Takaisinvalloitetun Karjalan kysymyksiä. VI. Maataloustyöt Karjalassa.

Helsingin Sanomat 20.9.1941

Maataloustyövoiman tarpeesta takaisinvalloitetussa Karjalassa saamme jonkinlaisen kuvan, kun palautamme mieliimme, että tämän alueen peltopinta-ala oli v. 1938 noin 260.000 ha. Tästä alasta voidaan maataloustilastossa olevien tietojen mukaan arvioida noin 54 % olleen heinällä, mikä tekee n. 140.000 ha. Jäljellejäävästä alasta, n. 120.000 ha:sta, voidaan arvioida lähes 100.000 ha olevan tänä syksynä kynnettävänä, jolloin on otettu huomioon se, että osa Karjalan peltoja on tuhottu tai niin pahoin turmeltu, ettei niillä voi nyt mitään maataloustöitä suorittaa.

Tästä voimme havaita, kuinka tavattoman suuritöinen tehtävä meillä on edessämme, mikäli Karjalan pellot aiotaan saattaa ensi kesänä tuottamaan elintarvikkeita maalle. Mies- ja hevostyövoiman tarve on niin suuri, että nykyisenä ajankohtana näyttää vallan ylivoimaiselta kaiken Karjalassa olevan peltomaan syysmuokkaus. Mutta maamme elintarviketilanne toiselta puolelta on sellainen, että mitään mahdollisuuksia ei ole oikeus jättää käyttämättä Karjalan peltojen saattamiseksi kasvukuntoon jo tulevana kesänä.

Siirtoväen palauttaminen Karjalaan on ollut kiireinen tehtävä ensi sijassa juuri maataloustöiden takia. Heinänkorjuu on ollut kiireellinen ja tärkeä sen vuoksi, että tältä alueelta

on ollut saatava oma heinä asukkaiden mukana siirtyvälle karjalle, jota ilman taas väestön siirtyminen pysyväisesti asumaan kotiseudulleen olisi ollut mahdottomuus. Venäläisten kylvämien viljojen korjuu samoin oli kiireellisesti suoritettava. Tältä osalta voitaneen sanoa monessa kunnassa ehdityn pääasiassa tehdä se, mikä tehtävänä oli, vaikkakaan sataprosenttista tulosta ei edes viljankorjuussa ole saatu, puhumattakaan heinästä, jota tosin voidaan vieläkin korjata talteen. Samaten voidaan juurikasvit, mikäli ne ovat korjaamisen arvoiset, koota talven varalle. Mutta tämän lisäksi ja ohella on selviydyttävä syyskynnöistä, joiden suuruus käy esille edellä esitetystä arvioluvusta.

Sotilashallintoviranomaiset ja kunnan esikunnat, joiden vastuulla ovat mm. maataloustyöt, ovat koettaneet saada työkykyistä väestöä niin runsaasti kuin suinkin palaamaan kotikuntiinsa. Jossakin määrin siinä onkin onnistuttu, mutta sillä väestömäärällä, joka Karjalaan on palannut, ei syksyn maataloustöitä suoriteta. Jotta palaamista voitaisiin helpottaa, on määrätty, että työkelpoiselle siirtoväelle, joka palaa takaisinvalloitetuille alueille tekemään maataloustöitä, maksetaan paikallisen viljelyspäällikön toimesta palkkaa 45-60 mk miehelle ja 25-40 mk naiselle päivässä, jos he vieraalla maatilalla viljelyspäällikön määräysten mukaisesti suorittavat maataloustöitä. Tämä sama palkka voidaan maksaa siirtoväelle siinäkin tapauksessa, että se suorittaa työtä omalla tilallaan, milloin työntekijä katsoo palkan toimeentulonsa vuoksi välttämättömäksi. Edelleen on määrätty, että yksityisen omistamasta hevosesta, kun sitä käytetään viljelyspäällikön määräyksen mukaisesti maataloustöihin vieraalla tilalla, maksetaan samoin päiväpalkka. Sama palkka voidaan maksaa myös hevosesta, jota omistaja käyttää töihin omalla tilallaan, jos omistaja niin haluaa.

