Jokainen, joka haluaa seurata valtiollisten ja yhteiskunnallisten aatteiden kehityskulkua maassamme, ottaa varmaan mitä suurimmalla mielenkiinnolla tutkittavakseen äsken valmistuneen Maaseudun Nuorten Liiton periaateohjelman. MNL on - kuten tunnettua - suurin yhteiskunnallinen nuorisojärjestömme, jonka vuoksi sen piirissä vahvistettu aatteellinen ohjelma antaa kuvan siitä, mitä ihanteita nuorisomme palvelee ja missä hengessä se valmistautuu ottamaan paikkansa maan palveluksessa.

Ohjelman vankkana lähtökohtana on maan itsenäisyyden arvon korostaminen sekä kansanvallan ja parlamentarismin ehdoton tunnustaminen ainoaksi olojamme ja tarpeitamme vastaavaksi yhteiskuntaelämän muodoksi, mistä taas seuraa diktatuuripyrkimysten päättävä vastustaminen. Tässä suhteessa ohjelma ei sisällä mitään uutta; vanhat tunnukset on esitetty ytimekkäästi ja lyhyesti. Mutta mitään uutta ei toki tarvitakaan, mistä osoituksena lienee paikallaan mainita, että maalaisliiton ohjelman valtiollista itsenäisyyttä ja valtiojärjestystä koskeva osa on edelleen Alkion käsialaa.

Erityistä huomiota MNL:n periaateohjelmassa kiinnittää se korostettu asema ja laajuus, joka on annettu rauhan kysymykselle. En tiedä, onko minkään puolueemme tai nuorisojärjestömme ohjelmassa näin selkeää ja rohkeaa kannanottoa rauhaan. "Raskaat koettelemukset ovat kirkastaneet kansallemme entistä selvemmäksi rauhan siunauksellisen merkityksen, ja tehneet työn rauhan säilyttämiseksi läheisemmäksi". Ohjelman rauhaa koskeva osa on osoitus, että myös maamme uudesta kansainvälisestä asemasta on tehty oikeat johtopäätökset. Miksi maamme tarvitsee rauhan politiikkaa, mitä me voimme tehdä kansainvälisen hyvän tahdon puolesta ja miten meidän tulee edistää rauhan vahvistumista työskentelemällä sisäisen rauhan ja kansalaissovinnon aikaansaamiseksi, kaikki nämä rauhan politiikan eri puolet on ohjelmaan kirjoitettu erittäin vakuuttavasti perustellen. Rauhan ohjelmaa täydentää kohta puolustussopimuksemme ylläpitämisen tärkeydestä ja tarkoituksesta. Haluaisin sanoa, että MNL:n ohjelmaan otettu rauhanpolitiikkaa koskeva kohta on varmaan tärkeämpi kuin tuhannet allekirjoitukset jossakin adressissa, sillä adressiin yhtyminen on tilapäinen toimenpide, mutta tällaisen ohjelman hyväksyminen on suuren nuorisojärjestön kannanotto, joka pysyväisellä tavalla määrää ja muodostaa mielipidettä järjestön nykyisten ja tulevien jäsenjoukkojen parissa.

Johdonmukaisena jatkona sille valtiolliselle ohjelmalle, josta edellä on ollut puhe, on keskustapolitiikan tarkoituksenmukaisuuden korostaminen. Äärimmäisyyssuuntien vahingollisen kiihoituksen tyhjäksitekemisessä ja sitä tietä suoritettavassa kansamme eheyttämisessä näkee MNL edellytykset keskeytymättömälle tasasuhtaiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle. Sovinnon politiikan käytännöllinen toteuttaminen on vaikeaa, mutta se on inhimillisesti ylevää ja jaloa, sanotaan ohjelmassa. Tietenkin on oikein antaa keskustapolitiikalle myös moraalisesti korkea tunnustus, mutta sen suurin hyöty ilmenee kuitenkin ensisijaisesti käytännöllisen hyödyn alalla.

