Ei vika ole systeemissä.

Mäntsälän kapinan jälkeen n.k. kansanliikkeen osakkeet olivat hyvin huonossa kurssissa. Mutta kuta kauemmin kapinasta ehti aikaa kulua, sitä rohkeammin alkoi entinen levottomuus nostaa päätään. Sille antoi ikäänkuin yllykettä se ikuisesti peräänantava tapa, jota hallitus kapinallisiin osoitti. Muistetaanhan, että Mäntsälästä ajettiin pois sinne lähetetty kapinakuulustelija, hallituksen salliessa sen. Vasta sitten, kun laittomuus kasvoi häpeämättömän räikeäksi, saatettiin tasavallan järjestys Mäntsäläänkin. Mutta pian sen jälkeen hallitus erotti Uudenmaan läänin ja Mäntsälänkin maaherran, kenr. Jalanderin.

Kapinajutun käsittelyn alku meni rauhallisesti, mutta loppu olikin sitä myrskyisempi. "Hallituksen vankien" tunnettu syömälakko. Sen vaiheet lyhyesti kerrottuna: ensimmäisenä ruoattomana päivänä hallitus vapautti neljä vankiaan, neljäntenä taas neljä ja vihdoin kuudentena yhden ja viimeisen, kenr. Walleniuksen. Koko maa ja koko maailma on katsonut tätä koomillista näytelmää, kuka itkien, kuka nauraen. Koskaan ei tässä maassa hallitusta ole poliittisten vastustajien taholta siinä määrin nöyryytetty kuin tässä vapauttamishistoriassa. Syömälakko oli erinomaisen taitavasti keksitty, mutta yksikään sen suunnittelijoista ei ole voinut edeltäkäsin arvata, että hallitus oman taitamattomuutensa takia siinä tulisi heidän kannaltaan katsoen niin riemullisesti nolatuksi kuin nyt on tapahtunut, sitä ei auta salata.

Juuri hallituksen hajanaisuus ja heikkous tekivät alunalkaen syömälakkosuunnitelman mahdolliseksi. Varmasti koskaan eivät peräänkatsovat vangit ja heidän vielä peräänkatsovammat ja hyvin instruoidut toimeksiantajansa olisi tähän syömälakkoeleeseen käyneetkään, ellei hallituksen sananparreksi tullut heikkous olisi taannut onnistumisen mahdollisuuden. Tavallisesti tämäntapaisiin uhkavaatimuksiin voidaan suostua, jos syytä on, vasta sitten, kun uhka on poistunut, kun siis lakko olisi lopetettu. Miksei pääministeri [Sunila], jonka sanotaan nyrkiniskulla voivan hallita 200-päistä eduskuntaa, kyennyt hallitsemaan yhdeksää vankia. Ja jos hän tiesi, ettei pysty hallitsemaan, niinkuin piti tietää, jos hallituksensa aseman tunsi, miksei vapauttanut heitä kaikkia heti. Mitä lisäksi joutuu vakava kansalainen ajattelemaan hallituksensa menettelystä esim. seuraavassa suhteessa: 17/10 hallitus vapautti yksimielisesti Kosolan, koska hänen terveydentilansa oli käynyt huonoksi. Miksi ei samalla kertaa vapauttanut myöskin kenraali Walleniusta, sillä täytyihän tietää, että hänen terveydentilansa tulee muutaman päivän perästä yhtä huonoksi. Kokemus on näet osoittanut, että kun on kauan syömättä, niin siitä terveys kärsii. Hallitus päätti toisin sanoen odottaa huononeeko Walleniuksen terveydentila riittävässä määrässä, kun mies on syömättä, vai eikö se huonone. Ja kun se todella huononi, kuten tarkastamaan lähetetty lääkintähallituksen pääjohtaja totesi, niin Wallenius vapautettiin 19/10. Yksimielisesti, sillä kenraalin terveydentila kuvailtiin todella huonoksi. Ja tämän päätöksen takana oli nyt tuo järkkymättömän luja ja laillinen ministeri von Bornkin.

Jos tällaista menettelyä ei tuomita poliittisena tyhmyytenä hallituksen ystävienkin taholta, niin silloin ei voi puolustautua muulla kuin sokeudella. Ja se on sanottava meidän itsemme, ettei vastustaja pääse sillä irvistämään ja kaivamaan jalkojen alta maata kansanvaltaiselta järjestelmältä, jonka vika tämä ei ole.

Olisin luullut, että hallitus, joka oli kallistanut niin katkeran kalkin, ettei niitä tarita kuin maan raadollisimmille, olisi käsittänyt, että sen aika oli tullut, koska se ei sitä ollut aikaisemmin käsittänyt, vaikka merkit olivat olleet nähtävinä kuussa ja auringossa. Mutta ei - hallitus päätti pysyä paikoillaan ja - täydentää itseään, kun pari kokoomuslaista oli päivää liian aikaisin vahingossa pyytänyt eroa. Ilmeisesti on tarkoitus miehiä valittaessa ollut tehdä hallitus kautta ajan vaiheitten kestäväksi. Pääpuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan kunnioitettava henkilö ja suuren porvarilehden päätoimittaja.

Sama päätoimittaja oli eilen, siis samana päivänä, jolloin hän astui ministeriksi, lehdessään antanut hallitukselle koirannuuskaa sen vapauttamisasiassa osoittamasta heikkoudesta. Ja herra ministeri lopetti artikkelinsa: "Tuskin missään muualla maailmassa istuisi tällaisen tappion kärsinyt hallitus enään seuraavana päivänä". Mutta täällä Suomessa hallitus vain istuu, ja - siellä istuu herra kirjoittaja itse. Samojen syntisten seassa. Täytyy sanoa, että se herra, joka tiedusteli päätoimittaja Erkkoa ministeriksi samana päivänä, jolloin hän oli lopettanut artikkelinsa ylläsiteeratulla palasella, on ollut luvalla sanoen jossakin määrin kyynillinen. Mutta ilmeisesti hän on tuntenut "pappenheimarinsa".

Totisesti, totisesti: kansanvalta on vaarassa. Mutta onko sen suurimmat viholliset sittenkin sen omissa riveissä.

Jos saisi luvan käyttää suuria esikuvia, tulisi hallituksen menettelystä vankiasiassa sanotuksi kuuluisa lause: se oli pahempi kuin rikos, se oli virhe.

On pidettävä visusti mielessä, että vaikeina aikoina puolustetaan kansanvaltaa enemmänkin itsekritiikillä kuin ylistelyllä. Hyvässä tarkoituksessa annettu kritiikki on rakentavaa, aina rakentavaa.