Taas sama näkökulma.

Rohkenemme palauttaa hyvin arvossapidetyn tilaaja- ja lukijakunnan mieleen viime helmikuun alussa julkaisemamme kirjoituksen, joka oli otsikoitu `Eräs näkökulma`. Jos arvoisalla lukijalla on tallessa tämän vuoden 6. numero, maksaa kenties vaivan ottaa se esille ja lukea uudelleen siinä oleva kirjoituksemme. Sen juoni sisältyy lyhyesti sanottuna englantilaisen sosialistin Crossmanin viime vuoden syyskuussa esittämään lausuntoon: Suurin vaara on siinä, että Neuvostoliitto pakottaa demokratiat aseistautumaan enemmän kuin niiden taloudelliset mahdollisuudet kestävät. Kun tämä on toteutunut, ei Neuvostoliiton tarvitse muuta kuin poimia hedelmät demokratioiden taloudellisesta luhistumisesta.

Nyt olemme vuoden verran viisaampia arvostellessamme Crossmanin näkökantaa. Nyt tiedämme, että Yhdysvallat ovat käyttäneet tai varanneet tähtitieteellistä mittasuhdetta olevat summat aseistautumista varten. Tiedämme myös, että Länsi-Euroopan maat ovat varanneet valtavia määrärahoja sotalaitoksiaan varten. Yhdysvallat kestävät tällaisen ylikiihdytetynkin varustelun, maa on niin tavattoman rikas, mutta selvää on, että verotus tulee sielläkin raskaaksi. Toinen on kysymys Länsi-Euroopan maiden kohdalta. Kestävätkö ne aseistautumisen taloudellisen painon?

Mielenkiintoista valaisua tähän asiaan antaa Bevanin tapaus. Kuten muistetaan Englannin työväenhallituksen työministeri ja työväenpuolueen vasemman siiven johtaja Aneurin Bevan erosi viime keväänä eräiden samaa mieltä olevien kanssa hallituksesta. Syynä olivat suuntaerimielisyydet. `Bevanistit` lähtivät siitä olettamuksesta, että uutta sotaa ei synny, ja että sen vuoksi on olemassa edellytykset neuvottelujen tietä poistaa ristiriidat Neuvostoliiton kanssa. Mutta tämä käsitys johtaa luonnollisestikin samalla siihen, että Englannin ei olisi suoritettava suunnitellun tapaista varustautumista, joka on vieras todellisuudelle ja sen vuoksi menee yli maan kantokyvyn, kuten Bevan parlamentissa pitämässään erojaispuheessa väitti. Lisäksi `bevanistit` arvostelivat jyrkästi Yhdysvaltojen raaka-ainepolitiikkaa: samaan aikaan kuin USA täyttää varastonsa tärkeillä raaka-aineilla, joutuu Englannin teollisuus raaka-aineiden puutteen vuoksi tekemään lyhennettyjä työviikkoja.

Bevan ja hänen kannattajansa kohdistivat erityisesti kritiikin Englannin varusteluohjelmaa vastaan sen vuoksi, että sen toteuttaminen heidän käsityksensä mukaan aiotaan suorittaa eräältä osalta inflaation avulla, mikä johtaa siihen, että vähävaraisimmat kansanosat joutuvat kantamaan raskaimman kuorman varustautumisesta. (On merkillepantavaa, että Englannin vasemmistosiipi torjuu inflaation, koska se on vähävaraisten kannalta turmiollinen; meillä vasemmisto vaatii inflaatiota kuvitellen, että se on vähävaraisten pelastus. Ei ole vaikeaa nähdä, kumpi on oikeassa.) Samalla Bevan vertaili varustautumisen vaikutuksia USA:ssa ja Englannissa. Edellisessä maassa voidaan varustautumisesta huolimatta säilyttää nykyinen korkea elintaso, Englannissa varustautuminen välttämättömyyden pakosta johtaa kansan elintason huomattavaan alentumiseen. Ja loppujen lopuksi: varusteluohjelma tulee kaikista toimenpiteistä huolimatta osoittautumaan ylivoimaiseksi, väitti tempperamenttinen Bevan.

