Kansaneläkelaitoksen rotko

Hän, joka kerran on loihtinut kultalyyrastaan nämä soinnut:

"Kevät tullut on keralla selkeän sään,

kuin ennen vuosien mennen".

voi olla varma siitä, että sukulaissielut vuosikymmenestä toiseen aidosti tuntevat hänen laillaan.

Hän, joka on keväästään kertonut:

"Mut nyt sen tullessa kylmäks jään,

kuin milloinkaan en ennen",

voi edelleen olla varma, että sukulaissielulle on myös voinut käydä niin, että kevät on jättänyt mielen kylmäks`.

Niin kävi tämän kirjoittajalle tänä keväänä, joka tuli keralla selkeän sään, kuin milloinkaan ei ennen. Mut nyt sen tullessa kylmäks` jäin, kuin ennen vuosien mennen.

(Jaa, kyllä se on niin, että vain runous on kyllin runollista!)

Kiertelin näet äskettäin kuulaan kevään kuulaana iltapäivänä runoruhtinaamme kuvaamissa herkissä mietteissä Tölikän kiviautiomaassa ja katselin ympärilleni. Tölikkä on sama kuin Helsingin kaupungin Töölö. Tapasin täällä rumien talojen murheellisella aavikolla yhden kosteikon: Kansaneläkelaitoksen tulevan toimitalon kuopan, joka on syvä ja laaja kuten strategisia tarkoituksia varten valmistetun atomipommin jättämä jalanjälki Nevadan autiomaassa. Valokuvat antavat lukijakunnalle käsityksen siitä kuopasta, joka on kaivettu Töölöön Kansaneläkelaitoksen toimesta ja nimissä. Se on todella valtava rotko, jollaisia ei synny joka kylän keskelle.

Kuopat ovat ilmiö, joka herättää henkistä toimintaa. Pienet kuopat tuovat mieleen pieniä mietteitä. Isot kuopat johdattavat ihmishengen isoihin ajatuksiin. Tämä on iso kuoppa. Niinpä ovat isoja sen nostattamat ajatuksetkin, isoja ja syvällisiä.

Kansaneläkelaitos on perustettu yhteiskuntamme jäsenten vanhuuden turvaa varten. Jokainen kansalainen maksaa voimainsa vuosina kansaneläkettä ja jokainen työnantaja lisäksi suorittaa sitä palkansaajan puolesta. Valtio maksaa myös omalta osaltaan. Vuodessa kertyy kansaneläkemaksuja kaiketi 7 a 8 miljardia. Laitoksen suorittamat eläkkeet yli 65 vuotta täyttäneille eivät ole suuruudella pilatut, mutta se ei totisesti ole Kansaneläkelaitoksen vika, vaan siitä saavat kantaa vastuun hallitukset, jotka ovat päästäneet markan arvon menemään ja siten huonontaneet vakuutuksensaajien turvaa. Mutta se on asia erikseen.

Kansaneläkelaitoksen tulevien eläkkeensaajien etu vaatii, että laitoksen pääoma on sijoitettu varmasti, niin varmasti, että mahdollinen inflaatio ei sitä syö. Jos näin on, laitos kykenee rahan arvon huonontuessakin nostamaan eläkkeiden markkamääriä niin paljon, että niiden reaalinen arvo voi säilyä suunnilleen entisellään.

Mutta mitä arvoa tulevaisuudessa edustaa jättiläismäinen virastorakennus, jos pidetään eläketurvaa silmällä? Suhteellisen pientä, sillä ei virastorakennusta voida myydä, se ei varsinaisesti tuota eikä se edusta mitään realisoitavana olevaa omaisuuserää. Meillä on saatu tarpeeksi kallista ja kyseenalaista iloa upeista koulurakennuksista ja yliupeista sairaaloista, joten Kansaneläkelaitos olisi voinut tyytyä vaatimattomampaan toimitaloon. Jos tuon talon rakentaminen olisi käynyt valtion talousarvion kautta, niin tuskin sieltä olisi kyseeseen tulevia miljardeja riittänyt, vaikka sielläkin miljardit varsin kevyesti kierivät. Kansaneläkelaitoksen suuret rahat ovat jollakin tavalla omistajatonta rahaa. Ne ovat tosin yhteiskunnan rahoja, mutta niiden käytöstä päätetään ei-julkisissa harvojen ja valittujen kokouksissa. Valitut ovat kyllä eduskunnan valitsemia, mutta heidän vastuunsa ei ole edes samaa julkista vastuuta kuin kansanedustajilla on.

