Niille, jotka nyt tulivat.

Niinkuin sadat ennen on uusi lukuvuosi taas alkanut yliopistossamme ja tuonut uuden vuosiluokan ylioppilaita täyttämään tehtäväänsä maan toivona. Tämä tehtävä on: valmistautua Suomen kansan palvelukseen. Se on ylioppilasnuorison tehtävä nykyään, toisin kuin oli laita vielä muutamia vuosikymmeniä sitten, jolloin ylioppilas oli kasvatettu tuntemaan niin, että hän tiesi yliopistossa valmistautuvansa Suomen kansan johtajaksi. Eipä niin, ettei Suomen kansa nykyään johtajia tarvitsisi; päinvastoin se kipeästikin kaipaa suomalaisesti ajattelevia ja työskenteleviä, kansan asian hyväksyviä, kansan tarpeet ja toivomukset tuntevia johtajia, mutta nyt ei Suomen kansa enää johtajikseen hyväksy muita kuin sellaisia naisia ja miehiä, jotka ovat palvelemalla sitä sen myötätunnon ja luottamuksen saavuttaneet, jotka tuntevat kuin se ja jotka uskollisesti sen etuja ajavat.

Paljon ovat ajat muuttuneet muutaman vuosikymmenen aikana tässäkin suhteessa. Eikä tämä kehitys kuitenkaan ole sanottavastikaan yliopiston ansio: se on pysynyt entisellään, säilyttänyt vanhat tapansa ja muotonsa, eikä se ole tullut kansaa lähelle; onhan sen opettajakunnassa vieläkin suuri osa miehiä, jotka eivät kunnolla osaa kansan kieltä. On luonnollista, että yliopisto ei näissä olosuhteissa ole voinut johtaa kansan asian edistymistä, kansan omaotteisen määräämisvallan kehittämistä ja kansan oman kielen nostamista käskijän asemaan. Kehitys on tapahtunut ulkopuolella yliopiston, joka on suureksi osaksi pysynyt uusille virtauksille vieraana, mutta jonka muureihin ne ovat vähitellen syöneet pettäviä rakoja. Niiden syntyminen on varmana todistuksena siitä, että ei ole kaukana se aika, jolloin epäkansallisen, ruotsalaisen sivistyksemme voimakkain varustus, valtionyliopistomme äkkirynnäköllä valloitetaan suomalaisiin käsiin, sekin kokonaisuudessaan palvelemaan kansan asiaa. Sillä suomalaiskansallinen sivistystyö on parhaana takeena siitä, että kansan oikeudet turvataan ja kansalle valmistetaan johtajat, virkamiehet, opettajat j.n.e., jotka tuntevat olevansa yhtä lihaa ja luuta sen kanssa ja jotka työssään mielensä osoittavat.

Suomalainen ylioppilas! Sinä olet lähtenyt kansan keskuudesta opiskelemaan ja valmistumaan oman kansasi palvelijaksi. Muista aina, nyt ja tulevaisuudessa, että sinun velvollisuutesi omaa kansaasi kohtaan on säilyttää puhtaana uskosi suomalaiskansallisen sivistystyön oikeutukseen, kelpoisuuteen ja voittoon. Sinun velvollisuutesi on loppuun saakka pysyä sen kansan, suomalaisen kansan lapsena, josta olet lähtöisin, sillä sinä et voi koskaan, halusitpa sitä kuinka tahansa, olla muuta kuin mitä olet syntymässäsi määrätty olemaan, suomalainen suvultasi. Eivät ole harvinaisia ne tapaukset, jolloin supisuomalainen ylioppilas on Helsinkiin tultuaan ja täällä oleskeltuaan vähitellen muuttunut mieleltään ensin puoli- ja sitten kokonaan ruotsalaiseksi. Älä sinä kartuta tuon juurettoman lauman lukua.

Viime vuosien kansallinen herätys on lähtöisin ylioppilaspiireistä ja niissä sillä nykyäänkin on kiinteä, laaja kannatus. Se on merkkinä tämän kansallisen liikkeen elinvoimasta, sillä tulevaisuus on nuorison ja erikoisesti ylioppilasnuoriso on kasvamassa maan kohtaloiden ohjaajaksi; onhan se omaksunut suomalaisen kansan etujen ajamisen, suomalaisen kansan ja sen kielen kohottamisen korkeimmaksi tehtäväkseen. Suomalaiskansallinen liike ei vähäisistä vastoinkäymisistä lannistu, sillä se tuntee takanaan seisovan Suomen kansan enemmistön, joka kyllä tarpeen tullen ja herätystyön tapahduttua tulee oman tahtonsa täyttämiseksi toimivalle liikkeelle ratkaisevan apunsa antamaan. Siksipä jokaisen ylioppilaan on syytä aktiivisesti käydä mukaan suomalaiskansallisen työn tekijäksi, työskentelemään suomalaisuuden voittoon viemiseksi.

Ja muistakaa! Me emme tarvitse nuoria epäilijöitä; vanhoissa on kylliksi vereltänsä väljähtäneitä suomalaisuuden asian epäilijöitä ja kieltäjiä. Me emme tarvitse nuoria kompromissimestareita; vanhat "viisaat" ovat kylliksi lukuisat "lehmänkauppapolitiikan" ajajiksi kansallisenkin taistelun alalla. Me emme tarvitse ylioppilaiden piirissä väkeä, joka hyväksyy suomalaisuusliikkeen vaatimukset, mutta vetäytyy pois työstä niiden toteuttamiseksi taikka ei hyväksy menettelytapojamme; sellaista väkeä on vanhojen parissa liiaksikin paljon. Ylioppilas, ole sydämeltäsi ja sielultasi suomalainen sanoissasi ja teoissasi, asetu jyrkästi suomalaisuustyön halveksijoita vastaan. Ja ennenkaikkea: määrää kantasi, että sinut osataan oikeaan karsinaan lukea. Joko - tahi. Nykyinen taistelun aika ei kärsi välinpitämättömiä. Joko - tahi. Muuta vaihtoehtoa ei ole.