Hallituspula.

Tämän kevään hallituskriisi on siirtynyt niin odottamattoman myöhäiseen ajankohtaan, että hätäilevimmät varmaan ovat luulleet sen huvinäytelmän jäävän näyttelemättä. Tähän viivästymiseen on ollut arvattavasti syynä Moskovan neuvottelujen hitaasti kiiruhtamisen harkittu tahti. Toisen selityksen tarjoaisi tietenkin Kansallisteatterin tavanmukainen kevään näyttelijäselkkaus, koskapa maalla ei muka olisi varaa ylläpitää samanaikaisesti kahta suurta kriisiä.

Merkit viittaavat nyt kuitenkin vakavasti siihen, että hallituspulan uhka on todellinen. Hallitus on näet tehnyt luottamuskysymyksen polttopuun saannin turvaamista koskevan lain hyväksymisestä ja siinä yhteydessä hallitus todennäköisesti vetää lyhyemmän tikun, jollei se taivu noudattamaan vanhaa oivaa sääntöä, että viisaampi väistyy. Hallituksen esittämä luottamusvaatimus on sitäkin yllättävämpi, että se kohdistuu ei eduskunnan enemmistöön vaan eduskunnan vähemmistöön. Puulaki on näet käsiteltävä perustuslain säätämisestä määrätyssä järjestyksessä ja silloin on laki julistettava kiireelliseksi, mihin vaaditaan, että vähintään 5/6 annetuista äänistä sitä kannattaa. Jos kiireellisyyttä siis vastustaisi 1/6 annetuista äänistä, olisi lakiehdotuksen kiireellisyys hylätty ja asian käsittely siirtyisi vaalien jälkeen. Kun tärkeissäkin äänestyksissä on yleensä noin 180 edustajaa saapuvilla, riittäisi 30 edustajan vastustava kanta estämään kiireellisyyden ja silloin nämä 30 edustajaa tässä tapauksessa kaataisivat hallituksen. Tällaista parlamentarismia ei ennen ole yritetty Suomessa soveltaa, mutta nykyinen hallitus on monessa muussakin asiassa osoittanut leijonankyntensä.

Kun tämä kirjoitus on luettavana, on asia jo eduskunnassa ratkaistu. Todennäköisesti asia päättyy siihen, että hallitus ottaa lusikan ns. kauniiseen käteen. Hallitushan on puukysymyksessä jakaantunut kahteen osaan: porvarit, ehkä ministeri Törngreniä lukuunottamatta, josta ei etukäteen yleensä tiedä mitään, ovat sitä mieltä, että puulaki on tarpeeton. Vasemmisto taas pitää laista tiukasti kiinni. Mutta kun hallituksen on nyt pakko huomata, että eduskunnassa on ehkä suorastaan enemmistö, joka vastustaa puulain hyväksymistä, tai ainakin suuri vähemmistö, joka tulee estämään lakiehdotuksen kiireellisyyden, niin hallituksen on pakko tarkastella kysymystä aivan uudelta kannalta.

Silloin se näkee, että mitkään yleispoliittiset seikat eivät vaadi juuri nykyisen hallituksen olemassaoloa: se aika on takanapäin, jolloin SKDL saattoi sanella hallituksen kokoonpanon. Uusi hallitus tulee joko SKDL:n avulla tai sen avutta. Tämä on nyt aseman tarkastelun lähtökohtana.

Mutta kun asia on näin, niin mikä on edessä, jos hallituksen annetaan kaatua? SKDL voisi helposti jäädä silloin oppositiopuolueeksi. Mutta siihen ei SKDL halua asioita vietäväksi, sillä se pitää lujasti kiinni "ministerikommunismin" linjasta. Kokemukset Ranskasta ja Italiasta myös pelottavat. Ja niin saammekin nähdä, että SKDL tulee lopullisessa ratkaisussa vaikuttamaan siihen suuntaan, että polttopuukysymyksestä ei tehdä hirttosilmukkaa hallitukselle. Hallitus peruuttaa silloin koko lakiehdotuksen.

Mutta ennen kuin tämä on käsillä, on pääkallonpaikalla ollut käytävä raju taistelu kommunistien ja sosialidemokraattien välillä. Sosdemot tulevat pitämään kiinni luottamuskysymyksestä henkeen ja vereen saakka, sillä näyttää siltä kuin heidän poliittinen tarkoitusperänsä olisi saada aikaan hallituspula ennen vaaleja ja muodostaa uusi hallitus omin voimin, muihin puolueisiin turvautumatta. Se antaisi heille luonnollisesti lisää vauhtia tulevassa vaalitaistelussa. Ja jos heille ei tämä onnistu, merkitsee heille suurta voittoa jo sekin, että SKDL liittoutuu porvareitten kanssa peruuttamaan polttopuulakiesityksen. Siihen seikkaan, että laki näin myöhästyneenä on täysin merkityksetön, ei vaalitaistelussa tulla huomiota kiinnittämään, sen demarit hyvin tietävät. Heillä ei tämän asian yhteydessä ole siis mitään menetettävissä, mutta voitto voi olla melkoinen.

