Takaisinvalloitetun Karjalan kysymyksiä.

IX. Vahinkojen selvittely ja arviointi.

Eduskunnan äskettäin hyväksymän lain mukaan on alueluovutuksen johdosta suoritettavien korvausten maksamisesta annetun lain mukainen korvausmenettely toistaiseksi keskeytetty. Arvioimislautakunnat saavat lakiin sisältyvän poikkeuksen mukaan kuitenkin toimia ja ennakkokorvauksia saadaan suorittaa.

Oli tietenkin luonnollista, että korvauslain mukaan maksettavaksi määrättyjen korvausten suorittaminen, jota ei ollut yhdenkään kunnan osalta vielä ehditty aloittaa, oli alueen siirryttyä jälleen suomalaisten käsiin keskeytettävä. Vahingot tulevat miltei jokaisen korvauksensaajan osalta olemaan ilmoitettua pienemmät, ja varsinkin maatalousväestö tulee saamaan jälleen omakseen ainakin maansa ja suurelta osalta rakennuksensa, vaikkakin ehkä vahingoittuneena ja turmeltuneena. Tästä johtuu, että korvauksiin tarvittava rahamäärä huomattavasti vähenee ja sen vuoksi voidaan korvauksissa ryhtyä noudattamaan täyden korvauksen periaatetta, mihin myöskin ne erikoiset olosuhteet, jotka siirtoväkeä Karjalassa kohtaavat, jo yksin tasapuolisuuden nimessä suorastaan velvoittavat. Uusi korvauslaki on välttämätön ja tiedossa onkin, että sitä paraikaa valmistellaan valtiovarainministeriössä.

Mutta valtiovarainministeriön ei tulisi tyytyä tällä kertaa yksinomaan uuden korvauslain valmisteluun, niin kiireellisesti kuin sekin on tehtävä, vaan sen olisi ryhdyttävä nopeasti toimenpiteisiin paikan päällä suoritettavien vahinkojen arvioimisten suorittamiseksi. Kun asetumme kotiinsa palanneen maanviljelijän asemaan, voimme ymmärtää, että vahinkojen arvioiminen ennen kuin suurempiin korvaustöihin ryhdytään, on todellakin välttämätöntä. Jos talonisäntä suorittaa turmellun rakennuksen korjaamisen ja uhraa siihen tuhansia markkoja, millä hän voi näyttää toteen myöhemmin, kun mahdollinen arvioimistoimitus paikan päällä pidetään, että hän itse on talon jo korjannut. Kun itärajan hävitetyissä kunnissa Moskovan rauhan jälkeen oli ryhdyttävä taas aloittamaan uutta elämää, esiintyi runsaasti tapauksia, että talot jätettiin korjaamatta siinä pelossa, ettei vahingoista sitten saakaan valtiolta korvausta. Pelko saattoi tosin monessa tapauksessa olla liioiteltua, mutta se kuvastaa suomalaisen talonpojan varovaisuutta ja ennakkoluuloisuutta.

Valtiovarainministeriön olisi nähdäksemme aivan ensi tilassa päätettävä, miten paikan päällä tapahtuva vahinkojen arvioiminen suoritetaan. Mikäli yksityisesti on kerrottu, aiotaan korvausmenettelyä jatkaa siten, että nykyiset arvioimislautakunnat jatkavat työtään ja siirtyvät Karjalaan sen lopettamaan. Tällaisella järjestelyllä saattaa olla omat hyvät puolensa, mutta varma on, että lautakuntien kokoonpano tulee sittenkin niin paljon muuttumaan, kun muuta Suomea edustavalla lautakunnan enemmistöllä ei liene suuremmassa määrin mahdollisuutta muuttaa pitkiksi ajoiksi Karjalaan, että arvioimislautakuntien uudelleenperustamista olisi asiain jouduttamisen kannalta saattanut puolustaa. Mutta järjestettiinpä se asianpuoli miten tahansa, siitä riippumatta olisi vahinkojen selvittely ja arviointi aloitettava heti ennen kuin väestö suuremmassa määrässä on vielä ehtinyt palata koteihinsa.

Tähän mennessä ovat kunnanesikunnat monin paikoin menetelleet siten, että ne ovat lähettäneet muutamia luotettavia miehiä, joukossa joku rakennusalan ammattimies, tutkimaan talot, joihin asukkaat ovat palanneet, panemaan kirjaan vahingot ja arvioimaan niiden suuruuden. Tärkeä luonteltaan ikäänkuin puolivirallinen selvitys on sitten pohjana korvausmenettelylle, ja omistaja taas siihen luottaen on voinut ryhtyä ainakin rakennusten korjaustöihin. Eiköhän tällainen menettely voisi olla jonkinlaisena ohjeena siihen, millä tavoin vahinkojen nopea selvittely olisi paikan päällä suoritettava, niin että väestö saattaisi myöhemmin suoritettavan korvauksen kohtaloa murehtimatta ryhtyä suorittamaan kaikkia niitä töitä, mitkä vielä tänä syksynä voidaan suorittaa.