Totuus Nurmen jutusta

ja sen ajamisesta Amerikassa.

Urheiluliittomme puheenjoht., varatuom. Urho Kekkosen seikkaperäinen selonteko.

(Jatk. edelliseen numeroon.)

Kun Edström kielsi Pihkalaa puhumasta.

Purevassa puheenvuorossaan, jota kuunneltiin katkeamattomalla intressillä, hän tuomitsi neuvoston menettelyn ja varsinkin hra Edströmin osallisuuden siihen. Hän lopetti erinomaisen puheenvuoronsa tiedustelemalla hra Edströmiltä, onko hän tässä asiassa menetellyt sääntöjenmukaisesti: "yes or no". Keskustelu jatkui, mutta on erikoisesti pantava merkille, että yksikään neuvoston jäsen ei puolustanut neuvoston menettelyä. Taas lienee paikallaan esittää eräs kuvaava näyte hra Edströmin puheenjohtotavasta: hän kielsi Pihkalalta toisen puheenvuoron. Kun suomalaiset valtuutetut valmistautuivat lähtemään tämän johdosta pois kokouksesta, muutti hän yhtäkkiä mieltään ja salli Pihkalan puhua.

Keskustelun loputtua toimitettiin äänestykset. Valtuuksien myöntämisen puolesta annettiin 13 ääntä, Suomen ehdotuksen puolesta, että valtuuksia ei myönnetä, 12 ääntä. Edelliseen ryhmään kuuluivat, paitsi neuvoston jäsenvaltoja, muutamat suurvallat sekä pari sellaistakin maata, joiden edustajat ennakkoneuvotteluissa olivat ilmoittaneet yhtyvänsä Suomen kantaan. Jälkimmäiseen ryhmään taas kuuluivat etupäässä pikkumaat, joilla ei ole toivoa päästä neuvostoon, ja joiden urheilullinen itsenäisyys näinollen joutuisi vieraasta instanssista ja ehkä niille vihamielisistä voimista riippuvaksi.

Kun äänestyksen tulos oli näin tasaväkinen ja neuvoston ehdotus oli saanut vain näin mitättömän enemmistön, neuvosto ei uskaltanutkaan ottaa valtuuksia vastaan.

Herra Edström esitti, että koko kysymys jätettäisiin edelleen tutkittavaksi seuraavaan, vuonna 1934 pidettävään yleiskokoukseen. Asetettuun seitsenhenkiseen komiteaan tuli m.m. allekirjoittanut valituksi.

Toinen äänestys suoritettiin Suomen ehdotuksesta, että neuvostolle, joka oli Nurmi-asiassa menetellyt mielivaltaisesti ja virheellisesti, annettaisiin vakava huomautus. Siinä jäimme vallan yksiksemme. Senjälkeen, mitä edellisessä äänestyksessä oli tapahtunut, ei ehdotuksella enää ollut aktuellia arvoa, sillä neuvosto oli jo ehtinyt saada tuomionsa.

Neuvosto pinteessä.

Nurmi-asia oli neuvoston kannalta katsoen kiusallisessa vaiheessa. Neuvosto oli suspendeerannut Nurmen ja pyytänyt tällaisille toimenpiteilleen yleensäkin yleiskokouksen suostumusta. Se oli sellaisen saanut, mutta ei ollut uskaltanut ottaa vastaan. Nyt oli Nurmen amatööriys sitten riippuvainen Suomen Urheiluliitosta, joka ei esitetyn aineiston perusteella ollut katsonut voivansa julistaa Nurmea ammattilaiseksi. Mitä tehdä? Neuvosto kutsui Suomen edustajat seuraavana päivänä pidettävään kokoukseen. Vain Miettinen ja allekirjoittanut pääsivät sinne menemään. Tällä kertaa oli neuvoston vaatimuksena, että allekirjoittaneen Suomen urheiluliiton puheenjohtajana oli julistettava Nurmi ammattilaiseksi. Siinä tarkoituksessa esitettiin kokouksessa yksi Ruotsista ja kaksi Saksasta hankittua lisätodistusta Nurmea vastaan. Ilmoitin, että Nurmen amatöriyden käsittelee Suomen Urheiluliiton johtokunta, jolle neuvoston tuli todisteet lähettää. Minä en ole oikeutettu enkä halukas tämän käsittelyn nojalla julistamaan Nurmea ammattilaiseksi. Senjälkeen tiedusteltiin minun persoonallista käsitystäni siitä, onko Nurmi amatööri, vaiko ammattilainen. Vastasin, että minun persoonallinen käsitykseni, joka pitäisi olla kaikillakin sama, on se, että siksi, kunnes Nurmea ei ole julistettu laillisesti ammattilaisurheilijaksi, hän on amatööri ja häntä tulee sellaisena kohdella.

