|
VIII Vierailut 69. Tasavallan Presidentin virallinen vierailu Unkariin 17.11.-20.11.1976 Tasavallan Presidentin vastauspuhe ensimmäinen sihteeri Janos Kadarin ja puhemiesneuvoston puheenjohtaja Pal Losonczin tarjoamilla juhlapäivällisillä Budapestissa 17.11.1976 Herra Ensimmäinen Sihteeri, Herra Puhemiesneuvoston Puheenjohtaja, Hyvät Naiset ja Herrat, Suurta mielihyvää ja iloa tuntien kuuntelin niitä ystävällisiä sanoja, jotka Te, Herra Ensimmäinen Sihteeri, kohdistitte maalleni ja minulle henkilökohtaisesti. Puhuitte kansojemme yhdistävistä perinteisistä siteistä ja maittemme välille kehittyneestä yhä laajenevasta yhteistyöstä. Ajatuksenne olisivat yhtä hyvin voineet olla suomalaisen lausumia. Pyydän lausua niistä sydämelliset kiitokseni. Haluaisin niinikään jo tässä yhteydessä kiittää parhaiten minulle osoittamastanne vierailukutsusta. En ole ensimmäistä kertaa Unkarissa, mutta tunnen erityistä iloa joka kerta, kun valmistaudun jälleen kohtaamaan unkarilaisia ystäviäni ja näkemään uudelleen tämän vanhan, muistorikkaan maan. Sen ilmapiirissä tuntee ensi hetkestä alkaen väkevänä Unkarin kansan syvästi omaleimaisen ja voimakkaan persoonallisuuden. Iloitsen sen saadessani jälleen tervehtiä täällä paljon sellaista, joka on minulle jo ennestään tuttua. Silti minulla ei ole milloinkaan ollut Unkariin matkustaessani tunnetta, että matkani päätarkoituksena olisi pelkästään vanhojen muistojen verestäminen. Viime vuosikymmenet ovat olleet nopean kehityksen aikaa niin Suomessa, Unkarissa kuin muuallakin Euroopassa. Ehkä siinä vanhassa Euroopassa, jota ei enää ole, suomalaiset ja unkarilaisetkin kohtaisivat toisensa ennen kaikkea sukulaisina ja vaalivat erityisesti tästä johtuvia suhteitaan. Nyt me kaikki tiedostamme entistä selvemmin olevamme myös suuremman kokonaisuuden, Euroopan kansojen perheen, jäseniä. Tämä tietoisuus on viime vuosina jatkuvasti voimistunut. Uskon, että runsas vuosi sitten Helsingissä koolla ollut Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi on osoittanut meille, kuten kaikille Euroopan kansoille, erityisen havainnollisesti, mikä vastuu tähän jäsenyyteen liittyy. Se koskee jokaista yksityistä kansalaista, mutta tietenkin aivan erityisesti niitä, jotka kansojensa luottamusmiehinä ohjaavat niiden kohtaloita. Edes kylmän sodan vaikeimpinakaan aikoina ei ollut vaikeaa pitää yllä maittemme yhteyksiä toisiinsa. Unkarin ja Suomen johtohenkilöiden tapaamisten kohdalla voimmekin jo puhua kestävästä perinteestä. Suurta mielihyvää tuntien muistelen omia vierailujani Teidän maahanne samoin kuin Teidän, Herra Ensimmäinen Sihteeri, käyntejänne Suomessa sekä Herra Puhemiesneuvoston Puheenjohtajan Losonczin muistorikasta vierailua maassamme. Kaikki nämä tapaamiset, samoin kuin lukuisat kosketukset hallitustasolla ovat jatkuvasti lähentäneet kansojemme ja lisänneet niiden välistä yhteistyötä. Ne ovat samalla osaltaan edistäneet sen Euroopan rakentamista, joka on Helsingin päätösasiakirjassa julistettujen periaatteiden lopullisena päämääränä. Herra Ensimmäinen Sihteeri. Kun Te vierailitte Suomessa syksyllä 1973, totesin suomalaisten jo kauan pyrkineen omalla käytännön politiikallaankin osoittamaan, että mitä hedelmällisin yhteistyö on sekä mahdollista että myös välttämätöntä erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä edustavien kansojen kesken. Sanoin, että erot eivät ole este, vaan pikemminkin haaste. Tiedämme, että Unkarissa ollaan tästä samaa mieltä. Näin olemme jo vuosikausia menestyksellisesti ponnistelleet yhteistyömme ja suhteittemme kehittämiseksi. Erityisesti taloudellisen yhteistyön alalta löytyy vielä runsaasti kyntämätöntä sarkaa. Ilmeistä on, että kauppavaihtomme voi saavuttaa todella merkittävän kasvun, kun käytetään hyväksi niitä mahdollisuuksia, joita tarjoaa maittemme kesken solmittu sopimus teollisesta, taloudellisesta ja teknisestä yhteistyöstä. Tiedämme, että Unkari on useiden maiden kanssa saavuttanut tätä tietä hyviä tuloksia. Toivon, että ennen pitkää näin tapahtuu myös Suomen ja Unkarin taloudellisissa suhteissa. Helsingin päätösasiakirja on antanut uusia virikkeitä myös Suomen ja Unkarin väliselle yhteistyölle. Minulla on tänään ollut erittäin antoisia keskusteluja Teidän kanssanne, Herra Ensimmäinen Sihteeri. Niiden samoin kuin kaikkien niiden eri tasoilla tapahtuneiden virallisten kontaktien ansiosta - joita Helsingin kokouksen jälkeen maittemme välillä on ollut - tunnen hyvin Unkarin näkemykset. Myös meillä on ollut tilaisuus selostaa omia kannanottojamme. Vierailuni Unkarissa antaa erinomaisen tilaisuuden tärkeään ajatusten ja tietojen vaihtoon. Sen merkitys on suuri aikana, jolloin Eurooppa ja koko maailma pyrkii luomaan tasapainoiset ja rauhalliset olosuhteet monien suurten yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Mikään maa, pienikään, ei voi enää elää omaa elämäänsä muista erillään. Suomi ja Unkari osallistuvat aktiivisesti kansainväliseen elämään ja kansojen väliseen yhteistyöhön. Tämä edellyttää mailtamme myös kiinteää keskinäistä yhteydenpitoa. Myönnän mielelläni, että odotan tältä vierailulta myös uusia omakohtaisia vaikutelmia siitä menestyksellisestä ja ripeästä henkisestä ja aineellisesta rakennustyöstä, jota Unkarin kansa jo pitkään on saanut suorittaa Teidän johdollanne, Herra Ensimmäinen Sihteeri. Unkarin veljeskansan saavutuksista ollaan Suomessa hyvin iloisia, ja Unkarin pyrinnöille ja ponnisteluille yhä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi toivotamme sydämestämme menestystä. Se kehitys, joka maissamme tänään kirjataan, koituu huomispäivänä kummankin hyväksi laajenevan yhteistyön puitteissa. Herra Ensimmäinen Sihteeri, Herra Puhemiesneuvoston Puheenjohtaja! Sallikaa minun kohottaa lasini Teidän terveydeksenne, ja koko Unkarin veljeskansan onneksi ja menestykseksi! Eljen a testveri Magyar nep! (laus. Eejjen on täshtveeri Madjor neep!) (suom. Eläköön Unkarin veljeskansa!) |