Positiivista vuodelta 1949

Vuoden loppu on kuin hautajaiset, joitten menoon kuuluu muistopuhe vainajalle. Siinä kerrotaan sympaattisessa sävyssä vainajan vaiheista ja palautetaan mieliin se hyvä, mitä hän on yhteiskunnassa tehnyt. Ja vuoden alku on kuin häät. Niissä esitetään nuorelle parille menestyksen toivotukset, joihin sisältyy optimistisessa hengessä suoritettu tarkastelu avio-onnen edellytyksistä solmitun liiton merkeissä.

Nyt lähenee armon vuosi 1949 loppuaan ja niin on tässä pidettävä muistopuhe kunniakkaalle vainajalle.

Tila ei salli piirtää kokovartalokuvaa vainajasta, eikä tässä ole siihen edes syytä ryhtyä. Tyydymme vain tarkastelemaan eräitä erikoisia piirteitä, jotka antavat leimansa pian päivänsä päättävälle vanhalle vuodelle. Riippuu hyvin subjektiivisista seikoista - se on avoimesti tunnustettava - mitä näkökohtia tällaisessa historiallisessa katsauksessa korostetaan, mutta sama asiaintila tulee esille historiankirjoituksessa yleensä. Mahdollinen kritiikki tässä yksityistapauksessa suoritettuun arviointiin ei siis kohdistu pelkästään tähän yksityistapaukseen, vaan historiankirjoitukseen ja sen työmenetelmiin yleensä.

Vuodelle 1949 on meillä Suomessa annettava se tunnustus, että se on luonut vakavuutta ja tasapainoa oloihimme. Meillä on se kuva, että taloudellinen kehityksemme on ollut suotuisa, mitä kuvaa eivät työttömyys ja devalvoinnitkaan ole pystyneet sanottavammin himmentämään. Poliittisella alalla on samoin voitu panna merkille meidän oloissamme huomiota ansaitsevaa vakaantumista. Hallitus on hyökkäilyistä huolimatta pysynyt remmissä koko tarkasteltavana olevan ajanjakson, se on vuoden loppua kohti vieläpä lujittanut asemiaan. Tulevaisuutta silmälläpitäen on erikoista arvoa annettava sille rakentavalle yhteistyölle, joka on syntynyt sosialismia tunnustavan hallituspuolueen ja oikeistossa olevien porvaripuolueiden kesken. Missä maassa tahansa olisi tällaista ohjelmallisesti vastakkaisia käsityksiä edustavien ryhmien välistä yhteistyötä pidettävä suurena voittona, mutta meidän oloissamme sovinnon aikaansaamista yli maailmankatsomuksellisten erimielisyyksien on tervehdittävä suorastaan kansallisena saavutuksena. Se on osoitus edesvastuuntunteesta, epäitsekkäästä yhteishyvän etsimisestä. Se on vaatinut kummaltakin osapuolelta luopumista omista periaatteista ja poliittisista tunnustuksista, mutta kun voitonpalkintona on ollut toiselle puolelle hallituksen pystyssäpysyminen ja toiselle puolelle teollisuustoiminnan häiriintymätön kulku, ovat uhraukset olleet tarkoitusperän arvoiset, ja päinvastoin.

Se hyvä yhteistoimnta, joka kieltämättä suurten vaikeuksien keskeltä on saatu pelastetuksi ja joka meille kuvasteleikse ikäänkuin sosialismin ja kapitalismin synteesinä, viittaa myös tietä poliittisen kehityksemme jatkuvaan stabilisoitumiseen nykyistä laajemmalla pohjalla. Luulisimme näet, että se otollinen tulos, joka eri puolten osoittaman yhteistä hyvää palvelevan pidättyvyyden ansiosta on nyt kaikkien nähtävissä, kehoittaa valtiollisia johtajiamme turvaamaan tähänastiset voitot ja vakiinnuttamaan jo merkityn poliittisen viittatien suunnan. On uskottavaa, että tämä ei ole mahdoton, ehkä ei vaikeakaan tehtävä. Maalaisliittohan ei ole tähän mennessä suostunut tukemaan hallituksen työskentelyä ja siihen on ollut silminnähtävänä syynä se, että tuo maaseudun erikoisharrastuksia valvova ryhmä ei ole halunnut alistaa näitä pyrkimyksiään sen kokonaiskehitystä puoltavan aatteen alle, jota hallitus ja oikeistopuolueet ovat yhdessä pyrkineet toteuttamaan. Kun maalaisliiton taipumaton asenne on leimattu yksipuoliseksi luokkaetujen ajamiseksi, on tämän puolueen taholta vastattu, että maaseutu ei ole saanut hallitukselta vastaavia etuja kuin esim. teollisuus lakkojen estämisen ja devalvoinneilla suoritettujen hinnankorotusten muodossa, päinvastoin - niin väitetään - taloudellinen tila maaseudulla on työttömyyden, eräiden maataloustuotteiden hinnanalennusten ja kadon johdosta huonontunut. Tämän vastauksen antamien vihjeiden perusteella olisi ymmärtääksemme löydettävissä edellytykset maalaisliiton vetämiselle ensi vuonna sen vakauttamispolitiikan taakse, jota nykyinen hallitus on suorittanut. Maalaisliitto näyttää kiinnittäneen kovin suurta huomiota kokonaisuuden kannalta niin vähäarvoiseen asiaan kuin maidon hintaan. Eikö olisi syytä vakavasti harkita maalaisliiton kannatuksen ostamista sosialidemokrattien ja oikeistopuolueiden tähän asti menestyksellä ajaman yhteistyöpolitiikan taakse maidon hintaa korottamalla. Se olisi nähdäksemme sittenkin halpa hinta kansallisen yksimielisyyden aikaansaamisesta ja nykyisen hallitussuunnan vakiinnuttamista kauas tulevaisiin aikoihin.

