Alkusanat

Kajaanissa vietetty kymmenvuotisjakso 1911-21 muodostaa kiinteän kokonaisuuden Urho Kekkosen elämänvaiheissa. Kajaanissa hän kävi suurimman osan oppikoulua ja siellä päin hän hankki ensimmäiset työkokemuksensa. Läpi elämän jatkuneet harrastukset ja kiinnostuksen aiheet ovat enimmiltään kyseisen ajan peruja. Tuolloin häneen kiinnittyi vankka kotiseutupatriotismi. Sen tuntoja huokuu hänen varhaisissa kirjoituksissaan ja esiintymisessään.

Nuoresta pitäen Kekkonen retkeili ympäri Kainuun korpia. Kesät hän oli metsänluvussa tai uittotöissä. Näillä matkoilla hän sai likeisen kosketuksen sikäläiseen kansaan, jota oppi arvostamaan. Tuolloin solmiutui vuosikymmeniä kestäneitä ystävyyssuhteita. Vielä pääministerinä toimiessaan Kekkonen kävi tapaamassa entisiä uittokavereitaan, joista monet viljelivät uudistilojaan asutustilallisina. Ja aina silloin tällöin joku heistä teki kansanomaisen hyvän tavan mukaan vastavierailun presidentin luo Tamminiemeen.

Kainuu, nuoruusvuosien Kaana, oli Urho Kekkoselle sananmukaisesti "luvattu maa". Opillinen sivistys ja poliitikon ura eivät sittemmin vieroittaneet Kekkosta juuriltaan. Kainuun maaperään juontuvat ominaisuudet säilyivät hänessä pysyvästi. Kainuulla, sikäläisellä kansalla ja korpien sekä koskien rajaamalla luonnolla, oli oleva tärkeä sijansa Urho Kekkosen elämässä ja hän palasi mielellään näihin lähtökohtiinsa. Verevä huumori ja elämänviisaus liittivät Kekkosen ja kainuulaiset kiinteästi toisiinsa. Ei ihme, että muistelmissaan presidentti Kekkonen totesikin kiinteimmin kuuluvansa Kainuuseen.

Urho Kekkosen nuoruusvuosien lehtikirjoitukset, kaunokirjalliset tekstit, kirjeet ja muistiinpanot pyrkivät luotaamaan hänen lähtökohtiaan - sitä miten hän koki ympäristön tapahtumat ja maailman menon Kajaanin perspektiivistä käsin. Nuoren Kekkosen kehityskaaressa on tärkeällä sijalla vapaussota keväällä 1918 ja sitä edeltävä etappi- ja suojeluskuntatoiminta 1916-17. Hän kirjasi tarkoin muistiin noihin vuosiin liittyvät tapahtumat ja oman osuutensa niissä. Urho Kekkosen vapaussotaretkeä voidaan seurata usealla tasolla: yhtäältä autenttisten muistiinpanojen ja sotakirjeiden, toisalta myöhempien sanomalehtikirjoitusten kautta.

Nuori Urho Kekkonen ehti jo Kajaanin vuosinaan moneen mukaan. Hän päti yhteiskoulun toverikunnassa, urheilukentällä ja kirjoituspöydän äärellä. Kirjallisen ilmaisun kehittäminen oli hänelle tärkeätä. Tekstiä syntyi tasaiseen tahtiin ja tarvittaessa tyylilaji vaihtui proosasta runoihin, asiallisista lehtiteksteistä lennokkaisiin pakinoihin. Hän tähtäsi kirjalliselle alalle ja tätä pyrkimystä edesauttoi toimittajuus Kajaanin Lehdessä. Vuosina 1919-20 hän jo analysoi ja havainnoi Kajaanin ja koko Suomen tapahtumia sangen tarkkanäköisesti.

Dokumenttien numerointi ei kaikilta osin seuraa tekstien kronologiaa. Näin siksi, että julkaistavat tekstit on pyritty sitomaan Kekkosen omiin vaiheisiin ja kokemuksiin.  Kokonaisuus on ryhmitelty vuosittaisiin jaksoihin ja taustoitettu johdantotekstein. Sulkeissa viitataan ao. kontekstiin liittyvään dokumenttiin.  

Tavoitteena on hahmottaa mahdollisimman kattava ja vivahteikas kuva Urho Kekkosen kasvuvuosista. Pyrkimystä on auttanut hänen tapansa säilyttää tuottamansa kirjallinen aineisto aina pienimpiäkin muistilappusia ja käsikirjoituksia myöten. Kekkonen kirjoitti sekä nimellä että nimimerkillä. Käytetyimmät Kajaanin-vuosien nimimerkit ovat Urho Sorsimo (kaunokirjalliset kertomukset), Känä (pakinat) ja Erasmus (Kajaanin Lehden alakerrat). Iskevä salanimi Känä tuntui istuvan hänelle hyvin. Mies nimimerkin takana paljastui nopeasti ja Känänä hänet opittiin tuntemaan laajemmaltikin. Anonyymit sanomalehtiartikkelit on voitu jäljittää Kekkosen kirjoittamiksi Urho Kekkosen arkistossa Orimattilassa säilytettävien arkistokappaleiden perusteella.

Käsillä olevassa teoksessa julkaistaan valtaosa Kekkosen Kajaanin-vuosina työstämästä tekstimateriaalista. Pois on jätetty ainoastaan eräitä kaunokirjallisia harjoitelmia, luontoaiheisia kouluaineita ja kirjeitä; ne on julkaistu aiemmin Urho Kekkosen muistelmateoksessa Vuosisatani 1, sivuilla 42-50, 147-155 ja 162-163. Satunnaisesti tehtyjä muistiinpanoja ja otteita eräistä lehtiartikkeleista on sisällytetty vuosittaisiin johdanto-osuuksiin. Selitysosassa tarkennetaan dokumentteihin liittyviä asiakokonaisuuksia ja yksityiskohtia.

19.3.1999

Ari Uino