Kuten havaitsemme, poliittinen tilanne hallituspulan ympärillä on monivivahteinen ja mielenkiintoinen. Meidän ei tarvitse sanoa: ken elää, hän näkee, vaan voimme sanoa: kun elää, niin näkee, sillä asian ratkaisu on aivan lähellä. Povaamme siis, että hallitus valitsee elämän tien.

Mutta hallitusta väijyy toinenkin vaara, joka liittyy sisäministeriimme. Vasemmistopuolueittemme keskinäinen vaalitaistelu on jo pari kuukautta ennen viivanvetoa saanut suorastaan julmat mittasuhteet. Syytöksiä sataa puolelta ja toiselta oikein ropisemalla. Viimeinen ja painavin on ollut sosdemojen väite, että SKP on valmistellut vallankaappausta, joka kuitenkin syystä tai toisesta on "mennyt äitiinsä", kuten kansan keskuudessa epäonnistuneesta yrityksestä sanotaan. Se oli ankara syytös, varsinkin kun sitä oli tukemassa joitakin uskottavalta vaikuttavia yksityiskohtia. SKP:n piti vastata tähän ja paras tapa oli panna asialle sisäministeri, jolla on viran puolesta tiedot valtioon kohdistuvista rikollisista hankkeista. Ministeri Leino pitikin radiopuheen, jossa hän poliisiministereille luonteenomaisella ponnekkuudella väitti, että vallankaappausta valmisteleekin oikeisto. Tuo puhe ei ollut valtioneuvoston jäsenen lausunto, vaan se oli agitaattorin löysä jorina, jonka taakse oli saatu hallituksen jäsenen ns. arvovalta.

Tämä mielenilmaisu, niin paljon kuin se saattoikin lujittaa sisäministerimme asemaa hänen omassa leirissään, oli kuitenkin sen laatuinen, että se saattaa aiheuttaa parlamentaarisen jälkinäytöksen. Jollei se tapahdu erikseen, niin tapahtuu se viimeistään hallituksen vuodelta 1945 antaman kertomuksen käsittelyn yhteydessä. Perustuslakivaliokunta esittää kertomuksen johdosta valmistamassaan lausunnossa ministeri Leinolle huomautuksen, jota ministeri on tähän mennessä pitänyt hänen ja sitä tietä koko hallituksen eroon johtavana moitteena. Asiaa on viivytetty yli vuoden verran, mutta kaiketi sen pitää tulla esille näillä valtiopäivillä, siis ennen vaaleja. Sisäministerin puhe ei suinkaan tehnyt eduskuntaa suopeammaksi häntä kohtaan.

Muutenkin on sanottava, että laitavasemmiston asema on Moskovan sopimuksen jälkeen heikontunut. Sopimuksen tyydyttävästä sisällöstä aiheutunut eduskunnan enemmistön järkevä suhtautuminen sopimukseen riisti SKDL:ltä aiheen kiihkoutumiseen ja mielenosoituksiin. Sama seikka myös ottaa pois vauhtia heidän väitteiltään, että kaikki muut paitsi he vastustavat hyvien suhteiden aikaansaamista Neuvostoliiton kanssa.

Maan kannalta olisi arvattavasti onnellisinta, jos vaaleihin päästäisiin ilman hallitusvaihdosta. Siitä seikasta, että presidentti ja hallituksen enemmistö tekevät parhaansa vaalivapauden turvaamiseksi, on todistuksena mm. sen "yhteishyvän valiokunnan" eli kontrollikomission asettaminen, josta lehdissä on ollut uutinen.

Kuulkaamme lopuksi, mitä viisas Anatole France lausuu hallituksen vaihdoksesta kirjassaan *Apotti Coignardin ajatuksia*:

"Jäljittelen tuon Syrakusan vanhuksen viisautta, joka, silloin kuin Dionysius oli hävyttömimmillään kansaansa kohtaan, kävi joka päivä rukoilemassa jumalia tyrannin hengen puolesta. Kuultuaan niin merkillisestä hurskaudesta Dionysius tahtoi tietää sen syyn. Nainen kutsuttiin hänen eteensä ja tyranni asetti hänelle kysymyksensä.

- En ole nuori, selitti nainen, olen elänyt monen tyrannin aikana ja olen huomannut, että huonoa seurasi aina vielä pahempi. Olet kelvottomin, mitä milloinkaan olen nähnyt. Siitä päätän, että seuraajasi olisi, jos mahdollista, vieläkin ilkeämpi, ja rukoilen Jumalaa antamaan hänet meille niin myöhään kuin suinkin."

Huvittavaa on historiaan tutustua, vaikka se ei tarjoakaan rinnastuskohtia.

Veljenpoika