Ohjelmassa seuraa tämän jälkeen laaja maaseudun yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen voimakas todistelu. Niin oikeaa sanaa kuin tässä kohti julistetaankin, olisi kenties ollut paikallaan luoda syvällisempi katsaus siihen, millä tavoin jatkuva koneellistuminen vaikuttaa maaseudun elämään ja sen väestön elämänmuotoihin. Ohjelmassa on erittäin hyvin selvitetty tuotannon ja sivistyselämän desentralisaation hyödyllisyys samalla kuin siinä on osoitettu, kuinka sähköistäminen sekä nykyaikaiset kuljetus- ja tiedoitusvälineet ovat poistaneet syyt tuotannon keskittämiseen ja kansakunnan elävän voiman hautaamiseen suurkaupunkeihin. Mutta miten teknillinen kehitys ja koneellistuminen vaikuttavat pienviljelykseen ja miten pienviljelykselle on turvattavissa kannattavat kilpailuedellytykset teollistuvassa yhteiskunnassa, se on jäänyt käsittelemättä. Valmiin ohjelman esittäminen tässä suhteessa olisi ollut tietenkin ylivoimaista, mutta probleemin asettaminen olisi kuitenkin ollut paikallaan.

Kolmas tie - uusi talousjärjestelmä - kansan talousjärjestelmä - on seuraava kohta ohjelmassa. Etsiä uusi järjestelmä korvaamaan kapitalismi ja sosialismi on aatteellisena pyrkimyksenä maalaisliittoon nojautuvalle nuorisoliikkeelle täysin paikallaan. Kieltämättä ne yksityiskohdat, joilla "kansan talousjärjestelmää" luonnehditaan, ovat sellaisenaan oikeat. Erityistä huomiota kiinnittää ohjelmassa esiintyvä maininta työntekijöille suotavasta oikeudesta päästä pääoman vastuullisiksi yrittäjätovereiksi. Se on uusi ja rohkea ajatus, jonka toteuttamista olisi yritettävä, mikäli ennakkoluulottomia ja kaukokatseisia teollisuudenharjoittajia maassa on olemassa. Kansan talousjärjestelmän keskeinen kohta on yksityinen yrittäjänvapaus, jota on suojeltava sekä valtion että suurkapitalistien asiaanpuuttumiselta. Onko raja valtion ja yksityisen sektorin välillä ohjelmassa oikein määritelty, on aina harkinnanvaraista, mutta näin suoralta kädeltä tuntuu siltä kuin yleinen etu ja hahmoteltu kansan talousjärjestelmä edellyttävät varsinkin teknillisen kehityksen yhä edistyessä taloudellisten perustehtävien suorittamista valtion toimesta laajemmassakin mitassa kuin ohjelmassa mainitaan.

Se, mitä MNL:n ohjelmassa on sanottu maaseudun sivistysihanteesta, on esitetty yksinkertaisesti, selkeästi ja oikein. Sivistys on tehtävä koko kansan omaisuudeksi ja ihmisyyden vaatimus on asetettava sivistyksen mittapuuksi. Kenties olisi voinut maaseudun sivistyksen sisällölliseksi vaatimukseksi asettaa suvaitsevaisuuden, mikä olisi ollut hyvässä yhteisymmärryksessä keskustapolitiikkaan kuuluvan keskinäisen sovinnon etsimisen kanssa.

Sosiaalipolitiikka on ohjelmassa jäänyt varsin vähälle, siinä suhteessa viitataan vain tunnettuun Santeri Alkion testamenttiin. Mutta jos se voidaan uskollisesti heijastaa käytännöllisiin pulmakysymyksiin, on se kyllä riittävä ja suuntaa määräävä ohje.

MNL:n ohjelman tarkastelu on minulle ollut kohottavaa ja rohkaisevaa. MNL:n nuorisolla on ennakkoluuloton ja yhteiskunnallisesti terve ohjelma, jonka ympärille voidaan koota maaseudun laajat nuorisojoukot.

Urho Kekkonen