Tämän suunnitelman tiellä saattaa olla maalaisliiton tunnettu hallitushalu. Jos maalaisliittolaisille annetaan periksi maidonhintaa koskevassa asiassa, saattavat he vaatia - päinvastoin kuin oikeistopuolueet ovat tehneet - hallituspaikkojakin. Tämä pulmallinen kysymys olisi hoidettava joko siten, että maalaisliittolaisille annettaisiin riittävästi komiteoiden jäsenyyksiä tai jos he eivät siihenkään suostu, muutamia vähemmän merkittäviä posteja hallituksessa, jonka jäsenmäärää sitä varten voitaneen lisätä.

Tässä esitetyn suunnitelman ennakkoluuloton toteuttaminen toisi nähdäksemme pitkäaikaisen rauhan poliittiselle alalle. Se olisi sitäkin turvatumpi, kun kuluvan vuoden aikana on onnistuttu luomaan pysyväiset edellytykset työrauhan säilymiselle maassamme. Työrauhaa ovat tähän asti pahimmin häirinneet lakkoliikehtimiset. Lakot ovat syntyneet ammattiliittojen päätöksillä, joiden takana monesti on ollut vain vähemmistö, kun työnhaluiset eivät ole voineet painostuksen yms. vuoksi saada todellista mielipidettään kuuluville. Kun lakko tällä tavoin on päätetty, eivät lakkoa vastustaneetkaan ole rohjenneet mennä työhön lakonalaiseksi julistetulle työmaalle, sillä he ovat erityisesti pelänneet rikkuri-nimityksiä. Nykyisen hallituksen aikana on tässä suhteessa tapahtunut käänne parempaan päin. Kymmenissä oikeudenkäynneissä on näet tuomittu rangaistukseen sellaiset lehdet tai henkilöt, jotka ovat työnhaluisista käyttäneet rikkuri-nimitystä. Mikäli oikein ymmärrämme merkitsee tämä uuden pohjan syntymistä työrauhan säilymiselle, sillä vastaisuudessa on olemassa oikeusistuinten ennakkopäätöksin perustuvat edellytykset sille, että lakkojulistuksilla ei voida sitoa työntekoa haluavien käsiä. Rikkuri-nimitys on vuoden 1949 aikana kadottanut sen agitaatiolla luodun taikavoiman, jolla on ollut niin vahingollinen vaikutus terveille työolosuhteille.

Saattaisimme itsemme syypääksi laiminlyönnin syntiin, joka - kuten tunnettua - tietyin edellytyksin on samaa kuin synnin tekeminen, jos vuoden 1949 antaman kuvan erikoispiirteitä etsiessämme sivuuttaisimme uuden keskusta-ajatusta hellivän poliittisen voimaryhtimityksen syntymisen. Tämän todella merkittävän tapahtuman sytykkeenä on ollut vapaamielisen keskustapuolueen kipeästi tunnettu puute laajoissa kansalaispiireissä. Nuorissa liberaalisten aatteiden innoittamissa mielissä, jotka eivät ole koskaan voineet lämmetä vanhoillisuudelle, on edistyspuolueen nykyinen politiikka tuomittu - eikä syyttä - taantumukselliseksi. Sen vuoksi nämä yhteiskunnallisesti radikaalit ainekset eivät ole voineet liittyä edistyspuolueeseen, vaikka vaaliteknillisistä syistä edessäolevissa vaaleissa ovatkin sen kanssa yhteistoiminnassa. Emme pahoin erehtyne, jos väitämme, että vuosi 1949 tulee merkitsemään käännekohtaa puolueoloissamme. Ne nuoret miehet, jotka nyt ovat uskonpuhdistajan jalolla innolla ryhtyneet työhön poliittisen elämämme tervehdyttämiseksi, nostattavat ennen pitkää tässä maassa todellisen kansanliikkeen vapaamielisyyden ja keskustan merkeissä, kansanliikkeen, jolle valtiollisessa historiassamme ainoastaan isänmaallinen kansanliike saattaa vetää vertoja. Me tiedämme kaikki, kuinka raskaasti Suomen politiikan järvellä laineet vyöryvät. Ei ole helppoa saada siellä aatteellisuuden aallokkoa liikkeelle. Mutta nyt on esillä erikoistapaus: Suomen vakavamielinen, lainkuuliainen kansa tarvitsee oikeita, rakentavia poliittisia aatteita, ja kun niitä tarvitsevat - kuten nyt on asianlaita - miehet, joiden koko elämä on ollut alituista, hellittämätöntä taistelua hengen vapauden puolesta äärimmäisyysainesten kuristavaa pakkovaltaa vastaan, niin Suomen kansa jopa kilvalla rientää uuteen puolueeseen, takin helmat vauhdin voimasta viipottaen.

Veljenpoika