Asiat selvenevät.

Kuten muistetaan, lähetti Uusi Kuvalehti viime tammikuussa reportterinsa Länsipohjaan eli Ruotsin suomalaisalueelle. Kirjoitussarjassa kerrottiin, että vastoin kaikkia odotuksia lisääntyy siellä suomea puhuvien lukumäärä. Kirjoitussarjassamme osoitettiin, miten tukalaan tilanteeseen väestö on joutunut, kun se ei pysty lukemaan ja kirjoittamaan omalla äidinkielellään. Kun se ei ennätä oppia sitä lyhyenä kouluaikana myöskään ruotsin kielellä, jää se nykyaikaisesta kehityksestä osattomaksi. Kuten tiedetään, aloitettiin suomalaisten ruotsalaistaminen aikoinaan siinä mielessä, ettei raja-alueella asuisi epäluotettavaa väestöä, mutta nyt on jouduttu ojasta allikkoon - kommunismi leviää Länsipohjassakin huomattavasti. Uuden Kuvalehden kirjoitussarjaa vastaan hyökkäsi aikoinaan ankarasti Norrländska Socialdemokraten niminen ruotsinmaalainen lehti väittäen tietojamme vääriksi. Kirjoitussarja on kuitenkin herättänyt huomiota myöskin Ruotsin virallisissa piireissä. Ruotsin yleisradio lähetti sen johdosta reportterinsa paikalle. Hän haastatteli osaksi samoja henkilöitä kuin meidänkin selostajamme, mm. kansakoulujen tarkastaja Snälliä. Radioselostus oli verraten tasapuolinen ja asiallinen. Se ei ollut sanallakaan poleeminen Uutta Kuvalehteä vastaan.

Stockholms-Tidningen kirjoittaa asiasta viime toukokuun 20. päivän numerossaan lainaten erään toisen arvovaltaisen ruotsalaisen lehden lausuntoja. Käsityksemme on, että kun muillakin aloilla tehdään suomalaisia koskevat tosiasiat Ruotsissa tiettäviksi, päästään vähitellen selville vesille näissäkin asioissa.

Mainitut lehdet kirjoittavat:

"Noin 30.000-40.000 asukasta Norrbottenissa puhuu päivittäin suomenkieltä. Vaikka kaikki oppivatkin ruotsinkielen, säilyy suomi siitä huolimatta. Tämä kaksikielisyys aikaansaa probleeman, johon ei Ruotsissa tarpeeksi kiinnitetä huomiota tai jonka selvittämiseksi joka tapauksessa tehdään liian vähän, huomauttaa Kai Söderhielm GHT:ssä (Göteborgs Handelstidning) julkaistussa artikkelissa:

On ikävää, että jokainen, joka lausuu mielipiteensä näistä kysymyksistä, ymmärretään väärin ja häntä syytetään halusta siirtää osia Norrbottenin läänistä Suomelle. Siitä on saatu esimerkkejä norrbottenilaisissa lehdissä tänäkin vuonna.

Moni on luullut, että mm. parantuneet liikenneyhteydet saisivat suomenkielen häviämään. Mutta liikenneyhteydet Suomeen ovat myöskin parantuneet. Suomalaisia sanomalehtiä myydään kaikissa kioskeissa. Radion jumalanpalvelukset kuunnellaan mieluiten Suomesta ja se, jolla on mahdollisuus valita, kuuntelee säätiedoitukset mieluummin suomenkielellä:

Haaparannan alueella on maan pienin kuuntelulupatiheys, 191 kuuntelulupaa 1.000 asukasta kohti verrattuna keskimääräiseen 327:ään. Ruotsin radiolla on lapinkielisiä lähetyksiä ja se lähettää ohjelmaa ulkomaille kuudella kielellä. Mutta Radion mieleen ei nähtävästi koskaan ole juolahtanut, että ohjelmaa voidaan lähettää myös suomenkielellä, ei Suomeen, vaan suomeapuhuville Ruotsin kansalaisille, jotka enemmän kuin useimmat muut tarvitsevat neuvoja ja tietoja.

Kirkko - ja osittain kommunismi - ajattelevat eniten suomenkielisiä ja puhuvat heille heidän omaa kieltään, sanoo kirjoittaja, jonka kokemukset etupäässä ovat Kirunan kaupungista, mutta tämä kaupunki käsittääkin kolmasosan suomenkielisestä alueesta Ruotsissa:

Kunnalliset viranomaiset tekevät sen jossain määrin (puhuvat suomenkielisille suomea). Kirunan terveydenhoitolautakunta lähettää kaksikielisiä kiertokirjeitä. Apteekilla on kaksikieliset lomakkeet. Piirilääkäri on johdonmukainen ja puhuu kolmea kieltä: ruotsia, lapinkieltä ja suomea. Piispa taitaa suomenkieltä, mutta maaherra tarvitsee tulkkia. Keskusviranomaiset ajattelevat harvoin suomeapuhuvia veronmaksajiaan. Järjestöt ja yhdistykset, joita yhä enemmän johdetaan ylhäältä päin, eivät ajattele lainkaan, ja yhdistyselämä kuihtuu aivan selvästi.

Ainoastaan oikeistolaisella Haparanda-lehdellä on suomenkielinen osasto ja sitä luetaan, vaikka ilmoittavat viranomaiset ja liikkeet eivät näy sitä huomanneen. Koulut ovat kokonaan ruotsinkielisiä, eikä ole epäilystäkään, etteivätkö vanhemmat haluaisi näin olevankin ajatellen, että heidän kasvavat lapsensa paremmin selviäisivät kilpailussa sikäli kuin lähtevät etelään. Kuitenkin on onnetonta sivistys- ja muiden näkökohtien kannalta, että suomeapuhuvat eivät saa oppia kirjoittamaan omaa kieltään:

Viisikymmentä vuotta ja kauemminkin on sanottu, että koulu ei ehdi opettaa lapsille muuta kieltä kuin ruotsia, ei ehdi opettaa heitä kirjoittamaan tai lukemaan heidän äidinkieltään. Mutta nyt kun kouluvuosia lisätään, niin että ehditään opettaa yksi kieli lisää, silloin eivät lapset saa oppia suomea, vaan - englantia. Ruotsissa tiedetään liian vähän modernista suomalaisesta kulttuurista, jotta ymmärrettäisiin, että on hyödyllistä osata lukea ja kirjoittaa suomenkieltä. Ei liioin ajatella niitä, jotka pysyvät koko elämänsä ajan suomenkielisellä kotiseudullaan, ja jotka pian unohtavat koulutietonsa eivätkä silloin osaa lukea mitään kieltä. Heidät jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle. Jos halutaan taistella poliittista ja uskonnollista taikauskoa vastaan Norrbottenin läänissä, silloin pitää antaa hieman varoja suomenkielelle."