24.10.1962 Pariisissa

SUOMESTA RANSKALAISILLE

Kiitän Teitä, Herra Tasavallan Presidentti, sydämellisimmin puheestanne, jossa olette niin syvää ymmärtämystä osoittavalla tavalla luonnehtinut maatamme sekä Suomen ja Ranskan välisen ystävyyden perusteita.

Kutsunne saapua Ranskaan, Herra Presidentti, tuotti minulle mitä suurinta iloa. Vastaanotin sen sitäkin suurempaa mielihyvää tuntien, koska en näe tätä vierailua minään irrallisena ilmiönä suomalais-ranskalaisissa suhteissa. Suomen ja Ranskan väliset sydämelliset suhteethan eivät ole koskaan rajoittuneet vain viranomaisten ja hallitusten välisiksi, vaan niitä on aina elähdyttänyt kansojemme keskeinen - kuten ystävällisesti mainitsitte - jo keskiajalta periytyvä henkilökohtainen kosketus.

Ranskassa oleskelleiden kulttuurielämämme suurten miesten ja naisten henkilökohtaisella kosketuksella Ranskan kansaan oli varmaan oma tärkeä osuutensa siihen Ranskan puolelta Suomea kohtaan syntyneeseen kiinnostukseen ja ymmärtämykseen, josta vuosisatamme alussa saimme niin monia rohkaisevia osoituksia. Kun tämä kiinnostus yhtyi niihin vapaudenrakkauden yleviin periaatteisiin, joiden kotimaana on aina ollut Ranska, ei ollutkaan sattuma, että juuri Ranskan oikeusoppineet olivat sen kansainvälisen mielipiteen eturivissä, joka kohotti äänensä Suomen oikeuksien puolesta, kun tsaari-Venäjä vuosisadan vaihteessa yritti tuhota autonomisen Suomen valtiolliset oikeudet. Eikä varmaan sekään ollut sattuma, että Ranska Neuvosto-Venäjän jälkeen oli ensimmäinen maa, joka tammikuussa 1918 tunnusti itsenäisyytemme.

Toisen maailmansodan synkkinä vuosina Suomen kansa ei puolestaan hetkeäkään menettänyt uskoa siihen, että Ranska saavuttaisi takaisin vapautensa sen isänmaanrakkauden elähdyttämänä, jota Te, Herra Presidentti, niin uljaasti personifioitte.

Ranskan sodanjälkeistä kehitystä seuratessamme olemme Suomessa erityisesti panneet merkille sen valtavan taloudellisen nousun, joka nimeomaan viime vuosina on maassamme tapahtunut. Suurta kunnioitusta tuntien on kansamme keskuudessa seurattu sitä määrätietoisuutta ja päättävyyttä, jolla Te, Herra Presidentti, olette ohjannut kunniakkaan isänmaanne vaiheita, ja sitä kauaskatseista ennakkoluulottomuutta, jolla Te Ranskan puolesta johditte kehitystä, jonka puitteissa niin monet Afrikan kansat saavuttivat itsenäisyytensä.

Omaa sodanjälkeistä kehitystämme tarkastelemme seuraavaan tapaan.

Se rotko, johon olimme sodan päättyessä joutuneet, oli syvä ja tie sieltä valoa kohden pitkä ja vaivalloinen, mutta olimme säästyneet vieraalta miehitykseltä ja pohjoismaiseen demokratiaan perustuvan hallitusmuotomme edellyttämien valtiollisten elinten toimintaan ei sodan aikanakaan ollut tullut mitään keskeytystä. Jälleenrakennustyön aloittamista helpotti niin ikään Suomen kansan realismi, se näkemys, että oli toimittava syntyneiden tosiasioiden pohjalta, sama näkemys, jonka tärkeyttä Te, Herra Presidentti, olette itse usein korostanut. Kansamme ymmärsi, että sille oli elintärkeätä luoda korrektit suhteet väestöltään 50 kertaa suurempaan naapuriin, Neuvostoliittoon. Edellytyksenä korrektien suhteiden luomiselle tietenkin oli, että Neuvostoliitto kunnioittaa itsenäisyyttämme ja valtiollista sekä sosiaalista järjestysmuotoamme, joka on sen omasta järjestysmuodosta eroava. Olemme tässä pyrkimyksessämme onnistuneet, ja Neuvostoliitto ei ainoastaan ole kunnioittanut itsenäisyyttämme, vaan on myös tunnustanut Suomen puolueettomuuden, joka meidän mielestämme pitkällä tähtäimellä parhaiten takaa riippumattomuutemme säilymisen. Neuvostoliitto on myös yhtynyt käsitykseemme, että puolueettomuutemme omalta osaltaan edistää rauhan ja poliittisen vakaisuuden säilymistä Pohjois-Euroopassa.

