Kaanaassa, Urhon päivänä [17.6.]1925.

Oma Oma Pupuni!

Mutta kyllä Sinä Pupu-Rakas taidat sentään jonkun verran lyödä kirveesi kiveen, kun väität voivasi minua suudella niin hullusti, että minä "melkein huudan". En huuda, Upu-Rakas, en, vaikka suutelisit kuinka hullusti tahansa, en. Minä tykkään hyvää siitä ja Sinusta, Kulta-Pupu, saat olla varma. Mutta mitenhän lienee Sinun laitasi, Eskimoni, mitenhän Sinä kestelet, kun minä suutelen Sinua koko sen erossaoloajan edestä. Kyllä Sinä "melkein huudat". Minä suutelen Sinua, että oikein . . . niin hullusti ja kuumasti, niin . . . etten osaa sanoilla sitä aluksikaan kuvata. Ja varmasti tulen juhannuksen jälkeen luoksesi. Minne muuten menet juhannukseksi?

Kiitän tuhannesti onnentoivotuksistasi ja puskulupauksista. Paljon kiitän nenäliinapaketista, jota en ole vielä saanut postista ulos. Suutelen minä senkin edestä.

Urhonpäivät ovat kuluneet rauhassa. Olin päivän e.k:ssa, kun Korhonen oli Kuhmossa. En tehnyt mitään siellä, hierotin kotona ja kävin parturissa. Illalla kävin kaupunginsaunassa. Ja iltasella oli meillä nti Puranen, eräs pieni ystävättäreni (hän toi hyvin kauniin kiiltokuvakortin! "Onnea Urho-sedälle.") ja Komulaisen tytöt. Siinä ne. Urhonpa päivä painuu nyt mailleen. Klo käy 11:tä, Pupun pitäisi olla ja tutumassa. Minäpä tulen pian nukuttamaan, ellet ajoissa rupia tutumaan.

Vastailenkin Pupulle: Kyllä minä vähän Friskiin luotan, ei ole ollut vatsassa mitään vikaa. Alussa äksyili vähän ruokajärjestyksen muutosta, nyt on ollut oivallisessa kunnossa, - Rva Ainio on siis poissa. Pupu on yksin ja tuom. Langi ikävässä. Voi, voi, ah, ah! - Pupu-Kulta, en minä aio olla päivääkään elokuuta e.k:ssa, en. Enkä minä heinäkäänkuussa siinä itseäni tapa, oleilen ja asustelen vain majoissa. Kovin rauhallisesti. Saatpa nähdä, että olen lihonut, kun tapaamme kesällä. Ja olemme pitkät ajat yhdessä, sillä nämä eroajat ovat minusta turkasen tukalia, tuskastuttavan ikäviä ja aivan alakuloisia. Surunvoittoisia. Ei näitä halua pitkittää, ei vaikka millä. - Pupu-Kiltti, kerkiän saada kirjan siellä ollessani ja ellet siksi kerkiä etsiä sanoja, ehdin saada sen jälkeenkin. - Mutta sitten: vielä se tappelujuttu! Joko minä julmistun, kun Pupu tuosta varsin pikkujutusta kehittelee itselleen pahaa mieltä. Kirjotinhan jo, että joo, juttu on perin pieni, mutta Inäpä vain, että ei ole. Äytyy Upu uskoa, äytyy. "Ole sielun` iloinen, luota itses härjän pääll`."

Minä olen siinä urheiluasiassa soutanut ja huovannut. Ja taidan lopultakin mennä ensi sunnuntaina Kuopioon. Sieltä soitettiin minulle ja pyydettiin kauniisti saapumaan. Olen jo järjestänyt, että Nieminen menee puhumaan Vuolijoelle, kirjotan hänelle puheen. Ja minä haen Kuopiosta jonkun lusikan, jos saan. Innostuin tähän Kuopio-retkeen viime tiistaina, eilen. Oli [Kajaanin] Kipinän jäsentenväliset kilpailut, sateella ja huonolla kentällä. Eläpäs huoli. Heitin kiekkoa 30,65. Juoksin 60 m. 7,3 sek. ja hyppäsin pituutta 6,33. Oma ennätykseni. Ent. jotakin 6,19. Eikö nyt ala olla mallissaan, kun kovasti jaksaa laiskotella ja tulla huonoksi, niin urheilukunto vain paranee. Aionkin käydä kuntoni kontrolloimassa Kuopiossa. Lähden lauantaina, olen siellä maanantaihin ja koetan Sinulle soittaa Kuopiosta e.k:hon. Maanantaina tulen takaisin ja tiistaina olen Suomussalmella sk. [suojeluskuntien] kilpailuissa, josta tulen torstaiksi takaisin ja perjantaina sitten lähden Helsinkiin. Joko sopii. On heilumista. Eipä ehdi juuri lukea. Näin olen oloni piirustanut, tulleeko esteitä.

Sanopas, Upu-Rakas, rehellisesti, mihin aikaan Sinä menet aina nukkumaan, kun Inä minulle kirjottelee niin kauhian myöhään. Upu! Minä en tykkää yhtään siitä Sinun valvomisestasi, uskothan senkin. Rupia, Kultainen Asiani siis kovasti hyvissä ajoin tutumaan, rupia. Pyytelee minä sitä oikein kauniisti. Upu-Rakas, rupiaa Sinä. Ei väsytä Upuani. Vaikka saa rusketuttaakin, saakin.

Mutta se ei taitaisi olla hullumpi astia, jos soittaisit Neittamolle ja pyytäisit valmistamaan kuvia, ellei hänellä ole valmiita. Sano, että tulen t.k. loppupäivinä ja että kuvien pitäisi silloin olla kovasti valmiita. Ja luvultaan paljon.

Sanopas, Pupu oikein rehellisesti, tykkäätkö Sinä yhtään enää minusta, kun minä olen ollut näin kauan Sinun luotasi poiskin. Tykkäätkö enää pikkuriikkistäkään. Sanopa se ihan oikeasti minulle, aivan niin kuin se on. Omasta puolestani sanon heti, että rakastan Sinua hyvin hyvin kauhian paljon ja tykkään Sinusta ainakin yhtä paljon ja kauhian paljon enemmän ja pidän Sinut Omana Upunani Pikkusenani Kultasenani. Pidän ihankin totta, "varsinaisestikin".

Rakas. Voi hyvin ja hoidapa niin hyvin Pupuani (elä kirjota Pupua koskaan pienellä p:llä, en tykkää siitä) kuin minä hoitelen tätä länkkänää täällä. Lihotan vain.

Paljon aurinkoa, paljon hyvää mieltä.

Omasi.

Tai jos lopetan muistikirjan värssyllä:

"Hän kaunis on kuin kukkanen

ja raitis kuni kesäaamu,

vaan omantunnon vaivainen

se hoippuu niinkuin haamu, toivoo halvin luokkatoverisi Saara Valtanen

Tai:

kolme sanaa Sinulle:

ole suomalainen

Jos sinne tulee minulle osotettu kirje, avaa se. Se on opetukseksi postille!