Bevan ja hänen ryhmänsä saivat Englannin lehdistön miltei yksimielisen tuomion. Työväenpuolue asettui päättävästi heitä vastaan ja mahtavan ammattiyhdistysliikkeen enemmistökin taipui tukemaan työväenpuolueen virallista linjaa.

Miten Bevanin kantaa tämän päivän näköalojen vallitessa on arvosteltava? Työväenpuolueen johto on edelleen järkkymättömästi Bevania vastaan. Mutta syyskuussa Ottaeassa pidetyssä Atlantin liiton suuressa neuvottelukokouksessa Englannin valtiovarainministeri Gaitskell lausui seuraavaa: "Jos sota syttyisi huomenna, nykyinen varusteluohjelmamme olisi joka tapauksessa riittämätön. On kuitenkin todennäköisempää, että kylmä sota jatkuu vielä kauan. Sen johdosta olisi varattava pitempi aika varusteluohjelman tavoitteiden saavuttamiseen, sillä muuten Englannin dollarivajaus, Ranskan inflaatio, Italian työttömyys ja raaka-ainehintojen heilahtelut syöksisivät Länsi-Euroopan ennen näkemättömän talouspulan pyörteisiin."

Mitä tämä on? Sehän on tarkalleen samaa, mitä Crossman esitti 12/9 1950 ja Bevan keväällä 1951. Onko Englannin taloudellisessa asemassa tapahtunut äkillinen muutos pahempaan päin? - Sitä tuskin voinee välttää, mutta Englannin talous on kieltämättä joutunut lähinnä varustautumisohjelman toteuttamisen takia varsin lujille. Sitä ei virallisella taholla suinkaan salata. Tämän vuoden 8 ensimmäisen kuukauden aikana oli Englannin tuonti 808 miljoonaa puntaa vientiä suurempi, vastaavan luvun v. 1950 ollessa 270 miljoonaa puntaa. V. 1950 oli ulkomaankaupan vajaus vuoden loppuun mennessä `vain` 348 miljoonaa puntaa. Tämä tarjoaa varsin synkkiä näkymiä Englannin talouden tulevaisuuteen. Valtiovarainministeri Gaitskell onkin 25/9 lausunut, että hän ei voi ymmärtää, kuinka Englannin varusteluohjelma toteutetaan, ellei Atlantin liiton finanssipolitiikka tule avuksi, so. ellei Amerikka auta. Tätä Amerikan velvollisuutta hän perusteli mm. sillä, että Englannissa 83 työläistä tuhannesta on varustautumisen palveluksessa, kun vastaava luku USA:ssa on vain 74. Missään tapauksessa, hän jatkoi, Englanti ei voi pitemmälti kulkea nykyistä rataa, vaan omaa kulutusta on supistettava, tuontia rajoitettava ja vientiä pyrittävä lisäämään. Lyhyesti sanoen: ulkolaista apua on saatava ja sittenkin kansan elintasoa on alennettava.

Kun tällaisia tietoja tulee, on ymmärrettävää, jos ajatuksen palaavat Crossmanin sanoihin ja Bevanin puheisiin. Viekö jatkuva kylmä sota länsivaltojen tappioon taloudellisen luhistumisen tietä? Vai voiko upporikkaan Amerikan apu ja tuki yhdessä Länsi-Euroopan maiden elintason alentamisen kanssa pysyttää näiden maiden talouden terveellä pohjalla asevarustelujen aikanakin? Mitä Englantiin tulee, on uskottava, että tämän maan sisäiseen kuriin ihailtavasti tottunut kansa kykenee tämän kokeen kestämään. Mutta miten käy esim. Ranskan ja Italian kansojen, jos niillä nieletetään noin voimakas lääke?

Mutta yksi lohdullinen näköala avautuu, jos suuri valtataistelu on päätetty käydä taloudellisilla linjoilla. Avoin sota vältetään ja maailma saa elää pitkää kylmän sodan kautta.