Mutta tämä on pienempi puoli asiassa. Tärkeämpi muistutus, joka Kansaneläkelaitoksen jättiläisrakennusta vastaan on tehtävä, sisältyy siihen, että se rakennetaan Helsinkiin. Miksi Kansaneläkelaitoksen päämaja pitää olla Helsingissä? Meillä on vuosien mittaan puhuttu keskittämisen kirouksesta ja hajasijoituksen siunauksesta, mutta mitään ei tehdä tämän terveen periaatteen toteuttamiseksi. Maatalousyliopisto piti saada Helsinkiin ja tuon tuuman taakse saivat mukavuudenhaluiset professorit myös maaseudun omat miehet. Tekisi mieli sanoa, että hävetkää, kun petitte maaseudun asian. Nyt on kyseessä voimistelulaitoksen sijoittaminen. Taas on Helsingillä omat puolustajansa, ensi sijassa laitoksen nykyiset ja tulevat opettajat. Jyväskylään se laitos kuitenkin parhaiten sopii.

Mutta tämä Kansaneläkelaitos! Sen pitää sijoittua tietenkin Helsinkiin ja kasvattaa maan pääkaupunkia muutamalla tuhannella hengellä! Eikö niitä Hollerith-koneita ja tuhansia kortistoja yhtä hyvin ja suuremmassa rauhassa voisi hoitaa maaseudulla! Kerava, Hämeenlinna, Hyvinkää, Riihimäki, Lohja, kas siinä seutuja, joihin olisi voitu rakentaa linna Kansaneläkelaitokselle ja sen johtajille ynnä Arava-taloja toimihenkilöille ja autonkuljettajille. Kyllä posti saattaa setelit yhtä nopeasti Hämeenlinnaan kuin Helsinkiinkin, ja kyllä rahat voidaan sijoittaa Hämeenlinnasta käsin yhtä joutuisasti kuin täältäkin. Kansaneläkelaitoksen tarvitsee olla niin vähän päivittäisessä kosketuksessa helsinkiläisten virastojen ja laitosten kanssa, että se on suorastaan malliesimerkki siitä, kuinka vähän haittaa suuren laitoksen siirtäminen maaseudulle todella tuottaa. Ei kai asia vielä ole niin lopullisesti ratkaistu, ettei tehtyä typerää päätöstä saada korjatuksi. Asia on sen arvoinen, että pieni kansanliike Kansaneläkelaitoksen siirtämiseksi pois Helsingistä olisi hyvinkin perusteltavissa.

Muistetaan tässä vielä hyvin, kuinka sota-aikana, kun virastoja siirreltiin pois Helsingistä pommituksia pakoon maaseudulle, vannottiin kyynel silmäkulmassa pyhiä valoja, että sodan jälkeen ei keskitetä kaikkia elintärkeitä laitoksia pääkaupunkiin, vaan järkevästi hajoitetaan niitä ympäri maata. Ne ajat ovat unohtuneet ja entistä villimpänä on vallalla pyrkimys kaiken keräämiseksi Helsingin piiriin. Eikä siitä tulekaan loppua, ennen kuin maaseudun ääni nousee riittävän voimakkaana vaatimaan muutosta asiaintilaan.

On tietenkin paljon sellaista, jota ei voida täältä siirtää pois, kansallisteatteri, yliopisto ja yliopiston apteekki, mutta valvottakoon, että mitään, joka yhtä hyvin voidaan sijoittaa muualle, ei tänne Helsinkiin kerätä.

Muuten käy pian kuin Wienin on käynyt: iso pää kääpiön ruumiissa.