Tällä järjestelyllä on pyritty tekemään mahdolliseksi työansiostaan elävän siirtoväen palaaminen kotiseudulleen töihin. Ne, jotka ovat saaneet työpalkan omalla tilallaan suorittamastaan maataloustyöstä, joutuvat sen maksamaan tietenkin valtiolle takaisin korvaussuoritusten yhteydessä.

Syksyn maataloustöistä selviytyminen takaisinvalloitetuilla alueilla välttämättä vaatii, että kaikki työt tehdään yhteisvoimin. Sen vuoksi jokainen työkelpoinen henkilö, joka on palannut tälle alueelle, on velvoitettu suorittamaan maataloustöitä paitsi omalla tilallaan myös vierailla viljelyksillä. Tämä velvoitus, joka on saatettu lähtijöiden tietoon, saattaa tosin loukata yksityisen henkilön oikeutta käyttää työvoimaansa oman harkintansa mukaan, mutta on välttämätön yhteisen hyvän varjelemiseksi. Sitä paitsi tällaisella järjestelyllä tarkoitetaan sitä epäsuhdetta, joka syntyy muutoin niiden kesken, jotka pääsevät heti kotiinsa, ja niiden kesken, jotka muiden tehtäviensä vuoksi eivät voi tiloilleen vielä palata. On katsottava, että niille, jotka ovat siis päässeet palaamaan koteihinsa, on tarjoutunut jonkinlainen etuoikeus, jonka vastasuorituksena heidän on huolehdittava myös naapurien viljelyksistä. Kun maataloustöiden suorittamista valvovat sitä varten asetetut viranomaiset, maatalousupseeri sotilashallintapiirissä, maatalousjohtaja kunnassa ja viljelyspäällikkö piirissään, on näiden viranomaisten velvollisuus huolehtia siitä, että maataloustyöt todella suoritetaan niin tasapuolisesti, että viljat niilläkin pelloilla, joiden omistajat eivät ole päässeet paikalle, tulevat korjatuiksi ja maat muokatuiksi.

Sama tasapuolisuuden periaate, joka maataloustöiden suorittamisvelvollisuudessa tulee esille, on määräävänä myös sadon omistussuhteita koskevassa järjestelyssä. On luonnollista, että milloin viljelijä itse korjaa sadon, se kuuluu hänelle itselleen. Niiltä pelloilta korjattu sato, joissa omistaja ei ole vielä saapunut, jää toistaiseksi valtion haltuun, kunnes omistaja saapuu paikalle. Takaisinvallatun alueen sotilashallintokomentajan kuluvan syyskuun 12 päivänä oikeudesta takaisinvalloitetun alueen satoon ja sen käytöstä antaman määräyksen mukaan on sanotulla alueella olevan viljelmän entisellä omistajalla oikeus saada haltuunsa viljelmältä korjattu vielä käyttämättä oleva sekä vastedes korjattava kuluvan vuoden vuodentulo. Omistaja on kuitenkin velvollinen noudattamaan niitä määräyksiä, jotka vastaisuudessa ehkä annetaan muiden kuin omistajan toimesta tapahtuneesta vuodentulon korjaamisesta johtuneiden kustannusten korvaamisesta ja vuodentulon ottamisesta huomioon omistajalle sodan tai alueluovutuksen johdosta ehkä suoritettavaa korvausta määrättäessä.

Siirtoväen parissa näyttää herättäneen jossakin määrin pahaa mieltä, kun on oletettu niiden, jotka heti alussa ovat päässeet huolehtimaan maataloustöistä, päässeen huomattavasti parempaan asemaan kuin ne, jotka esim. asepalveluksensa vuoksi eivät ole koteihinsa päässeet. Mikään järjestely ei tietenkään voi näitä eri omistajaryhmiä saattaa täysin tasa-arvoiseen asemaan, sillä se, joka itse suorittaa ja johtaa työt maatilallaan, on varsinkin niissä oloissa, jotka nyt Karjalassa ovat vallalla, tietenkin poissaolevaa isäntää edullisemmassa asemassa. Mutta sellainen järjestely, josta edellä on tehty selkoa, pyrkii mahdollisuuksien mukaan epäsuhteen tasoittamaan.