Kirjeitä rintamalta.

(Omalta kirjeenvaihtajalta.)

Kiivas taistelu Mouhun luona.

Kajaanin Sissit tulessa.

Savon rintamalla ovat punaiset ankaranpuoleisesti hyökkäilleet koko sen ajan kuin meillä on Mouhun pysäkki ollut vallassamme. Aluksi he keskittivät ryntäyksensä Mouhua kohti, mutta myöhemmin siirsivät he joukkojaan myös seitsemisen kilometriä radan itäpuolella olevaa Kinniskylää vastaan. Viime sunnuntaina he ensi kerran koettivat vallata asemiamme, alottaen hyökkäyksensä klo 12 aikaan päivällä ja kesti se aina yhteen yöllä ollen ajoittain aika kiivastakin. Seuraavana tiistaina tuossa 11 aikaan aamulla alkoi taas kiivas laukausten vaihto, jota kesti pieniä väliaikoja lukuunottamatta iltapimeään asti. Meikäläisillä lienee haavoittunut noin 5, joista kaikki lievästi.

Tähän asti olivat tällä rintamaosalla pitäneet mikkeliläiset ja kuopiolaiset puoliaan. Senjälkeen siirrettiin Kajaanin Sissien I (Elja Rihtniemen) komppania samoille paikoille. Ketjumme oli ainakin 3 kilometrin pituinen ja perjantaina t. k. 22 p. klo 11 aikaan aamulla alottivat punikit kiivaan hyökkäyksen joka suunnalla. Aluksi keskittivät he tykkitulen paria asemapaikkaamme kohti ja heti sitten kiivaan kuularuisku- ja kivääritulen suojassa lähtivät hyökkäämään. Hanurin soidessa kulkivat he eteenpäin voitonvarmoina ja aikoivat vallata asemamme aivan kädenkäänteessä, mutta siinä he surkeasti erehtyivät.

He pääsivät kyllä metsän suojassa aivan ketjumme eteen, mutta siihen pysähtyi heidän etenemisensä. Kun miehemme huomasivat heidät niin alottivat he ankaran tulen hyökkääjiä vasten naamaa ja pakottivat punikit äkisti peräytymään. He uudistivat hyökkäyksensä, mutta se lyötiin samoin takaisin. Koko päivän pitivät he sitten yllä tykkitulta ampuen kolmesta tykistä granaatteja taloja kohti ja shrapnelleja ketjumme päälle kumminkin tuottamatta mitään vahinkoa. Tätä säesti kiivas kiväärituli ja kahden kuularuiskun rätinä lisäsi tappelutunnelmaa. Onneksi ampuivat punikit pääasiallisesti bum-bum kuulilla, jotka metsäisellä maalla ennen meidän ketjuja sattuessaan puihin tai oksiin ja eivät lentäneet meihin saakka.

Punaisten tarkotus lienee ollut samalla hyökätä meitä vastaan kiertämällä vasemmalta sivuketjumme, mutta sen estivät meikäläisten Kymenlaakson joukot ja ryntäsivät eteenpäin miehittäen erään kukkulan ja sinne sijottaen puolustusketjunsa.

Tulta kesti kaikilla suunnilla 9 asti illalla jolloin se vähitellen heikkeni lakatakseen kohta kokonaan.

Punikkien kaatuneita ei varmuudella voida määrätä, mutta aivan ketjumme edestä korjattiin 7 ruumista seuraavana päivänä. Kauempana olevat, joilta muutamilta meikäläiset jo tappelun aikana kiivaassa tulessa hakivat kiväärit. Yönaikana keräsivät punikit pimeän suojassa kaatuneitaan, koska ruumiita oli hävinnyt aamuun mennessä ja meidän miehet yöllä kuulivatkin etsijien huutoja.

Joltisellakin varmuudella voidaan heidän mieshukkansa laskea olevan parinkymmenen paikkeilla kaatuneissa, joiden joukossa oli pari plutoonapäällikköä ja varusmestari, ehkä joku ryssäkin erittäin haavoittuneita.

Punikkien puolelta oli taisteluun osaaottavat Kuusankoskelta.

Meidän häviömme supistuivat yhteen lievästi haavottuneeseen nim. Huugo Kemppainen Ristijärveltä. Häneen sattui granaatin sirpale vasempaan jalkaan. Sama granaatti tappoi 2 lehmää ja haavotti yhtä hevosmiestä.

Sotasaalista saatiin kymmenkunta kivääriä ja toistatuhatta patruunaa, joita pojat jo tappelun kuluessa ampuilivat sekä jonkun verran ruoka-aineita.

Mieliala oli joukkojemme keskuudessa koko taistelun ajan erittäin reipas. Kokkapuheita lasketellen päräyttelivät pojat että metsä raikui. Joutivatpa pojat tappelun lomassa pudottamaan jonkun metsonkin.

Virkeinä ja iloisina palasivat pojat toistakymmentuntisen ketjussa olon jälkeen majapaikkaansa hyvän päivätyön perästä.

Hyökkäys Mouhua vastaan.

K. Sissi-R. sitä torjumassa.

Maaliskuun 20 päivänä hyökkäsivät punikit ankarasti Mouhun pysäkin vasempaa puolustuslinjaa vastaan, jossa oli Kaj. Sissi-Rykmentin I komppanian I ja III joukkueet. Punikkien hyökkäys kohdistu hallussamme olevaa Ukkokalliota vastaan josta on hyvä näköala kaikille suunnille. Ja alkoi se tuossa 11 tienoissa aamulla. Kuularuiskutulen suojassa he kiipesivät kallion rinteitä ylös. Kivääritulemme heitä vastaan oli siksi tehokas, että he aluksi hieman peräytyivät, jolla aikaa he rytyyttivät kahdelta taholta kuularuiskuilla kallion lakea vastaan. Kohta hyökkäsivät he uudelleen jota kesti iltamyöhään saakka mutta Ukkokallio jäi meille huolimatta vähäisestä puolustajaväestä. Taistelussa sai sankarikuoleman sotkamolainen Kusti Hyvönen ja haavoittui Matti Tervonen ja Iivari Väisänen.

Punaisia kertoivat pojat kaataneensa rinteeltä kuin heinää. Tarkempia tietoja ei ole.