Maksamatta jätetyn kunnallisveron perimättä jättäminen ja tileistä poistaminen.

Taloudellisten olojen kiristyessä on kunnanvaltuustoissa tavantakaa tullut käsiteltäväksi kysymyksiä rästiksi jääneiden kunnallisverojen tileistä poistamisesta. Kun laillisessa järjestyksessä maksettavaksi pantujen verojen anteeksiantaminen jo periaatteelliselta kannalta katsoen on erittäin arkaluontoinen asia, ja kun on syytä olettaa, että kunnanvaltuustot eivät aina käsittele näitä asioita tarpeellisella huolella, on paikallaan kiinnittää tähän kysymykseen huomiota "Maalaiskunnan" palstoilla.

Tieteisopissa on huomautettu, että kysymys laillisesti määrättyjen verojen poistamisesta on yhteydessä hallinnon lainalaisuusperiaatteen kanssa. Nykyajan perustuslaillisissa valtioissa omaksuttu hallinnon lainalaisuus merkitsee sitä, että kaiken hallintotoiminnankin tulee tapahtua lain mukaan ja lain rajoissa. Hallinnossa ei siis saa tehdä mitään, joka on laissa kielletty eikä menetellä toisin kuin laissa on säädetty meneteltäväksi. Meillä hallinnon lainalaisuusperiaate on julkilausuttu myös hallitusmuodossa, jonka 92 §:ssä säädetään, että kaikessa virkatoiminnassa on laillisen seuraamuksen uhalla tarkoin lakia noudatettava. Kun kunnallisessa lainsäädännössä on yksityiskohtaisesti järjestetty, kuka on velvollinen suorittamaan kunnalle veroa ja minkä perusteen mukaan veron suuruus määrätään, ja kun kunnan sitä varten asetetut viranomaiset ovat lainvoimaisesti ratkaisseet voimassaolevien säännösten mukaan, kuinka suurella määrällä kukin kunnan verovelvollinen jäsen on velvollinen ottamaan osaa kunnan yhteisten menojen suorittamiseen, on hallintotoimessa laillisen seuraamuksen uhalla noudatettavan lainalaisuuden loukkaamista, jos myöhemmin mielivaltaisesti mennään yksityisessä tapauksessa muuttamaan sen verovelvollisuuden määrää, joka oli laillisesti vahvistettu. Jos verojen periminen perustuisi kunnan omaan vapaaseen harkintaan ja kunnan itselleen ehkä vahvistamiin ohjeisiin, olisi kunnalla luonnollisesti oikeus harkintansa mukaan ja tarpeen tullen ohjeita muuttaen peruuttaa aikaisemmin tehty päätös verojen perimisestä joko kokonaan tai joltakin osalta. Mutta niinhän ei kunnallisverotuksessa ole asianlaita. Kunta on tosin oikeutettu kokoomaan tarpeen mukaan varoja kunnan yhteisten tarpeitten tyydyttämiseen myös verotuksella, mutta valtio on tarkalleen ja yksityiskohtaisesti säätänyt, miten verotuksen on tapahduttava. Näinollen kunta ei voi poiketa tästä valtion kuntaa varten vahvistamasta verotusjärjestelmästä ei verotuksen aikana eikä myöskään verotuksen jälkeen. Verotuksen jälkeen tämä poikkeaminen olisi mahdollista siten, että kunta päättäisi jättää perimättä maksettavaksi pantuja veroja ja poistaisi ne vastaavasti tileistään.

On kuitenkin huomattava, että tällainen kunnallisverojen perimättä jättäminen ja tileistä poistaminen on eräissä tapauksissa sallittua, onpa laissa varattu kunnanvaltuustoille tilaisuus käsitellä kysymystä verojen poistamisesta. Maalaiskuntain kunnallisasetuksen 92 §:ssä näet nimenomaan säädetään, että ennenkuin kunnallislautakunta laatii rästiluettelon niistä veroista, joita toimitetussa veronkannossa ei ole suoritettu, sen on tehtävä kunnanvaltuustolle ehdotus niistä veroista, jotka olisi tileistä poistettava, mikäli tällaisia veroeriä maksamattomien verojen joukossa on <1)>. Tällä tavoin kunnanvaltuusto joutuu käsittelemään verojen poistamisia. Myös yksityiset verovelvolliset voivat veronkannon päätyttyä jättää kunnanvaltuustolle anomuksia, että valtuusto poistaisi heidän maksamatta jääneet kunnallisveronsa. Kun valtuusto on käsitellyt kunnallislautakunnan ehdotuksen ja yksityisten mahdollisesti tekemät anomukset verojen poistamisesta, kunnallislautakunta tämän jälkeen laatii verojen pakkoperintää varten rästiluettelon, johon otetaan kaikki ne verot, jotka veronkannossa ovat jääneet suorittamatta ja joita valtuusto ei ole hyväksynyt perimättä jätettäviksi ja tileistä poistettaviksi.

