Hina 18.7.1943

Urho rakas! - Eilen sain kirjeesi, josta me kauniisti kiitämme! - Tänään on ollut hirmuinen helle, mutta me olemme kuitenkin pitäneet pyhää, - eivät pojat jaksa puskea arkia ja pyhiä - ja palkollisilta ei toki tohdi vaatia. - Kaksi satamatonta päivää oli viime viikon lopulla - ja Matti nousi jo 1/2 6:lta eilen niittämään - ja oli illalla surkean väsynyt. Koetan nyt saada heidät ajoissa vuoteeseen - on kova viikko edessä.

- Taneli ui tänään Kotjosta kotiin, Vikke kulki veneellä vieressä. Ja Matti oli minulle vihainen, että annoin Tanelin sellaista yrittääkään, Sinä et kuulema olisi siihen ikinä suostunut. No, minä koetan yleensä täällä mukautua kaikkeen, mikä toisi pojille jotain virkistystä ja hupia. Meillä on nyt täällä ollut yksi Armidan tytär paimenena, lehmät kun eivät kestä missään, ja se tytär on liian heikko jaksaakseen oikein työtäkään tehdä.

Kirjoitan ensi viikon lopulla tarkemmin heinänteosta, nyt olemme vasta alussa. - Enpä usko Sinun nyt, tänne oikeastaan pääsevän - uusi virka! - hyvä kun pääsisit joskus pistäytymään. Pitäisikö Sinulle jotain lähettää? - Meillä on yksi murhe täällä lisää, - juurimadot! - , ne syövät kaalit, turnipsit ja lantut, - eikä niitä tapa edes keisarinviheriä. - Suomelan isäntä oli meinannut rouva Nykäselle, että voisi hän kai nyt hommata minulle pyörän - mitäs teen? Epäilen pystyisinkö enään ajamaan, kun kipu on ranteissa ja jaloissa. - Jalkani tulivat tosin vähän paremmiksi sen Laukolan viime hoidon jälkeen, - mutta lämmönnousu on minulla nykyisin niin tavallista, että pelkään reumatismini vain kehittyvän. - Ukkonen jyrisee parhaillaankin, pelkään sen tulevan heiniämme kastelemaan, ovat tosin seipäillä. Se viimeinen rajuilma oli kuulema taas kaatanut "moniaita" puita meidänkin metsästämme. - Hyvää vointia nyt vain, - kyllä me koetamme täällä tehdä parhaamme, ensi viikoksi saan Sainilan Villen heinälle avuksi.

Monin sydämellisin terveisin

Sinun Sylvi ja pojat.