Kun neuvosto ei tätä tietä päässyt tulokseen, ilmoitti hra Edström, että neuvosto tulee siinä tapauksessa suspendeeraamaan Nurmen v:n 1934 kongressiin saakka. Tähän huomautimme, että neuvostolla ei ole moiseen menettelyyn oikeutta, koska se ei eilisessä kongressissa sitä saanut. Meille vastattiin aluksi, että kun Suomen "epäluottamuslause-ehdotusta" ei kongressissa oltu hyväksytty, samalla oli muka hyväksytty neuvoston menettely Nurmi-asiassa, joten neuvostolla on jatkuvasti suspendeerausoikeus. Kun osoitimme tämän mielettömän väitteen paikkansapitämättömyyden, ilmoitti hra Edström, että vaikka neuvosto ei eilen suspendeerausoikeutta saanutkaan, sillä kuitenkin liiton ylimpänä elimenä on sellaisen käyttämiseen valta. Vaikka kuinka olisimme selittäneet, että kun neuvosto pyysi suspendeerausoikeutta, eikä se sitä saanut, niin sillä ei tätä oikeutta suinkaan voi olla, ei mikään auttanut. Jyrkkä ja perustelematon väite, että heillä se oikeus on, oli ainoa vastaus. Kun väittelyä ei kannattanut pidemmälti jatkaa, ilmoitin, että Suomen Urheiluliitto ei tule tuollaista mitä ilmeisimmin laitonta suspendeerauspäätöstä tottelemaan, vaan antaa Nurmelle kilpailulupia, milloin katsoo hyväksi. Ja kokous loppui meidän osaltamme siihen.

Jokainen lukija on saattanut huomata, millainen seinä Nurmi-asiassa oli meitä vastassa. Järkevät, helpostikäsitettävät, oikeudenmukaiset perustelut, loogilliset kumoamattomat syyt, kaikki sellainen, minkä pitäisi olla päivänselvää, sai väistyä sen tieltä, mikä päämääräksi oli asetettu: Nurmen poistaminen. Eikä vastassamme ollut suinkaan typeryys, jonka edessä häviämisen voi ymmärtää ja siihen välttämättömyytenä sopeutua, vaan harkittu häikäilemättömyys, joka voimaan yhtyneenä olisi tuottanut diplomaattisen tappion vieläpä niille rikkiviisaille sanomalehtikirjoittajille, jotka ovat asioita tuntematta menettelyämme arvostelleet.

Ne neuvoston jäsenet, jotka olivat olleet 3.4. Berliinissä tekemässä ensimmäistä, onnetonta suspendeerauspäätöstä, olivat luonnollisesti koko ajan Edströmin takana, se tiedettiin. Amerikan urheiluliiton edustajan, Avery Brundagen, toivottiin asettuvan oikeudenmukaiselle kannalle. Hän antoikin ennen kongressia sanomalehtihaastattelun, jossa ilmoitti olevansa jyrkästi neuvoston oikeuksien lisäämistä vastaan. Suomen valtuuskunnalle hän samoin ilmoitti, että neuvostolla ei ollut ollut oikeutta suspendeerata Nurmea. IAAF:n kokouksessa Brundage sitten kannatti neuvoston oikeuksien lisäämistä, ja seuraavana päivänä pidetyssä neuvoston kokouksessa hän oli mukana suspendeeraamassa Nurmea.

Nurmea itseään ei koskaan kutsuttu neuvoston kokouksiin eikä kongressiin.