[alaviite:]

<1)> Luetteloa *kaikista* maksamattomista veroista kunnallislautakunnan ei tarvitse valtuustolle esittää, ainoastaan luettelon niistä maksamattomista veroista, jotka kunnallislautakunnan mielestä pitäisi tileistä poistaa.

Laissa on näinollen säädetty, että kunnanvaltuustolla on oikeus ottaa käsiteltäväkseen verojen poistamista koskevia asioita, mutta sensijaan laissa ei ole yksityiskohtaisia säännöksiä siitä, millä perusteilla valtuusto on oikeutettu päättämään verojen perimättä jättämisestä ja poistamisesta. Vastaus tähän kysymykseen täytyy hakea hallinnon lainalaisuusperiaatteesta. Sen mukaan kunta ei ole oikeutettu poikkeamaan lainvoimaisesta kunnallisverotuksesta muuta kuin sellaisessa tapauksessa, että jokin veromäärä on syystä tai toisesta menettänyt kaiken tosiasiallisen arvonsa, joten päätös tällaisen veroerän perimättä jättämisestä ja poistamisesta kunnan tileistä merkitsee ainoastaan arvottomaksi käyneen julkisoikeudellisen saatavan poistamista kirjoista ja kunnan tiliaseman saattamista siltä osalta tosiasiallisten olosuhteiden mukaiseksi. Päätös tällaisen veron perimättä jättämisestä ei näinollen tiedä poikkeamista hallinnon lainalaisuusperiaatteesta, mikä tapahtuisi, jos veronsa maksamaan kykenevä veronmaksusta vapautettaisiin. Kyseessähän on veroerä, jota ei saada perityksi ja jonka poistaminen tietää kunnallisten ja ulosottoviranomaisten työn säästöä.

Kun kunnallislautakunta tekee ehdotuksensa ja kunnanvaltuusto päätöksensä verojen poistamista koskevissa asioissa, on niiden kussakin yksityistapauksessa tarkoin harkittava, onko esilläoleva tapaus sellainen, että ylläolevan yleisen säännön mukaan verojen poistamispäätös on lainmukainen. Sellaiseksi voidaan päätös katsoa, kun olosuhteet jossakin yksityisessä tapauksessa ovat sellaiset, että veron pakkoperiminen ilmeisesti jää tuloksettomaksi ja kun edelleen on ilmeistä, että verovelvollinen ei ennen veron vanhentumisajan loppua voi kyetä sitä suorittamaan. Samoin on asianlaita myös sellaisessa tapauksessa, että verotettu on kuollut jättämättä jälkeensä mitään omaisuutta. Poistamisoikeus kunnanvaltuustolla täytyy katsoa olevan myöskin sellaisessa tapauksessa, että kunnallislautakunnan maalaiskuntain kunnallisasetuksen 86 §:n mukaan laatimaan maksunpano- ja kantoluetteloon on erehdyksessä otettu veromäärä, joka ei perustu taksoitukseen. Samaten on asianlaita silloin, kun jotakuta verovelvollista on verotettu kahdessa paikassa ja hän maksettuaan veronsa toiseen niistä lähettää kunnanvaltuustolle anomuksen hänelle pantujen verojen poistamisesta ja samalla osoittaa, että hänen oikea verotuspaikkansa on ollut se kunta, johon hän on verot maksanut. - Verojen alentaminen on verrattavissa verojen poistamiseen ja siinä on noudatettava samoja periaatteita kuin verojen poistamista koskevissa asioissa.

Mikäli kunnanvaltuusto poikkeaa verojen poistamista koskevassa päätöksessään hallinnon lainalaisuudesta johtuvista yleisistä periaatteista ja myöntää vapautuksen maksamattomista veroista henkilöille, joilta verot voidaan saada perityksi, saadaan tällainen päätös valitusteitse kumotuksi ja jos kunnanvaltuuston päätös ilmeisesti on ollut sellainen, että siinä ei ole otettu lain- ja oikeudenmukaisuutta huomioon, voidaan päätökseen osaaottaneet valtuutetut tuomita rangaistukseen virkavirheestä rikoslain 40 luvun 21 §:n perusteella.

Huomiota ansaitsee kysymys siitä, miten verojen perimättä jättämistä koskeva päätös kunnanvaltuustossa on tehtävä: voidaanko se päättää yksinkertaisella ääntenenemmistöllä vai onko määräenemmistö välttämätön. Luonnollista on, että milloin kunnan talousarviossa on varattu määräraha verojen poistamista varten ja valtuuston yksityistapauksessa tekemä päätös verojen perimättä jättämisestä ja poistamisesta merkitsee tämän määrärahan käyttämistä, päätös voidaan tehdä yksinkertaisella enemmistöllä. Sensijaan voitaisiin maalaiskuntain kunnallislain 16 §:n edellyttämää 2/3 määräenemmistöä käyttää, milloin verojen poistamispäätös tietää määrärahan korottamista taikka aivan uuden määrärahan myöntämistä (mkl. 16 § 3 kohta).

