Varapuheenjohtaja Arvo Hautala            21/3 1971

Helsinki

Hyvä Veli,

  Olen saanut 16.2.1971 päivätyn kirjeesi oikeaan aikaan ja olen aikonut siihen myös ajoissa vastata, mutta kirjeeni on viivästynyt, mikä saattaa olla hyväksikin, koska vasta nyt luulen näkeväni tilanteen sellaisena kuin se on. Jos voi sanoa, silmäni avautuivat vasta sitten, kun SKDL äänesti itsensä pois hallituksesta. Minulla on se kuva, että en ollut ainoa, joka valitti tätä päätöstä ja yritti saada siihen muutosta.

  Ns. UKK-sopimus on jo historiaa, joten siitä ei juuri kannata puhua. Suurin osa työläisiämme tekee työnsä suunnilleen sen sisältämillä ehdoilla. Kun puutuin asiaan, oli tarkoituksenani etsiä kirkko keskelle kylää ja turvata työrauha, mutta erityisesti saada aikaan sopimus alimmaispalkoista ja takautuva suhdannevero. Olen ollut suhdanneveron (en pidätysten) kannalla ja pysyväisen suhdanneveron kannalla. Kun sitä ei ajoissa saatu aikaan, näin tässä välitysehdotuksessa keinon ainakin periaatteelliseen tien aukaisemiseen verotukselle, joka antaa hyödyn yhteiskunnalle eikä yksityiselle. Ehdotukseni tekemisen jälkeen en ole puuttunut asiaan, joka on työmarkkinajärjestöjen välinen juttu. Mutta olen kanssasi yhtä mieltä, että jo nyt kansantaloudelliset vahingot ovat arvaamattomat, tarkoitan tällöin ensi sijassa kansainvälisen luottamuksen menettämistä, työvoiman menettämistä jne.

  Puhuit ymmärtävästi asemastani ja vakuutit, että tarkoitus ei ole lakon yhteydessä kohdistaa hyökkäystä minua vastaan. Kai pääasiassa näin onkin, mutta esim. Kansan Tahto tämänpäiväisen Kansan Uutisten mukaan kirjoittaa "Kriisin nimi on UKK". Tällaiseen olin tietenkin valmistautunut, eikä se minun rauhaani paljon järkytä.

  Mutta toisin on asianlaita poliittisella puolella. Olen tehnyt - epäkiitolliseksikin sitä voidaan sanoa - työtä SKDL:n vetämiseksi hallitusvastuuseen ja kun se v. 1966 onnistui, katsoin kai tärkeimmän poliittisen pyrkimykseni onnistuneen. Nyt SKDL itse toisarvoisesta ulkonaisesta syystä, mutta sitä merkittävämmästä sisäisestä repeämästä riippuen itse sanoutuu hallituksesta irti. Se oli kuin olisin saanut märällä tiskirätillä vastoin naamaani. En pidä jäljellä olevaa hallitusratkaisua niin hyvänä kuin hylättyä, mutta kaipa tälläkin natisten toimeen tullaan. Jos olisin luullut, että uudet vaalit antaisivat uudet lähtöasemat, olisin turvautunut niihin, mutta sieltä ei ole nykyisissä oloissa apua odotettavissa.

  Annan arvoa sille, että kirjoitit. Moneen kohtaan kirjeessäsi voin yhtyä. Mutta ehdoin tahdoin ja mikäli minä käsitän vastoin enemmistön tosiasiallista tahtoa läpiajettu hallituksen jättäminen pakottaa minut tarkastelemaan lakkoasioita hieman toisin kuin vielä silloin kun ehdotukseni turhan päiten tehdessäni arvelin.