomuus. Kirjanen tuli eri maiden edustajien keskuudessa varsin tunnetuksi; sinisten kansiensa mukaan se kävi nimellä "Suomen sininen kirja".

Mitä parhainta apua Nurmi-asian hoitamiselle antoivat eräät amerikkalaiset sanomalehtimiehet, joiden yhteyteen Hugo Qvist delegation jäsenet saattoi. Kun on paljon puhuttu amerikkalaisten sanomalehtimiesten Suomea kohtaan harjoittamasta painostuksesta, ei tätä ole lainkaan esiintynyt Nurmi-rintamalla. Päinvastoin, koko lehdistö tuki voimakkaasti vaatimusta Nurmen osanoton sallimiseksi, ja siitä yhteistoiminnasta, joka delegation ja sanomalehdistön välillä suoritettiin, oli seurauksena, että Suomen kannanotto tuli tunnetuksi ja oikein arvostelluksi laajassa osassa Amerikan lehdistöä. Lehdistön intressi oli niin suuri, että sen puolesta koettiin eräällä onnistuneella haastattelulla sitoa Amerikan urheiluliiton kädet vastustamaan neuvoston yllämainittua toimivallan laajentamista, mikä toimenpide kuitenkin osoittautui asian myöhemmässä vaiheessa tehottomaksi liiton puheenjohtajan muutettua ihailtavalla valppaudella mielipidettään.

Amerikan urheiluliiton monien johtohenkilöiden Suomelle myötämielisen kannanoton jälkeen, ja kun muutamien muidenkin maiden edustajat, joiden kanssa oli oltu neuvotteluissa, olivat ilmoittaneet kannattavansa Suomea Nurmi-asiassa, näytti Nurmen osanotto joutuvan entistä suotuisampien tähtien alle.

Missään vaiheessa ei asia kuitenkaan ole ollut niin selvä kuin mitä eräässä tänne Suomeen lähetetyssä sähkösanomassa on kuvattu.

Allekirjoittaneen käsitys käy ilmi eräästä 3-4 päivää ennen kisojen alkua Suomeen lähettämästä yksityiskirjeestä, jossa mainitsin, että osanoton puolella on 30 % ja sitä vastaan 70 %. Noina 30 prosenttina pidin Suomen urheiluliiton kannan ehdottoman lujaa muodollista oikeutta, Amerikan yleistä mielipidettä ja Amerikan urheiluliiton silloisten tietojen mukaan meille myötämielistä kantaa, ja 70 prosenttia taas hra Edströmin arvovaltaa ja häikäilemättömyyttä, Neuvoston käsitettävää pelkoa auktoriteettinsa menettämisestä, O.K:n toimeenpanevan komitean valtuuksia ja vihdoin eräitä heikkouksia itse p.o. jutun asiallisessa puolessa.

(Jatkuu)