Pääministeri R. v. Fieandt             15/3 1958

Hyvä Veli,

  Erääseen tämän päivän sanomalehteen vuodatettujen tietojen johdosta pyydän kirjallisesti esittää, että minun kiinnostukseni maatalousriidan ratkaisuun on aiheutunut ainoastaan halusta saada tämä hallitus pysymään pystyssä vaaleihin saakka.^18 Kuten muistat sanoin, että minua eivät ole kiinnostaneet hallituksen päätökset vaan sen säilyminen. Asioiden päästäminen tai johtaminen siihen, että annetaan eduskunnalle maataloustulolain muutosesitys on minusta näyttänyt varmalta keinolta hallituksen saattamiseksi ylivoimaisten parlamentaaristen vaikeuksien eteen. Sen vuoksi olen suositellut jonkinlaisen kompromissin hyväksymistä. En tunne yhtään tapausta, että kireissä paikoissa pääministeri ei olisi nähnyt siedettävää kompromissia parempana kuin äykkäpäistä asettumista joko-tahi -kannalle, jonka voitto olisi sitten johtanut hallituksen hajoamiseen. Tavallisesti pääministeri itse saa tehdä viikkokausia työtä osapuolten taivuttamiseksi kompromissiin.

  Kun erosimme eilen jäi minulle vaikutelmaksi, että myöhemmin illalla annetaan eduskunnalle maataloustulolain muutosesitys, jota varten pyysit minua olemaan tavattavissa. En siis ollut antanut Sinulle - enkä ole antanut muille - ohjeita, miten asiat on ratkaistava, eikä huolestumiseni hallituksen kohtalosta ollut keskustelussa liioin vaikuttanut suunnitelmiisi, koska sovittiin esittelystä. Kuitenkin minulle iltapäivällä soitettiin hallituksen piiristä, että koettaisin vaikuttaa Hynniseen ja puhua häntä yli kompromissin puolelle. Kieltäysin siitä, koska se ei ole minun asiani. Kaikesta tästä huolimatta nyt on annettu levitä huhun minun antamistani ohjeista. Mitä tämä on?

  Olen sanonut Sinulle, että hallituksen kanta olla korottamatta maataloushintoja on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tarkoituksenmukainen, mutta siitä ei ole epäilystä, että se on lain vastainen. Oikeuskanslerin selitykselle, että hallitus saa määrätä ajan, josta lähtien lainvastaisuus alkaa, en anna paljon arvoa. Maataloustulolain muutosesityksen antaminen, vaikka on tiedossa, että se ei mene eduskunnassa läpi, on asiantuntijahallitukselle vähemmän pukeva keino siirtää ikäviä asioita myöhemmäksi, ja vaikka esitys suunnitellussa muodossa menisi läpikin, keräisi asiantuntijahallitus syksyn toivottavasti poliittiselle hallitukselle ylivoimaisia vaikeuksia.

  Ajoissa ratkaistuna maataloushinta-asia olisi ollut helppo hoitaa, vielä viime torstaina tehty päätös olisi turvannut hallituksen olemassaolon. Mitä nyt tulee, kun puolueille on annettu aikaa puuttua asiaan, sitä ei kukaan tiedä, mutta merkit eivät ole hyvät. Olen hyvin pettynyt asioiden päästämisestä tällaiseen vaiheeseen.

  Toivon, että tätä kirjettä ei lueta niin, että pyrin antamaan ohjeita, miten tästä on eteenpäin mentävä. Enkä voisi antaa, vaikka tahtoisinkin, koska en tiedä, mitä pitäisi tehdä.

P.S. Kirjeen kirjoitettuani luin vasta Maakansan ja artikkelin, jossa puhutaan pääministerin asemasta kompromisseihin. Jos olisin lukenut artikkelin ennen tätä kirjettä, olisin jättänyt tästä pois 1. kappaleen 2 viimeistä lausetta.