Olympialaiskisojen aikana Nurmi kerran stadionilla ilmoitti voivansa tulla johonkin kokoukseen puolustamaan itseään. Pidin suunnitelmaa sopivana, ja päätin tuoda hänet mukanani siihen neuvoston kokoukseen, joka pidetään sen jälkeen, kun kongressi oli myöntänyt - kuten oletin käyvän - neuvostolle diskvalifioimisoikeudet. Kun neuvosto ei kuitenkaan näitä valtuuksia saanut, ei Nurmen läsnäoloa siellä voitu toteuttaa.

Se humbuugi, joka Nurmi-asiassa vallitsi, joutuu kirkkaimmin valaistuksi, paitsi tarjoukset juosta maraton ulkopuolella kilpailun, Chicagon jälkikilpailujen kohdalla.

Ne olisivat Amerikan Urheiluliiton virallisesti järjestämät kilpailut. Niihin osanotosta keihästettäessä tarjosimme kokeeksi Nurmen kilpailuihin. Virallisesti vastattiin, että se ei käy päinsä. Mutta yksityisesti pyydettiin Nurmea juoksemaan kilpailuissa "kilpailujen ulkopuolella", mihin Nurmi suostuikin. Juoksusta ei tullut mitään, koska kilpailut järjestelyn kehnouden takia viivästyivät niin, että Nurmen kesken kilpailuja piti lähteä junalle. Ja näiden kilpailujen kunniasuojelijaksi oli merkitty J. Sigfrid Edström ja suojelijaksi Avery Brundage.

Onko Nurmi nyt amatööri?

Kansainvälisen Urheiluliiton mielestä arvatenkaan ei, Suomen Urheiluliiton käsityksen mukaan on. Piakkoin saapunevat Suomeen hra Edströmin lupaamat lisätodistukset, joten juttu jatkuu. Mutta niin kauan kunnes Suomen Urheiluliitto asian on ratkaissut, se tulee Nurmea käsittelemään amatöörinä.

On puhuttu, että Nurmi ryhtyisi ammattilaiseksi. Se olisi kansainvälisen urheiluliitonkin hartain toive. Mutta käsittääkseni Nurmi on siksi suuri urheilija ja koko maailman kunnioittama henkilö, että hän ei sovi kiertämään ammattilaisratoja eikä sirkuksen kupoolin alla. Ja mikäli häntä tunnen, on hänellä itsellään vakava ja edesvastuullinen käsitys asemastaan.

Olen nähnyt lausuttavan arvosteluja, siitä, että Nurmi otettiin joukkueeseen, mistä seikasta muka oli seurauksena suuria haittoja koko joukkueelle ja sen suorituskyvylle. Olen täysin päinvastaisessa käsityksessä ja väitän, että Nurmen mukanaolosta oli joukkueelle ja Suomelle suurta hyötyä. Ennen kisoja oli jokaisessa amerikkalaisessa lehdessä palstakaupalla kirjoituksia Nurmesta. Täällä kotimaassa ei kukaan voi aavistaa, kuinka tunnettu mies Nurmi tuolla maailmalla on. Paluumatkalla saimme siitä kouraantuntuvan esimerkin Grand Canyonilta palatessamme yöpyi juna Williams-nimiseen kaupunkirähjään, jossa asuu parituhatta ihmistä. Menimme joukolla kaupungille iltakahville ja haimme kaupungin hienommaksi mainitun kahvilan: perin epäilyttävän näköisen luolan. Tiskin takana seisova tuhruinen edeskäypä tunsi kohta paikalla Nurmen! - Matkojen jakoon ei Nurmen poisjäänti asiallisesti vaikuttanut mitään, sillä meiltä ei jäänyt - ikävä kyllä - kotiin yhtään mitali- eikä pistemiestäkään 5 ja 10 kilometrille eikäpä kai maratonillekaan.

Mikä on Nurmi-asian merkitys? Luotan siihen, että se on ensimmäinen ratkaiseva isku niiden voimien voittamiseksi, jotka tukevat valheellisuuden, ulkokultaisuuden ja hämärän pelin säilyttämistä urheiluelämässä. Sen tuloksen saavuttamiseksi ei "taistelu Nurmesta" hetkellisestä tappiostaan huolimatta ole ollut turha. Uskallammeko ehkä luottaa siihen, että Nurmi on vielä tuleva?