I Puheita ja lausuntoja

2. Tasavallan Presidentin puhe Parlamenttienvälisen liiton Euroopan yhteistyö- ja turvallisuuskonferenssin avajaistilaisuudessa 26.1.1973

Speech by the President of the Republic at the opening or the Interparliamentary conference on European cooperation and security 26.1.1973

Herra Puheenjohtaja,

Hyvät Naiset ja Herrat,

Minulle tuottaa erityistä tyydytystä saada toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi Suomeen parlamenttienvälisen Euroopan yhteistyö- ja turvallisuuskonferenssin osanottajina.

Parlamenttienvälisellä liitolla on yhtenä vanhimmista kansainvälisistä järjestöistä nykyaikaisessa mielessä jo arvokkaat perinteet kansojen välisen rauhan, yhteisymmärryksen ja yhteistyön hyväksi tehtävän työn alalla. Jo yli kahdeksankymmenen vuoden aikana liitto on edistänyt näitä korkeita tavoitteita ja samalla demokraattisten instituutioiden välistä yhteistoimintaa. Erityisesti IPU:n vuosittaiset konferenssit ovat luoneet eri maiden parlamentaarikoille hyödyllisiä tilaisuuksia välittää toisilleen kansojensa keskuudessa vallitsevia näkemyksiä kaikkien kansojen yhteisistä ongelmista.

Tämänkertainen kokoontumisenne tapahtuu sikäli uusissa ja erikoisissa merkeissä, että kysymyksessä on ensimmäinen IPU:n järjestämä sekä aihepiirin että osanoton puolesta rajoitettu alueellinen konferenssi. Tämä todistaa minkä merkityksen olette antaneet kokouksenne aiheelle, Euroopan yhteistyölle ja turvallisuudelle, halutessanne omistaa muutaman päivän ajan koko kykynne ja tarmonne ynnä järjestönne mahdollisuudet näihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseen.

Me kaikki tiedämme, että Euroopassa on monien viime vuosien aikana tehty todella vakavaa työtä sellaisen hallitustenvälisen kokouksen aikaansaamiseksi, jossa osapuolten kesken voitaisiin ilman ennakkoehtoja ja ennakkoluuloja paneutua kaikkiin vielä menneisyyden taakkoina Euroopan turvallisuutta ja Euroopan kansojen välistä yhteistyötä varjostaviin ongelmiin. Mutta turvallisuus ei ole vain hallitusten asia, vaan se koskee yhtä läheisesti kaikkia kansoja kokonaisuuksina ja jokaista ihmisyksilöä. Kun pyritään lähentämään toisiinsa valtioita ja valtioryhmittymiä, ei ole tyydyttävä vain korkeimman tason virallisiin yhteydenottoihin, vaan lähentymistä voidaan jouduttaa ja syventää käyttämällä hyväksi muitakin luonnostaan tarjoutuvia vuorovaikutuksen kanavia kansojen kesken. Tämän vuoksi tervehdin erityisellä ilolla sitä, että te, arvoisat parlamenttien jäsenet, kansojenne valittuina edustajina olette tahtoneet kokoontua yhteen pyrkiäksenne luomaan yhtenäisiä suuntaviivoja niistä erilaisista käsityksistä, joita maanosamme asukkaiden keskuudessa on Euroopan tärkeimmistä kysymyksistä.

Nähdessäni teidät kokoontuneina täällä Suomen eduskunnassa, kansallisen politiikkamme päänäyttämöllä, samanaikaisesti kun hallitustenvälistä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssia valmistelevat Helsingin konsultaatiot jatkuvat, en voi olla ilmaisematta syvää tyytyväisyyden tunnettani sen johdosta, että maamme on saanut näin näkyvällä tavalla olla edistämässä pyrkimyksiä syvempään keskinäiseen ymmärrykseen Euroopassa. Omalta osaltaan Suomen kansa on voinut selvittää toisen maailmansodan jälkeen jättämät ongelmansa ja luoda rauhallisille ja luottamuksellisille suhteille perustuvan olotilan niin lähinaapureihin kuin kaikkiin muihinkin valtioihin nähden. Puolueettomana valtiona olemme noudattaneet tasapuolisuuden linjaa kansainvälisissä kiistakysymyksissä ja, milloin olemme nähneet sen mahdolliseksi, olemme pyrkineet osaltamme vaikuttamaan niiden ratkaisemista helpottavien olosuhteiden luomiseen. Tämän tilaisuuden koemme merkkinä siitä, että olemme menestyneet pyrkimyksissämme.

Puolueettomuus ei ole helppoa politiikkaa. Se merkitsee jatkuvaa tarvetta määritellä oma kanta kansainvälisen politiikan kysymyksiin, omista lähtökohdista kiinnipitäen ja omia mahdollisuuksia ajatellen. Samalla se merkitsee haastetta, sillä se luo tilaisuuksia tehdä sellaisia palveluksia kansainväliselle yhteisölle, jotka ehkä eivät ole mahdollisia kaikille muille valtioille. Nykyään on yhä yleisemmäksi tulossa käsitys, että puolueettomuus ei saa merkitä passiivista syrjäänvetäytymistä, vaan se voidaan nähdä välineenä yhtä hyvin kansallisten kuin kaikkien kansojen yhteisten etujen aktiivisessa edistämisessä. Tällainen toimintavalmius on ollut ominaista myös Suomen puolueettomuuspolitiikalle viime aikoina.

Parlamenttien työn pääosa tapahtuu lainsäädännön ja valtiontalouden hoidon aloilla, mutta kuten aika ajoin saamme eri maiden osalta nähdä, niiden merkitys voi olla viime kädessä ratkaiseva myös tärkeissä ulkopoliittisissa päätöksissä. Parlamenttien tehtävänä on tältä niin kuin muultakin osalta toimia hallitusten toimien jatkuvana ja herkkänä arvostelijana: jos hallitukset tekevät virheitä on parlamenttien ohjattava ne oikealle tielle tai vaihdettava hallituksia. Omasta kokemuksestani tiedän, kuinka tavattoman monisäikeistä näiden valtiomahtien keskinäinen vaikutussuhde saattaa olla varsinkin monien puolueiden yhteistyölle perustuvien koalitiohallitusten maassa.

Kun kokonaisen maanosan puitteissa ryhdytään parantamaan sen valtioiden välisiä suhteita ja luomaan edellytyksiä niiden jatkuvalle kehittämiselle parempaan suuntaan, lankeaa samalla kaikkien asianomaisten valtioiden parlamenteille tärkeä vastuu omalta osaltaan vaikuttaa hallituksiinsa näitä arvokkaita tavoitteita edistävällä tavalla. Sitä luonnollisempaa on, että te, arvoisat osanottajat, parlamenttien jäseninä yhteisissä keskusteluissa haluatte löytää yleispäteviä suuntaviivoja, joiden mukaan voitte orientoitua Euroopan yhteistyötä ja turvallisuutta koskevissa asioissa.

Pyydän toivottaa Suomen hallituksen ja kansan puolesta parhainta menestystä parlamenttienväliselle Euroopan yhteistyö- ja turvallisuuskonferenssille.