Pieksämäki 1.9.1924

Sylva rakas,

Nyt vasta, Kuopion rasitusten ja kilpailuhuuman jälkeen kuonnun [tervehdyn] Sinulle kirjottamaan. Kiireessä tosin, asemaravintolassa, mutta se ei estäne minua ensiksikin kiittämästä Sinua Helsinki-päivistäni, joiden vietosta ei Jukolakaan pystyne minua moittimaan, kun hyppäsin 182 korkeutta ja annoin häntä päihin spesiaalimatkallaan 400 m. Ajattele, sain Kuopiosta hopialeen palkinnoksi. Sic!

Olen voinut yleensä hyvin, ja nyt olen painumassa Kangasniemelle, Mikkelin lääniin, jonka oloista eri . . . tuota . . . tuomari Langilla oli perin epäselvät käsitykset. En tiedä, kuinka siellä tulen viihtymään, mutta enköpähän sentään pärjänne, vaikka mieluummin minä sentään Helsingissä tämänkin ajan olisin. Mutta ei voi, ei voi.

Sinä varmaankin olet nukkunut hyvin. Nukkunut ja voinut hyvin. Se on oikein. Minä nukahdin pari yötä vallan hyvin, mutta viime yön heikosti, sillä juna lähti jo 6 aikaan aamulla ja palkintojenjako illallisineen kesti pikkutunneille. Mutta kaikki menee hyvin.

Matkalla Kuopioon Jukolan Martti alotteli minua kiusailemaan Sinulla, puhui siitä tiiviydestä, millä me olemme viime keväästä olleet yhdessä, sanoi nähneensä paitsi Bajaderia kerran Kaivopuistossa ja Töölössä. Mutta ei sillä väliä, kaikki käy hyvin vain.

Ikävä minulla, "jos toden kertoa saan", on Sinua, ihan todella ollut. Ja odotankin aikaa pari viikkoa eteenpäin, jolloin taas voin Sinut tavata. Kaipa puulaakisi ei ole Sinuun vallan kovasti ja lopullisen ankarasti pahastunut viimeisen Helsingissä oloni aikana, että uskallan uudelleenkin tulla sinne. Vaikkapa niinkin, etten tenttini takia voisikaan Sinun kanssasi olla niinkään paljon kuin viime viikolla, näin kuitenkin toivon viedä Sinun Ateneumilla rajotettua aikaasi koko paljon. Mutta toivon, luotan, uskon ja olen varma, ettet siitä asiasta kovin pahastune.

Mitähän kansa nyt juttelee meistä. Olisi kiintoisaa kuulla tänne korpeen miltä näkökulmalta kansa meidän asiaamme katsoo.

Mutta, minä pidän Sinusta, ihan todella, eikä Sinun tarvitse sellaista uskoa vain "joskus", kuten tähän asti, vaan saat sen alkaa uskoa muulloinkin kuin kovasti epämääräisenä "joskus"-aikana.

Tänään, maanantaina niihin aikoihin kun Sinä palaat virastosta, olen minä mummolassa, rauhan satamassa, sillä kyllä tämä matkaaminen ei väsyneeltä mieheltä rapeasti käy, vaikka minä oonkin meiltä ja muut, paitsi Sinä, ovat meidän krannista [naapurista].

Niin, erikoiseen lihomiseen ei Sinun tarvitse juuri huomiotasi kiinnittää, mutta nukkumiseen ja ruumiisi perusteelliseen hoitoon. 2 viikon perästä on tarkastus, jontroll, ja ai ai, jos olet vain heikontuneen näköinen. Puren rangaistukseksi ja suutelen. Etkö jo ala peljätä. No sen arvaan, että vähemmästäkin.

Voi hyvin, Pupu-Pupuni.

Sinun Tupu.