Vertauksen vuoksi tulkoon mainituksi, että Ruotsissa v. 1918 tehdyn lainmuutoksen jälkeen maksamattoman kunnallisveron perimättä jättäminen on päätettävä vähintään 2/3 määräenemmistöllä. Laissa on edelleen nimenomainen säännös siitä, millä perusteilla perimättä jättämispäätös voidaan tehdä. "Maksamattoman kunnallisveron perimättä jättäminen tapahtukoon ainoastaan sellaisessa tapauksessa, että toimitetun tutkimuksen jälkeen jokaisessa tapauksessa erikseen on havaittu esiintyvän todella säälittäviä olosuhteita" (asetus kunnallishallinnosta maalla 21 § 4 mom.). Tästä havaitaan, kuinka tärkeänä kysymystä laillisesti maksettavaksi pantujen kunnallisverotuksen perimättä jättämisestä pidetään.

Verojen poistaminen tileistä saattaa tulla esille toisessakin yhteydessä. Kun rästiluettelo on ollut ulosottoviranomaisilla ulosotettavana, on hyvin tavallista, että ulosottoviranomaisilta jää runsaasti veroja perimättä verotettujen maksukyvyttömyyden takia. Nousee kysymys, miten tällaisten maksamattomien kunnallisverojen tileistä poistaminen on suoritettava. *Ståhlberg* teoksessaan "Lait ja asetukset maalaiskuntain hallinnosta", 3 p. s. 711, asettuu sille kannalle, että "sittenkuin rästiluettelo on ollut ulosotettavana, ei niiden verojen tileistä poistamiseen, joita ei ole saatu ulosotetuiksi, tarvita kunnanvaltuuston päätöstä, vaan voi kunnallislautakunta tiliä tehdessään poistamisen todisteeksi esiintuoda ulosottomiehen todistuksen." Saattaa kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi, onko kunnallislautakunnalla kunnan toimeenpanevana elimenä ja kassa- ja tilinpitovirastona näin laajalle menevää oikeutta kunnan julkisoikeudellisten saatavien "anteeksiantamiseen". Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Ruotsin hallinto-oikeudellisen lainkäytön mukaan kunnanvaltuusto ei saa ottaa kysymystä verojen poistamisesta käsiteltäväksi ja päätettäväksi ennenkuin verot ovat olleet asianmukaisessa järjestyksessä ulosottoteitse perittävänä ja siinä havaittu, ettei veroja voida saada ulos. Kuitenkin on muistettava, että Ruotsin kunnallislainsäädäntö ei tunne tämän kirjoituksen alussa selostettua kunnanvaltuuston oikeutta päättää verojen poistoista ennen rästiluettelon laatimista.

Erikoisesti kontrollisyistä voidaan pätevällä perusteella vastustaa kunnallislautakunnan toimittamaa verojen poistamista. Sitävastoin ulosotossa olleiden perimättä jääneiden vanhentuneiden verojen poistamista vastaan kunnallislautakunnan toimesta ei kontrollisyidenkään vuoksi voine olla epäilyksiä.

Joka tapauksessa voidaan kuitenkin katsoa, että kunnanvaltuusto ei mene toimivaltansa ulkopuolelle, vaikka se vaatisikin saada itse päättää, mitkä ulosottoviranomaisilta perimättä jääneet kunnallisverot on tileistä poistettava.

Tässäkin vaiheessa verojen poistamispäätöksen täytyy perustua edelläesitetyille periaatteille. Jos poistamispäätös tehdään kunnallislautakunnassa, on tarkoin kussakin tapauksessa tutkittava, onko kyseessä henkilö, joka ei voi vastedeskään vanhentumisajan kuluessa verojansa suorittaa, vai voidaanko olettaa, että uudistettu ulosmittausyritys veisi tulokseen. Samalla tavoin on asia tutkittava myös kunnanvaltuustossa, mikäli päätös joutuu siellä tehtäväksi.

Lopuksi lienee syytä ottaa käsiteltäväksi kysymys eräästä perusteesta, jonka nojalla kunnanvaltuustot ovat joskus myöntäneet verovapautuksia. On päätelty, että kyseessä on vähävarainen verotettu, jonka täytyy turvautua köyhäinhoidon apuun, jos häneltä peritään rästissä olevat kunnanverot. Kun hänet on vapautettu verojen maksamisesta, on se tehty siinä mielessä, että hänelle on sillä tavoin annettu ehkäisevää köyhäinhoitoa. Niin hyvin tarkoituksenmukaista kuin tämä saattaisikin joissakin tapauksissa olla, niin on kuitenkin muistettava, että kunnanvaltuuston toimivaltaan ei kuulu ehkäisevän köyhäinhoidon antaminen tässäkään muodossa. Köyhäinhoidon antamisesta yksityistapauksissa huolehtii yksin köyhäinhoitolautakunta. Ehkäisevän köyhäinhoitoavustuksen antaminen on jätettävä sen tehtäväksi.