Kun olen tässä yhteydessä puhunut Suomen suhteista Neuvostoliittoon, olen tehnyt sen kahdestakin syystä: ensiksikin koska juuri nuo suhteet ovat Suomen itsenäisyyden ja tulevaisuuden kannalta sen elinehto, ja toiseksi, koska niillä epäsuorasti on vaikutuksensa myös Suomen suhteisiin länsimaihin; mitä luottamuksellisemmat Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet ovat, sitä paremmin me suomalaiset voimme omistautua myös länsimaiden kanssa vanhastaan omaamiemme ystävyyssuhteiden vaalimiseen ja edelleenkehittämiseen. Kun Suomi on sivistykseltään, perinteiltään, valtiolliselta ja taloudelliselta järjestysmuodoltaan länsimainen valtio, se arvostaa suuresti niitä siteitä, jotka henkilökohtaisesti, kulttuurillisesti ja taloudellisesti liittävät sen Ranskaan, joka niin menneisyydessä kuin tänäänkin on länsimaisen sivistyksen eturivissä. Nämä siteet ovat meille korvaamaton aarre.

Harras toivomme on, että rauha, joka on kulttuurin harmonisen kehityksen edellytys, ei vain säilyisi, vaan myös lujittuisi, niin että ihmiskunta voisi pysyvästi saavuttaa paremman turvallisuudentunteen. Olen vakuuttunut siitä, että maailmantilanne voi kehittyä jännityksen laukeamista kohti, jos esiintyvät erimielisyydet pyritään vilpittömästi ratkaisemaan voimassa olevien tosiasiain pohjalta.

Näinä aikoina ovat monet tekijät, joista vähäisin ei liene tekniikan valtava kehitys, joka on supistanut maantieteellisiä etäisyyksiä, avannut käyttöömme jättiläismäisiä voimalähteitä ja asettanut nimenomaan kehittyneimmille maille uusia, yhteisiä tehtäviä. Kaikkialla maailmassa eikä vähiten omassa maanosassamme Euroopassa ne ovat luoneet pyrkimyksen yhä suurempia valtioiden välisiä kokonaisuuksia kohti. Tahtoisin korostaa sitä, että Suomikaan ei ole jättäytynyt tällaisesta kehityksestä syrjään. Ajattelen tällöin nimenomaan sitä pohjoismaista yhteistyötä, jossa Suomi on Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Islannin kanssa mukana. Rohkenen nähdä tässä Pohjoismaiden yhteistoiminnassa panoksen Euroopan kokonaisuuden luomista kohden. Näkisin saman panoksen myös siinä vuorovaikutuksessa, joka on kehittynyt Suomen ja sen itäisen naapurimaan kesken. Sillä jos Suomi onkin, Norjan ohella, äärimmäisenä pohjoisessa Euroopassa, ei se ole suinkaan äärimmäisenä idässä. Suomen kansan harras toivo on, että raja-aidat madaltuisivat kaikkialla Euroopassa ja että Euroopan yhtenäisyyden tiellä edettäisiin koko Euroopan ja siten myös koko ihmiskunnan onneksi.

Se Suomen ulkopoliittisen aseman stabilisointi, josta olen tyydytystä tuntien voinut kertoa, on käynyt rinnan maani taloudellisen nousun kanssa. Tämä taloudellinen nousu on tapahtunut omin voimimme, eivätkä sitä ole estäneet täsmällisesti suorittamamme sotakorvaukset, jotka olivat suhteellisesti huomattavasti suuremmat kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen asetettiin Saksalle. Emme ole saaneet ankaralta luonnolta emmekä `ulkomaailmalta` mitään ilmaiseksi, emme ole pyytäneet emmekä vastaanottaneet ulkomailta taloudellista apua. Kiitollisina sen sijaan olemme vastaanottaneet ja vastaanotamme ulkomaisia lainoja, jotka ovat tärkeällä tavalla myötävaikuttaneet taloudelliseen nousuumme. Emme tänäänkään pyydä ulkomailta taloudellista avustusta. Se, mitä pyydämme, on ymmärtämys erikoisia olosuhteitamme kohtaan. Pyydämme myös luottamusta tulevaisuuteemme, samaa luottamusta, joka elähdyttää Suomen kansaa.

Herra Tasavallan Presidentti, pyydän vielä kerran korostaa, kuinka kiitollinen olen vaimoni ja omasta puolestani Teidän kutsustanne Ranskaan, kiitollinen tästä mahdollisuudesta entistä paremmin tutustua suureen maahanne ja sen arvokkaisiin saavutuksiin, sen poliittisen elämän sekä talous- ja kulttuurielämän kehitykseen. Annan suurta arvoa matkan tarjoamalle tilaisuudelle ajatustenvaihtoon Teidän kanssanne, Herra Presidentti, jonka historiallisen elämäntyön merkitys ulottuu laajalti yli Ranskan rajojen. Olen vakuuttunut siitä, että tällaiset matkat ovat osaltaan omiaan lisäämään sitä ihmiskunnan keskinäistä ymmärtämystä ja luottamusta, jota tarvitaan, jotta voisimme menestyksellisesti rakentaa tulevaisuutta.