Uusi työala nuorille juristeille avautumassa

Ylioppilaslehti 9/1927

Ylituotantoa lakimiesalalla on viime vuosina vakavasti valitettu, puhe juristitulvasta on tullut lentäväksi lauseparreksi. Ja vaikkakin tutkintovaatimukset viimeisinä vuosina ovat lainopillisessa tiedekunnassa huomattavassa määrässä entisestään kohonneet, on tiedekunnan ylioppilasmäärä kuitenkin noussut. Vuosien mittaan putoaa opiskelijoista tietenkin suuri osa pois tutkintonsa keskenjättäen, mutta joka tapauksessa valmistuvien juristien lukumäärä ei varmastikaan tulevina vuosina tule nykyisestään pienenemään, mieluummin päinvastoin. Tällöin ei ole muita mahdollisuuksia kuin hankkia nuorille juristeille uusia toimialoja, sillä asianajaja-alalla ja muilla siihen verrattavilla on jo nykyäänkin aivan liian paljon miehiä.

Yksi ala, joka muutamien vuosien perästä tulee varsin monelle juristille tarjoamaan työtä, on rikospoliisi. Meillä on sivistyneenkin väestön keskuudessa poliisilla ja varsinkin rikospoliisilla hyvin huono kaiku. Tämä johtuu ensi sijassa siitä, että Venäjän vallan aikana poliisimme oli joutunut hyvin surkeaan tilaan. Sen palveluksessa oli etupäässä venäläismielisiä, sortohallitukselle uskollisia ja nöyräselkäisiä miehiä. Tällainen henkilökunta ja se seikka, että poliisia käytettiin Venäjän hallituksen aseena suomalaisten käymässä laillisuustaistelussa, aiheutti sen, että yleinen mielipide asettui poliisiin nähden vihamieliselle kannalle ja että poliisia ruvettiin pitämään välttämättömänä pahana, kokonaan unohtaen, että sen oikea - ja tärkeä - tehtävä oli suojella yhteiskuntaa rikollisilta hankkeilta ja saattaa sellaiset rangaistuiksi. Eikä poliisin arvo sanottavasti ole noussut itsenäisyytemme aikana, sillä suurin piirtein ovat poliisiolomme jääneet entiselle kannalle. Mikä ihmeellisintä, poliisitointamme johtavat virkamiehet ovat osittain samoja, joiden maine ryssäläisvallan liehittelijöinä on saattanut heidät maamme lainkuuliaisen kansan halveksimisen alaisiksi.

Mutta ei kestä kuitenkaan kauan, ennenkuin Suomessakin ollaan pakotettuja ryhtymään rikospoliisin uudelleenjärjestämiseen länsi-Euroopan maiden esikuvien mukaan. Suuret ja yleisön mieliä kuohuttavat rikokset pakottavat siihen. Silloin tulee eteen kysymys, mistä otetaan miehiä, jotka voivat nykyaikaisille perusteille rakennettua rikospoliisia johtaa ja sen palveluksessa työtä tehdä. Nykyinen poliisimieskunta, siitä lietäneen yksimielisiä, ei pysty tarpeellista pohjasivistystä vailla ja kehityskyvyttömänä omaksumaan rikostutkimustieteen tuloksia ja saavutuksia, sitä varten tarvitaan juriidinen koulutus. Ja kun rikospoliisi rakennetaan länsimaiselle pohjalle, niin se saavuttaa yleisön luottamuksen ja silloin voi sen palvelukseen kuka lakimies tahansa huoletta astua.

Meillä Suomessa ei kuitenkaan vielä pystytä antamaan sitä koulutusta, mikä uudelleenjärjestetyn poliisin palveluksessa työskenteleville henkilöille on ehdottomasti annettava. Meillä esim. yliopistossa ei lainkaan anneta opetusta kriminalistiikassa, joka on välttämätön oppiaine rikospoliisivirkamieheksi aikovalle. Sen vuoksi olisi parasta jo hyvissä ajoissa ennen uuden rikospoliisijärjestelyn voimaanastumista lähettää nuoria lakimiehiä ulkomaille opintomatkoille perehtymään rikospoliisin työskentelyyn ja rikostutkimuksen teoreettiseen puoleen, jotta sitten, kun rikospoliisin uudistaminen pannaan toimeen, meillä olisi joukko kykeneviä, alaan perehtyneitä ja asiaan innostuneita miehiä, joiden hartioille uusi yritys voitaisiin laskea. Nämä henkilöt voisivat sitten omassa maassamme ryhtyä antamaan opetusta kriminalistiikassa ja käytännöllisissä poliisitehtävissä, niin että alempikin poliisimiehistö saataisiin osalliseksi ulkomaisen rikostutkimustieteen saavutuksista. Tällainen menettely takaisi rikospoliisiuudistuksen menestymisen. Jos uudistus toimitetaan nykyisen poliisihenkilökunnan varassa, niin sen merkitys ei tule kovinkaan suureksi ja muutoksen hedelmällisyys jää varmastikin hyvin minimaaliseksi.

Nuorten juristien on syytä kiinnittää huomionsa työalaa haeskellessaan poliisialalle, sillä tulevaisuudessa se kyllä kykenee tarjoamaan yhtä paksun leivän kuin mikä muu valtiontoimi tahansa. Eikä poliisiala itsessään saa ketään pelottaa sille antautumasta, onhan esim. Saksassa kaikki korkeimmat poliisivirkamiehet lakitieteen tohtoreita j.n.e. Nuorelle miehelle tarjoutuu lisäksi juuri tällaiseen vaiheaikaan suuria mahdollisuuksia päästä nopeasti kohoamaan sillä kykenevistä miehistä on poliisialalla puute. Nykyisenä ajankohtana vielä ei juristeille ole poliisin palveluksessa paikkoja, joihin kannattaisi kilvoitella, mutta muutaman vuoden perästä täytyy olojen muuttua. Kunhan vain hallitus käsittäisi ajoissa, että se ei voi suorittaa poliisiuudistusta, ellei sillä ole käytettävissään koulutettuja kriminalisteja. Ja että sitä varten on hyvissä ajoissa lähetettävä nuoria lakimiehiä ulkomaille opiskelemaan vuodeksi tai pariksi.