Puhe Suomalais-Neuvostoliittolaisen kauppakamarin

vuosikokousillallisilla 14.10.1950

Viime kesäkuussa Suomen ja Neuvostoliiton kesken 5 vuodeksi tehty kauppasopimus merkitsee uutta vaihetta molempien maiden välisissä kauppasuhteissa. Sopimus on luonut pohjan pitkäaikaiselle, vuosi vuodelta kasvavalle tavaranvaihdolle. Ensimmäisenä sopimusvuotena tavaratoimitukset Suomesta Neuvostoliittoon käsittivät yli 13 miljardia markkaa ja viimeisenä sopimusvuotena 19.5 miljardia markkaa tuonnin noustessa vastaaviin lukuihin. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Suomen koko vienti viime elokuun aikana, siis ennen lakkojen alkamista, nousi noin 9 miljaardiin markkaan.

Kun tarkastamme Neuvostoliiton kanssa tehtyä sopimusta huomaamme, että molempien maiden tuonti ja vienti hyvin onnellisella tavalla täydentävät toisiaan. Niinpä Suomen vienti Neuvostoliittoon uuden sopimuksen puitteissa käsittää metalliteollisuuden tuotteita, kuten aluksia eri kokoisista hinaajista suurimpiin jäänmurtajiin, edelleen selluloosa-, paperi- ym. puunjalostusteollisuuden koneita, voimalaitoskoneita, nosto- ja kuljetuslaitteita, kaapelituotteita, puutaloja ym. Näin ollen vientimme rakenteelle yleensä sopimus merkitsee käännekohtaa. Sensijaan, että Suomen vienti tähän saakka suurimmalta osalta on käsittänyt raaka-aineita ja puolivalmisteita, vienti Neuvostoliittoon tulee käsittämään pitkälle jalostettuja tuotteita, joten siis tuontimme maksetaan enemmän kuin tähän saakka on ollut mahdollista suomalaisella työllä. Tämä on kansantaloudellisesti varsin terve kehitys, johon teollisuus- ja vientipolitiikkamme on aina pyrkinyt, ja oikea tie maan vaurastumiseen.

Vähäiseksi ei ole arvioitava sitä ajankohtaista merkitystä, mikä kauppasopimuksellamme on. Ellei metalliteollisuudellemme ja puutaloteollisuudelle olisi saatu vientimarkkinoita Neuvostoliittoon, olisi se merkinnyt suurten investointien osittaista menetystä ja laajaa työttömyyttä näillä teollisuuden aloilla. Neuvostoliiton kauppasopimus turvasi meille juuri kriitillisenä vaihekautena sen teollisuustoiminnan jatkumisen ja laajenemisenkin, joka sodan jälkeisissä olosuhteissa oli niin voimakkaalla tavalla kehittynyt. Riippuu meistä itsestämme, voimmeko kauppasopimuksen luomaa edullista tilannetta käyttää hyväksemme. Erityistä arvoa tällöin on annettava generalissimus Stalin lupaukselle, että Neuvostoliitto on valmis vastaisuudessa lisäämään tuontiaan Suomesta nyt solmitun kauppasopimuksen osoittamassa suunnassa.

Vientituotteittensa vastineeksi Suomi saa Neuvostoliitosta viljaa, sokeria, rehuaineita, väkilannoitteita, bensiiniä ja muita naftatuotteita, rautaa ja terästä, kemikalioita, koneita ja laitteita, autoja ym. Suomen talouselämälle välttämättömiä tuotteita.

Valuuttapoliittisesti sopimus siis takaa meille 5 vuodeksi eteenpäin maalle elintärkeiden tuotteiden saannin vaihtokaupalla, jolloin vastaavasti säästyy vapaita valuuttoja muihin tarkoituksiin. Valuuttapoliittinen merkitys Suomelle käy havainnollisesti selville seuraavista esimerkeistä: Vuosina 1945-49 olemme tuoneet leipäviljaa Neuvostoliitosta kaikkiaan lähes 800.000 tonnia. Kuluvan vuoden viljatoimitukset Neuvostoliitosta käsittävät 110.000 t., joten siis tämän vuoden päätyttyä olemme saaneet sodan jälkeen Neuvostoliitosta yhteensä noin 900.000 tonnia viljaa, joka arvoltaan tämän päivän hintojen mukaan vastaa noin 80.000.000 dollaria. Tästä luvusta ymmärrämme kuinka paljon kauppasopimukset Neuvostoliiton kanssa helpottavat valuuttatilannettamme.

On kiistämätön tosiasia, että laaja kauppavaihtomme Neuvostoliiton kanssa ja Neuvostohallituksen siinä yhteydessä Suomelle osoittama hyvä tahto ratkaisevasti on auttanut ja edelleenkin auttaa meitä pyrkiessämme omalla työllämme suoriutumaan niistä suurista vaikeuksista, jotka ovat olleet ja jatkuvasti ovat meidän voitettavinamme.

Meillä on par`aikaa neuvottelijoita Moskovassa, joiden tehtävänä on sopia kauppasopimuksen edellyttämien toimitusten tarkemmista ehdoista ensimmäisenä sopimusvuotena. Olen vakuuttunut siitä, että neuvottelut päättyvät menestyksellisesti ja Suomi puolestaan tulee tekemään kaiken voitavansa sopimuksen toteuttamiseksi suunnitelman mukaisesti. Toivon, että sopimus luo lujan pohjan molempien maiden väliselle ystävälliselle yhteistyölle taloudellisella alalla. Siihen ovat edellytykset mitä parhaimmat, sillä sopimus on laadittu molempien sopimuspuolten edut huomioonottaen.

Suomen ja Neuvostoliiton suurta kauppasopimusta ei ole arvosteltava kuitenkaan pelkästään kaupankäyntinä. Se liittyy läheisesti siinä sopimuksessa lausuttujen periaatteiden toteuttamiseen, joka v. 1948 solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta. Tämä kauppasopimus saa erikoisen leiman ja kantavuuden sen nojalla, että se on rengas siinä sovinnollisessa yhteistyössä, jolle lujan perustan on antanut maittemme välinen ystävyyssopimus ja kansojemme välinen ystävyys.