25.5.1958 Leningradissa

LENINGRAD JA SUOMI

Kun minulle tänä keväänä Neuvostoliiton hallituksen taholta esitettiin tiedustelu, olisiko minulla jokin erityinen toivomus vierailuohjelmaani varten, vastasin empimättä, että erittäin mielelläni haluaisin käydä Leningradissa.

Toivomukseni saada tutustua Leningradiin ja sen väestöön oli mitä luonnollisin. Suomi ja Leningrad ovat läheisiä naapureita, niin läheisiä, että ne ovat tavallaan kuin siamilaiset kaksoset, erottamattomat. Maantiede sitoo meidät erottamattomasti yhteen. Meillä on tietenkin kummallakin tiukasti oma yksilöllisyytemme, omat aivot, oma sydän, oma ruumis, mutta meillä on niin paljon yhteistä, että vaiheemme ja kohtalomme ovat kietoutuneet toisiinsa. Yhteiset muistomme eivät ole pelkästään hyviä eivätkä pelkästään pahoja. Kun tiedämme, että pahimmat ovat olleet sodan kirous, tiedämme myös, mihin meidän on tulevaisuudessa yhteisvoimin pyrittävä. Rauha on Suomen ja Leningradin, Suomen ja Neuvostoliiton tärkein yhteinen tavoite.

Eräässä tänä vuonna ilmestyneessä suomalaisessa maantieteellispoliittisessa tutkimuksessa on kirjoitettu: "Suomi on turvassa, jos sen itäraja on turvattu." Vaikkakaan tämä ei kaikissa olosuhteissa ole koko totuus, on siinä esitetty historiaan perustuva suomalaisen katsomus. Neuvostoliiton puolelta taas on olemassa Leningradin turvallisuusvaatimus. Suomen turvallisuusintressi ja Neuvostoliiton turvallisuusintressi kohtaavat täällä toisensa. Tämä ongelma on vuosisatoja vanha. Se on pyritty ratkaisemaan sodalla tai sotaan varustautumalla, mutta niin se ei ole ratkennut eikä ratkea koskaan. Kansalliset ennakkoluulot ja poliittinen epäluulo ovat estäneet etsimästä ratkaisua luottamuksellisesta yhteistyöstä. On täytynyt kulkea hirvittävien kärsimysten kautta, ennen kuin olemme päässeet niin pitkälle, että voimme parhaan turvallisuuden takeen Suomen ja Neuvostoliiton välillä todeta olevan hyvä ja luottamuksellinen naapuruus, johon kuuluu toisen osapuolen omaehtoisen elämän kunnioittaminen. Aika v:sta 1948, jolloin Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta, on vielä lyhyt, vasta kymmenen vuotta, mutta tämän kauden myönteiset kokemukset osoittavat, että maittemme välisissä suhteissa on siirrytty uuteen historialliseen ajanjaksoon. Se merkitsee turvallisuuden syntymistä sinne, missä sen puuttuminen on niin usein aiheuttanut verenvuodatusta. Turvallisuus on tuonut mukanaan pysyvän rauhan Suomen kansan ja Neuvostoliiton kansojen kesken.

Olen rohjennut täällä puhua menneisyyden kipeistä asioista, mutta olen sen tehnyt sen vuoksi, että kävisi paremmin ymmärrettäväksi, kuinka suuri tyydytys täyttää mieleni, kun voin todeta väärinkäsitysten ja epäluulojen ajan olevan takanapäin ja voin sen todeta juuri täällä Leningradissa. Suomi ja Leningrad ovat löytäneet toisensa uudella pohjalla, luottamuksen, arvonannon ja yhteistyön pettämättömällä pohjalla.

Kun kaupunkinne toimeenpanevan komitean puheenjohtaja, herra Smirnov ystävyys- ja avunantosopimuksen 10-vuotisjuhlallisuuksien aikana kävi Suomessa, oli minulla ilo tavata hänet. Lausuin hänelle silloin, että meidän suomalaisten ja teidän leningradilaisten pitää tulla hyviksi ystäviksi keskenämme. Vuosien mittaan ovatkin yhteytemme lisääntyneet ja parantuneet, ja jos tämä käyntini -- kuten toivon -- lähentää Suomen ja Leningradin asukkaita toisiinsa, olen siitä erittäin iloinen. Meidän tulee oppia tuntemaan toisiamme, tekemään työtä toistemme kanssa, kohtaamaan toisemme ystävinä. Ystävyys ei edellytä, että meidän olisi tarvis luopua omista kansallisista käsityksistämme. Mutta me tarvitsemme toisiamme. Kaupalliset suhteet ovat meille tärkeät, ne ovat naapuruuden vuoksi luonnolliset ja edulliset. Kulttuurivaihto on molemminpuoliseksi hyödyksi ja nimenomaan tieteen, tekniikan ja taiteen alalla on runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Leningrad on kaunis kaupunki. Olen kuullut monen ennen sotia Pietarissa asuneen suomalaisenkin sanovan, että kauniimpaa kaupunkia ei ole olemassa, ei ainakaan keväällä, kun luonto puhkeaa kukkaansa. Me tiedämme, että leningradilaiset rakastavat omaa kaupunkiaan. Se on tullut sankarillisella tavalla esille sodan aikana, se tulee esille uhrautuvana työnä rauhan tehtävissä. Aratkin voivat turvallisen matkan päästä ihaillen ylistellä rohkeaa miestä, mutta suurempi arvo on sillä, että urhea mies antaa tunnustuksen sankarillisuudelle. Me suomalaiset olemme tunteneet ja tunnemme vilpitöntä kunnioitusta sitä esimerkillistä urhoollisuutta kohtaan, jota osoittaen leningradilaiset mitä raskaimmissa olosuhteissa puolustivat kaupunkiaan. Leningrad on todella ansainnut sankarikaupungin nimen. Sen se säilyttää niin kauan kuin miehuudelle, urheudelle ja isänmaanrakkaudelle annetaan arvoa.

Esitän sydämelliset kiitokseni minulle ja seuralaisilleni täällä osoitetusta suurenmoisesta vieraanvaraisuudesta. Teidän ystävyytenne vahvistaa meissä uskoa siihen, että meidän yhteinen työskentelymme hyvän naapurisovun ja keskinäisen luottamuksen puolesta, yhteinen työskentelymme rauhan puolesta sekä tällä rajalla että koko maailmassa tulee olemaan läheistä ja tuloksellista.